Loma meni siis nopeasti ja ihanasti, nukuin yöt läpeensä, ja kaikki huolet olivat hetken poissa. Mutta tiesin toki, että kotiuduttua ne odottaisivat kyllä. Ja nyt puhun siis huolesta hevosen takia.
Lihaksen koepalan tuloksethan tulivat juuri ennen meidän lähtöä, enkä ehtinyt eläinlääkärin enkä kirurgin kanssa asiasta keskustelemaan muuta kuin puhelimitse äkkiseltään. Tällä viikolla me sitten otimme uudet verikokeet (arvot edelleen korkeat) ja palaveerasimme yhdessä, ja sain virallisen diagnoosin.
Sognador sairastaa polysakkaridien kertymätautia (PSSM), mikä on krooninen ja perinnöllinen sairaus, jossa hiilihydraattimetabolia on häiriintynyt. Sille ei siis sovi hiilihydraatit, vaan ne pakkautuu lihaksiin maitohapoiksi ja pikkuhiljaa jäykistää takapään raajat. Sairaus kuuluu lannehalvaus syndroomaan.
Ongelmana diagnoosin tekemisessä on ollut oireettomuus, Sognadorilla kun ei ole oireista muita kuin korkeat veriarvot, joista me itse sairaus huomattiin oikeastaan puolivahingossa, kun piroplasmoosia hoidettiin. Osteopaattikaan ei löytänyt takajaloista ja lihaksista minkäänlaista jäykkyyttä. Hoitoa tähän sairauteen ei kuitenkaan ole, muuta kuin ruokavalio (proteiini- ja öljypitoinen) sekä liikunta ilman lepopäiviä.
Ruokavalionhan olemme jo vaihtaneet yli kolme kuukautta sitten, ja muuten on ollut tarhassa päivät. Nyt olen sitten aloittanut ensin maasta kävelyttämisen (juoksuttamisesta ei tule mitään, kun herra ei pysy ympyrällä vaan kyhnää kyljessä), ja eilen nousin selkään 2,5 kuukauden tauon jälkeen. Ensi ihan vaan käyntiä, ja sitten pikkuhiljaa muihin treeneihin. Tärkeintä on, että hevonen liikkuu joka päivä.
Eli tämän viikon kuulumiset ovat aikalailla hevoseen, ja sen tuomiin tunteisiin, liittyvää. Olen ollut todella todella surullinen. Kuin sydämen tilalla olisi karhea käpy, mikä raastaa rintaa. En ole nukkunut öitä, ja muutama yö meni itkien. Allergiatkin vaivasi. En halunnut ajatella, että miksi aina minulle, vaikka se kävikin mielessä. Tärkeintä kuitenkin on tietää, että voin edes yrittää taata hevoselle hyvän, ja mahdollisimman kivuttoman, loppuelämän.
Ja nyt tallille, niinkuin jokaikinen päivä, ilman lepopäiviä.
Sulle saattu sairaita eläimiä muru, koska muuten heillä ei olisi ketään, joka heistä pitäisi yhtä hyvää huolta kuin sä. Eli kyllä tää nyt menee niin päin, jos et ole itse huomannut… Ihana, kun hoidat senkin eläinkuiskaaja :*
Sitä se Leokin sanoo… Ja toki itsekin mietin hevosen kanssa, että jos en olisi sitä ostanut, niin tiedä mihin se olisi joutunut, ja todennäköisesti olisi kärsinyt koko elämänsä, täällä kun ei niin kauheasti noita eläimiä tutkita vaan pakotetaan töihin vaikka olisikin jotain kremppaa. Mutta onhan se tietty välillä hieman raskasta, että kaikilla on jotain..