Näin talven ensimmäisenä päivänä pieni katsaus kuluneeseen syksyyn. Se meni aikalailla nopeasti, uupumus vaivasi ja en oikein osannut keskittyä kunnolla mihinkään, mutta edes muutama kirja, sarja ja leffa jäi mieleen.
TV-Sarjat
Katsoin jonkun verran TVtä, pääosin Murhasta tuli totta ja Hercule Poirotia. Kolmannelle sijallekuitenkin yltää brittisarja Kaikenkarvaiset ystäväni, mikä on tehty uudestaan James Herriotin kirjojen perusteella. Mukavia englantilaisia maisemia, eläimiä ja eläinlääkärin elämää.
Toisena sarjana oli Kristin Hannahin kirjaan perustuvan Firefly Lanen toinen tuotantokausi, mikä vei menneessään. Tämä kolahti jotenkin omassa yksinäisyydessäni nyt vielä kovemmin kuin ensimmäinen kausi, mistä kyllä tykkäsin myös. Kertoo kahdesta naisesta ja heidän ystävyydestään, mikä on kestänyt lapsuudesta asti, ja on koetuksella aikuisiällä tapahtuneen asian takia.
Ensimmäisellä sijalle nousee kauan odotettu The Crownin viimeinen kausi. En tiedä kuinka todenmukainen sarja on, mutta sarjan fiilis ja näyttelijöiden roolisuoritukset vei ihon kananlihalle. Upea puvustus, maski, hiukset ja lavastukset.
Elokuvat
Kolmannella pallilla elokuvista on Netflixin Enola Holmes 2, kokoperheen elokuva, minkä parissa viihdyimme koti-illan. Sherlock Holmesin sisko ratkaisee arvoituksia, osittain veljensä avustuksella. Sarja pohjautuu nuorten kirjasarjaan, ja koska kirjoja on jo useampi, uskallamme odottaa jatkoa myös elokuville.
Toisena on Sam Rockwellin ja Saoirse Ronanin tähdittämä See How They Run. Elokuva sinällään ei ole mitenkään kummoinen, mutta oli omaan mielentilaani juuri oikea; hieman komediaa, hieman jännitystä sekä vanhan ajan tunnelmaa.
Elokuva josta tykkäsin eniten oli Suon villi laulu. Rakastin Delia Owensin kirjaa, jonka pohjalta elokuva on tehty, ja halusin ehdottomasti katsoa myös elokuvan. Se olikin hyvin kirjan fiiliksen mukainen; hidastempoinen ja luontoa upeasti kuvaava. Elokuva kertoo erakoituneesta tytöstä, jota syytetään murhasta.
Kirjat
Kirjoja kuuntelin enemmän kuin luin. Iltaisin olin niin väsynyt, etten oikein saanut luettua mitään, ja muutenkin kuuntelin ylipäätään vähän. Enemmänkin omia ajatuksiani.
Kolmantena on kuitenkin Karin Smirnoffin Janakippo-trilogian viimeinen kirja, missä Janakippo menee kotiin. Kirja nitoo yhteen trilogian, ja on samalla tavalla karu ja kurja, kuin edelliset kaksi kirjaa.
Toisena on Mark Sullivanin Kohti vihreää laaksoa, mitä odotin edellisen kirjan ( Palavan taivaan alla) jälkeen kovin. Oli tämäkin ukrainalaisesta Emilistä perheineen kertova kirja mielenkiintoinen, heidän pakomatkastaan kohti vihreää laaksoa Toisen maailman sodan loppuvaiheissa, mutta pidin kuitenkin edellisestä enemmän.
Eniten kirjoista vei mukanaan Finlandia-voittaja Iida Rauman Hävitys, joka oli hengästyttävää kuunneltavaa. Turun murre sopii loistavasti kirjaan, ja kuunneltaessa lukija on loistava. Itse en ole kuulunut koulukiusattuihin taikka kiusaajiin, mutta silti osasin samaistua kirjan ala- ja yläasteelle sijoittuviin tapahtumiin. Hävitystä on kirjassa myös luonnossa ja Turun palossa. Moniuloitteinen kirja, suosittelen.
Jos talven, kevään ja kesän TOP3 on mennyt ohi, niin niitä voi kurkata täältä:
https://heidinitalia.com/talven-top3-mita-katsoin-luin-ja-kuuntelin/
https://heidinitalia.com/kevaan-top3-mita-katsoin-luin-ja-kuuntelin/
https://heidinitalia.com/kesan-top3-mita-katsoin-luin-ja-kuuntelin/
ja loppuvuodesta on tiedossa vuoden 2022 TOP3 yhteenveto.