Vuosi 2020 on ollut meille kaikille varmasti erikoinen ja erilainen. Toivon, että olette kaikki pysyneet terveinä ja ettette ole menettäneet rakkaitanne koronalle, tai muillekaan sairauksille.
Itselläni vuosi oli myös erilainen, ja osittain myös tapahtumarikas. Tässä pikainen katsaus mitä vuosi pitikään sisällään:
Tammikuu
Vuosi alkoi huolentäyteisissä merkeissä, kun odottelin hevoseni Sognadorin koepalan tuloksia. Ja kun ne tuli, ne oli sitä mitä olimme pelänneet; lannehalvaussyndrooma, mikä on metabolinen oireyhtymä ja perinnöllinen sairaus, johon ei ole liikuntaa ja ruokavaliota lukuunottamatta sen kummempaa hoitoa. Tämä on asia, jonka kanssa olen painiskellut koko vuoden, ja ollut hyvin hyvin surullinen. Täältä voit lukea diagnoosista enemmän: https://heidinitalia.com/hevosen-diagnoosi/
Tammikuun lopussa oli meidän hiihtolomamme, ja se oli ihana irtiotto arkeen. Tykkäämme kaikki lasketella, ja nautimme rinteistä sekä kauniista maisemista täysin rinnoin.
Helmikuu
Pari viikkoa hiihtoloman jälkeen Mathias sairastui. Oli kovassa kuumeessa pari päivää, sitten se meni ohi jättäen kovan yskän. Viikko sen jälkeen minä aloin kuumeilla, ja Leokin valitteli huonoa vointia. Leolla kuitenkin meni nopeasti ohi, niinkuin oli mennyt Mathiaksellakin, mutta minulla kuume jatkui yli kolme viikkoa.
Maaliskuu
Maaliskuussa minun oireeni pahenivat hengenahdistukseen asti. Astmani takia tuttu lääkärini kävi ottamassa loppujen lopuksi koronatestit, vaikka siihen aikaan ei juuri ketään vielä testattu, ellei ollut tarvetta sairaalahoitoon.
Sairaalahoitoa ei onneksi kuitenkaan tarvittu, vaan korona meni ohi, jättäen ihan hirveän väsymyksen ja lonkkakivut jälkitautinaan, joista kärsin syksyyn asti. Kesällä kuvittelin sen olevan uupumusta, mutta ilmeisesti oireet kuuluivatkin korona jälkitauteihin.
Maaliskuussa oli kuitenkin helppo potea kun koko maa meni lockdowniin toukokuun alkuun asti. Olimme kotona siis koko perheen kesken. Harvinaista herkkua. Nautimme T-paitakeleistä ja lumesta saman kuun aikana.
Huhtikuu
Lockdownin aikana emme saaneet käydä hevosia hoitamassa tallilla, alkoi mielessäni muodostua ajatus hevoseni tuomisesta kotiin. Sognador oli edelleen akuutissa tilassa ja tarvitsi jokapäiväistä liikuntaa, ja tallilla se seisoi karsinassaan päivästä toiseen. Niin se ainakaan paranisi.
Niinpä me aloimme rakentaa katoksia ja aitauksia maatilamme puolelle. Aikaahan oli, kun ravintolan oli kiinni. Loppukuusta toimme Sognadorin ja kaverini Alessandran kaksi hevosta, 10-vuotiaan Brandy-tamman, ja 26-vuotiaan oriin Fiattin meille. Ja niin minusta tuli hevostilallinen.
Toukokuu
Toukokuussa saimme avata ravintolan, ja avasimme sen uudistetun terassialueen kera. Olimme hevosten katosten lisäksi rakentaneet myös pari uutta patiota ravintolan puolelle, jotta olisi asiakkaille enemmän tilaa ja turvavälit. Pelkomme siitä, että asiakkaita ei riittäisi onneksi oli turhat, ja ravintola pyöri hyvin koko kesän.
Kesäkuu
Mathias oli koko kesän karaten päiväleirillä, ja minä tein töitä maatilan puolella hevosten parissa. En tuntenut itseäni ollenkaan omaksi itsekseni. Väsyin heti, henki ei kulkenut ja jalat ei kantanut. Otin taukoa blogista, kävin uima-altaalla Mathiaksen tenniksen aikana rentoutumassa, ja nukuin aina kun oli mahdollista.
Heinäkuu
Heinäkuussa sain vähän voimia takaisin, ja näin jopa muita ihmisiä. Turvavälien kera toki.
Illallistimme umbrian suomalaisten kanssa, olin Mathiaksen kavereiden ja heidän perheiden kanssa uima-altaalla päivän, ja tenniksen naisten kanssa pizzalla.
Vuosi on ollut kuitenkin yksinäisin näistä Italian vuosista. Normaalisti olen kuitenkin nähnyt kahvilanpitäjän ja kaupan kassan lisäksi muita mammoja koulun edessä lapsia odottaessa, tennis- ja tallikavereita. Nyt kaikki on ollut tauolla.
Elokuu
Elokuussa sanoimme hyvästit meidän rakkaalle Max-koirallemme, joka 11-vuotiaana tuli tiensä päähän. Asia on minulle edelleen vaikea. Jouluna koirien paketteihinkin kirjoitin täysin vielä tottumuksesta Max ja Milla. Surulle pitää antaa vielä aikaa.
Kävimme myös perheen kesken Lago di Fiastralla päiväretkellä. Se oli meidän kesän ainoa vapaapäivä. Lomista ei ole ollut tietoakaan sitten tammikuisen hiihtoloman. Lago di Fiastrasta voit käydä lukemassa enemmän, jos on mennyt ohi: https://heidinitalia.com/lago-di-fiastra/
Syyskuu
Syyskuussa Mathias palasi kouluun puolen vuoden kotona olemisen jälkeen. Motivaatio oli kadonnut jonnekin, ja jouluun asti sitä etsittiin, välillä ihan itkua vääntäen. Toivottavasti se palaa uuden vuoden mukana.
Syyskuussa haimme Millalle kaveriksi koiratarhoilta Teon. Se oli noin pari kuukautinen sekarotunen hylätty koira, joka sai meiltä rakastavan kodin.
Lokakuu
Lokakuu oli sadonkorjuun aikaa maatilalla, keräsimme oliivit ja puristimme ne öljyksi. Siitä voit lukea enemmän täältä: https://heidinitalia.com/oliivista-oljyksi/
Marraskuu
Marraskuun alussa tipuin hevoselta (tai hevonen heitti minut selästään) ja mursin oikean käteni. Pidin kipsiä koko kuukauden ja lepäsin.
Ravintola meni taas kiinni, ja aloitimme ravintolan pintaremontin sen laajennuksen yhteydessä. Valmista tuli joulukuun alkuun mennessä, kun saimme taas avata ravintolan lounaiksi.
Joulukuu
Joulukuussa olin huonolla tuulella. Rakastan joulua, ja koronavuosi alkoi todella painaa päälle. Kaikki oli taas peruttu, ja elämä pyöri kotona, työn parissa, kirjanpitoa tehden ja mudassa möngertäen maatilan puolella jatkuvan sateen ja sumun takia. Käteenkin sattui edelleen.
Mietin blogin tulevaisuutta, mistä voisin kirjoittaa, kun oma elämäni tallaa paikallaan ja on aika tylsää kaikinpuolin, matkoja ja retkiä ei ole, ja kaikki paikat on kiinni. Mitä ihmettä voisin teille tarjota?!? Ja päätin tehdä joulukalenterin, mikä olikin monelle mieluinen. Toi hieman joulumieltä kaiken tämän keskelle. Samoin kun järjestämäni tombola-iltama.
2021 ja sen tavoitteet
Tämä vuosi on ollut hyvä todiste siitä, että elämä voi heittää häränpyllyä hetkessä, ja sitä on turha suunnitella liian tarkasti. Itse olen yrittänyt ottaa siitä opiksi ja elää hetkessä.
Luin vuoden aikana paljon hyvinvointiin liittyviä kirjoja, ja vuonna 2021 teemanani onkin teoriasta tekoihin. Koska koko vuosi 2020 meni enemmän ja vähemmän lepäillen, entinen tiimalasivartaloni on muuttunut enemmänkin tuhdiksi piimälasiksi, ja asialle on tehtävä jotain!
Eli kohti energisempää ja aktiivisempaa elämää. Ja tarkoitan muullakin saralla kun liikunnallisesti, kaipaan kovasti kulttuuritapahtumia, retkiä, matkoja, ja sosiaalista elämää. Haluaisin kovasti toteuttaa myös itseäni jollain lailla, ehkä tuleva vuosi toisi myös luovuutta tullessaan.
Ja vuosi 2021 tulee olemaan myös vuosi kun laitan itseni likoon Sognadorin valmennuksen kanssa, ja tarkoituksena on myös rakentaa hiekkakenttä ratsastusta varten, sekä neljän hevosen talli. Hevostila laajenee siis.
Sekä ravintolan puolella tulee jatkumaan remontti uuden keittiön tiimoilla, ja saamme kotiinkin pienen pintaremontin sekä uuden ison terassin tällä näkymällä. Tapahtumarikas vuosi tiedossa siis.
UPEAA VUOTTA 2021 KAIKILLE!!!