Jatkan aakkosteni parissa tälläkin viikolla, jos aakkosten alkupää jäi lukematta, sen löytää klikkaamalla https://heidinitalia.com/italian-aakkoseni/
G: Gita
Gita, eli retki. Olen retkien kannattaja, retkeilisin mielelläni. Italialaisetkin käyvät usein viikonloppuisin retkillä, he tutustuvat muihin kaupunkeihin, kyliin, museoihin ja nähtävyyksiin. Tai retkeilevät luonnonhelmassa patikoiden ja piknikkeineen. Ja usein mitä enemmän porukkaa näillä retkillä on, sitä parempi.
Meillä valitettavasti retket taas on hyvin harvassa, koska Leo on viikonloput töissä, ja kumpikaan perheen miespuolisista ei retkeilystä juuri välitä. Kotona on kivointa. Jatkan siis retkeilystä haaveilua.
H: Heidi
Nimeni tunnetaan pääosin Johanna Spyrin kirjasta Heidi tehdyn piirretyn pohjilta. En tiedä pyöriikö se Suomessa, tai onko koskaan pyörinyt, mutta täällä se on suosittu ja kaikki tuntevat Heidin, joka asuu isoisänsä luona vuorilla.
Ja koska kaikki tuntevat nimeni, voisi kuvitella että elämä ulkosuomalaisena olisi hitusen verran helpompaa, kun ei tarvitse tavata nimeä kaikille kirjain kirjaimelta. Mutta ehei, lausumisen puolesta Heidi kääntyy yleensä Aidiksi, koska h-kirjainta ei Italiassa lausuta. Ja silloin nään sen kirjoitettuna usein Aidy, koska italialaiset tykkäävät laittaa i:n tilalle sanan loppuun helposti y:n, mikä lausutaan kuitenkin i:nä. Esimerkiksi Helsinki on usein kirjoitettuna Helsinky, vaikka se lausutaankin Elsinki. Tottakai ilman h:ta.
Ja sitten on ne, jotka lausuvat nimeni suurinpiirtein oikein, eli Eidi, mutta koska täällä usein naisen nimen eteen puhekielessä laitetaan artikkeli (La Laura, L’Emma jne.), niin nimeni muuttuu L’Eidiksi, ja tämä on aiheuttanut hilpeyttä jokusen kerran, kun Suomesta tulleet vieraat on ihmetellyt miksi minua kutsutaan Ladyksi? Se kun lausutaan siis samallalailla.
Ja jotta asia ei helpottuisi, niin kaksiosaisessa nimessä käytetään yleensä kumpaakin nimeä. Ja meillä suomalaisillahan on toinen nimi, joillain kolmaskin. Eli kun esimerkiksi hammaslääkärinvastaanotolla istun, joudun olemaan hyvin tarkka nimenhuudon kohdalla, koska useimmiten minut kutsutaan sisälle Katariina-nimellä, koska papereissa on aina järjestys sukunimi, etunimi, toinen nimi. Pietilä Heidi Katariina. Usein on mennyt monta minuuttia, ennenkuin olen tajunnut että minua huhuillaan.
Samoin kun allekirjoittaessa tärkeitä papereita tulee allekirjoittaa kaikilla nimillä.
I: Insonnia
Aihe, mikä ei sinänsä liity Italiaan, mutta on suuri osa elämääni. Insonnia, unettomuus. Olen aina ollut aamuihminen ja herkkäuninen. Mathiaksen syntymän jälkeen unettomuus paheni, kun herra ei nukkunut ensimmäiseen vuoteen 50minuuttia pidempään kerrallaan.
Mathiaksen ollessa pari vuotias hänellä alkoi paha korvatulehduskierre, mikä kesti useamman vuoden (täällä ei korvia putkiteta kuin ääritapauksissa), kunnes häneltä leikattiin kita- ja nielurisat, ja korvatulehdukset pysähtyi kuin seinään. Sitä ennen meillä ei juuri nukuttu, kun herra huusi korviaan kaiket yöt ja minä uuvuin ensimmäisen kerran.
Kun Mathias meni päiväkotiin, minäkin palasin opiskelemaan. Kävin koulua, hoidin kodin, lapsen ja eläimet, ravintolan paperityöt päivisin ja koulutehtävät tein pääosin yöllä. Ja aamuyöstä sitten heräsin miettimään koulun projekteja. Mikä siinä onkin, että luovat asiat iskee tajuntaan aina aamuyöstä? No jokatapauksessa, silloin uuvuin toistamiseen.
Ja jotta sekään ei olisi riittänyt, niin kaiken ohelle aloimme rakentaa maatilaa, ja minun tuli löytää aikaa maatalouskursseillekin, jotka on pakollisia maatalousyrittäjälle. Hevosenkin ostin vielä tähän syssyyn. Ei ollut luppoajasta puutetta, ja yöunet kävivät aina yhtä vähäisimmiksi.
Nyt kun tästä kaikesta on kolme vuotta aikaa, raahaan edelleen unettomuutta mukanani. Nukahdan kyllä hyvin, mutta herään klo2 pintaan Leon tullessa töistä ja harvoin saan enää nukuttua uudelleen. Ja koska kello herättää jokaikinen aamu klo7, niin en nuku juuri koskaan 4-5h pidempään.
Toivottavasti tähän tulee vielä muutos, kun stressitila kropassa helpottaa, ja pääsen taas nauttimaan unista.
J: Jazz
Vähän kuin Suomessa on Porin Jazzit meillä täällä Umbriassa on Umbria Jazzit. Ne on aina heinäkuussa, ja ne on yksi Perugian isoimmista vuosittaisista tapahtumista, mitkä kestää kymmenisen päivää. Vanha kaupunki täyttyy konserttilavoista, missä on pitkin päivää ilmaisia ja maksullisia konsertteja, kulkueita pitkin kujia, ja porukkaa riittää.
Tänä vuonna Jazzeja ei järjestetty samaan malliin koronan takia, mutta muuten käyn siellä joka vuosi, koska rakastan jazzia, soulia, Rnb:tä. Puhallinsoittimet saa väristykset kulkemaan pitkin selkäpiitä, samoin kun artistit upeine tummine äänineen.
K: Karate
Karate on kuulunut arkeemme jo useamman vuoden. Se on Mathiaksen harrastuksista vanhin, mitä on jo jatkanut siniseen vyöhön asti.
Karaten ohellahan hän on harrastanut myös uintia ja ratsastusta, mitkä on sittemmin jäänyt, ja nyt hän siis käy karatessa ma,ke,pe ja tenniksessä ti, to, eli minulla ei juuri ole pulaa iltapäiväohjelmasta, kun kuskaan kundia harrastuksiin.
Täällähän ei ole lasten mahdollista mennä oikeastaan minnekään yksin. Alle 12-vuotiaana ainakaan, ennenkuin julkista liikennettä saa alkaa käyttämään itsekseen. Ja silloinkin omalta osaltani kuskaaminen jatkuu, koska emme asu paikalla, missä julkista liikennettä juuri on. Ehkä sitten mopo-ikäisenä hän voi hurauttaa itse skootterilla tms. Se jää nähtäväksi.
L: Libri
Rakastan kirjoja ja lukemista. Olen aina lukenut paljon, ja niin teen edelleen. Vuosiin en lukenut juuri mitään suomeksi, vaan suurimman osan englanniksi, ja osan italiaksi, mutta BookBeatin kautta olen palannut suomalaisen kirjallisuuden pariin.
Ja äänikirjoista onkin tullut täysin arkea, kuuntelen kirjoja päivittäin. Kun teen aamu- ja iltatallia, kerään kasvimaalta satoa, siivoan, ajan autoa tai lenkkeilen. Kun en yöllä saa nukuttua isken napit korviin ja kuuntelen. Ainakaan en ala kelaamaan kaiken maailman loistoajatuksia pitkin yötä, mitkä aamulla herätessä ei niin loistavilta enää tunnukaan. Kirjan avulla saatan jopa nukahtaa uudestaan.
Iltaisin taas luen aina kirjaa sängyssä ennen nukkumaanmenoa, ja useimmiten minulla on Mathias seurana. Joko minä luen ääneen Mathiakselle tai sitten kumpikin lukee omaa kirjaansa. Mathias kuuntelee suomeksi, mutta itse lukee vain italiaksi.
M: Matta
Tähän kohtaan olisin voinut valita monta eri sanaa. Mathias, lapseni. Mamma, äiti, yksi tärkeimmistä italialaisista sanoista. Mutta valitsin sanan matta, koska se on sellainen, mitä kuulen usein itseeni kohdistuvana. Matta, hullu.
En toki ole täällä hullun maineessa, muuta kuin vitsillisesti kuulen usein erilaisuudestani johtuen; sei matta, olet hullu. Tässä muutama esimerkki:
En kuivaa hiuksiani koskaan, ja saatan talvellakin olla ulkona kosteilla hiuksilla. Sei matta! Kerron kuinka lapsena saunasta tullessa pakkasella hiukset jäätyi puikoiksi, ja se nauratti meitä lapsia. Hullujen hommaa, sanoo italialaiset.
Syön raakaa paprikaa tai sipulia, tai lisään ruokaan valkosipulia runsaammin kuin heillä on tapana. Sei matta! Nämä ovat ruokia, joita italialaisten ruoansulatus ei työstä. Ei raakoina, eikä kypsennettyinä. Hullua, hullua!
Menen nukkumaan aikaisin, klo22 pintaan. Sei matta! Ja Mathiaskin jo klo21. Ihan käsittämätöntä. Silloinhan tullaan vasta töistä kotiin ja perheen yhteinen aika alkaa. Lapset kukkuvat helposti hereillä puoleen yöhön asti, ja sitten niitä herätellään aamulla tuskaisesti, kun he eivät millään heräisi päiväkotiin tai kouluun. Ja minä olen se hullu…?
Ulkona sataa ja vedän sadetakin päälleni. Sei matta! Italialaiset välttelevät sateella ulkonaoloa. Kastuminen aiheuttaa hiustenkihartumista, ja pitkään tehty föönauskampaus menee pilalle. Ja kaikenlisäksi kastumisesta tulee flunssa, niskat jäykistyy ja päänsärkyäkin saattaa ilmetä. Maatilan puolella oleva työntekijäni ei esimerkiksi tule töihin ollenkaan jos sataa. Onneksi en itse ole kuitenkaan sokerista niin, että eläimet syövät myös sateisina päivinä. Ehkä todella olen hieman matta.
Ihan parhaita nämä sun jutut elämästä Italiassa ja heidän (ei sinun) kummallisuuksista 😊.