Kuuntelin Ella Kannisen uusimman kirjan, Minun Italiani, äänikirjana, ja vaikkei siinä sinällään ollut minulle mitään uutta, niin oli kuitenkin kiva kuunnella Ellan tarinoita, ja samaistuakin niihin. Päätin tehdä itsekin omat aakkoseni Italiasta. Toivottavasti Ella ei pahastu.
A – Amore
Amore, eli rakkaus. Minulla on ollut hyvin monen vuoden rakkaussuhde Italiaan. Se alkoi jo teini-iässä Italian matkoilla, ja on vuosien varrella vain kasvanut. Alunperin tulinkin tänne rakkauden perässä, rakkaudesta Italiaan, vuonna 2004, kun saavuin yksin Perugiaan ketään tuntematta. Muistan kuinka katselin taksin ikkunoista kaupunkia, ja mietin että täällä sitä nyt ollaan. Vihdoin.
Mieheni Leon tapasin heti tänne tultuani, koska vuokrasin yliopiston lähellä olevasta kommuunista huoneen, missä Leo oli kämppäkaverini. Ei ollut kuitenkaan rakkautta ensisilmäyksellä, eikä edes toisella eikä kolmennellakaan, vaan meni monta kuukautta ennenkuin aloimme viettää enemmän aikaa yhdessä. Se, että jäin tänne, on varmaankin kahden rakkauden summa, rakkaudesta Italiaan, ja Leoon.
B – Burocrazia
Täällä asuessa törmää heti Italian byrokratiaan. Se osaa olla oma koukeroinen maailmansa, jossa on erinäisiä sääntöjä, mutta kaikki säännöt on yleensä erilailla tulkittavia. Eli kaikessa tarvitaan pitkää pinnaa, koska toimistoihin ja virastoihin tarvitaan useampia erilaisia lomakkeita, ja niihin leimoja, apostilloja ja allekirjoituksia. Ja harvoin niitä saa samasta paikasta.
Usein toimistot ja virastot on auki vain osan päivästä, ja niihin on mentävä henkilökohtaisesti jonottamaan, joskus jopa tunneiksi. Eli jonkun paperin hoitamiseen voi mennä useampikin päivä.
Ennen ei saanut hoidettua juuri mitään netin välityksellä tai puhelimitse. Tähän on tulossa kuitenkin muutos pikkuhiljaa. Onneksi, koska me yrittäjinä joudumme byrokratian kanssa tekemisiin harva se päivä.
Byrokratia, ja sen koukeroisuus ja hitaus, on varmasti yksi niistä asioista, joista pidän Italiassa vähiten. Vaikkakin täytyy sanoa, että italialaiset on upean joustavaa ja avuliasta kansaa, ja yleensä kaikki selviää, vaikka asiat ensin tuntuisikin mahdottomilta.
C – Cucina Italiana
Tähän olisi ollut useampiakin vaihtoehtoja, culturasta lähtien, mutta valitsin cucina italianan, eli italialaisen keittiön, koska rakastan ruokaa ja syömistä.
Italian monipuolinen keittiö, laadukkaine raaka-aineineen, sesonkituotteineen ja ruokailuperinteineen on minulle aina vaan tärkeämpi. Saammehan mekin elantomme siitä.
Ruokatottumukseni on muuttunut paljonkin täällä asuessani, osaksi varmaan myös aikuistumisen myötä. En ole nirso ruokailija, päinvastoin, mutta olen nirso laadusta. Kun itse kasvattaa kasvikset, hakee omasta kanalasta munat, leipomosta päivittäin tuoreet leivät, lihakaupasta lähitilojen luomulihat, kalatiskiltä tuoreen kalan, pientilallisilta juustoja ja viinejä sekä nauttii omien hedelmäpuiden antimista ja itse kerättyjen oliivien öljystä, on helppo tulla nirsoksi laadun suhteen.
Lisäksi rakastan kaikkea ruokaan liittyvää; pitkiä monen ruokalajin lounaita ja illallisia, aperitiiveja baarissa pikkusyömisen kera, cappuccinoja kahvilassa, sekä sesonki- ja perinneruokia. Rakastan syödä ulkona ravintoloissa, ja että annokset ovat kauniita myös katsoa. Ja rakastan italialaisessa keittiössä sen yksinkertaisuutta, missä raaka-aineiden annetaan maistua.
D – Due chiacchiere
Fare due chiacchiere, eli muutaman sanan vaihtaminen on tyypillistä sosiaalista kanssakäymistä. En puhuisi niinkään small talkista, vaan enemmänkin on kyse sellaisesta ystävällisestä jutustelusta. Itse harrastan tätä harva se päivä, aamupalalla kahvilassa, kun haen leivän leipomosta, käyn kampaajalla, odotan muiden mammojen kanssa lapsia koulusta. Vaihdamme muutaman sanan, kuulumiset, ja maailmanmenon ihmettelyt. Joskus juorutkin, jos olemme tuttavallisemmissa väleissä.
Välillä käymme kavereiden kanssa vaihtamassa due chiacchiere aperitiivin, illallisen tai jonkun tapahtuman merkeissä, eli juttelemme rennosti, emmekä käy mitään syvällisiä keskusteluja.
E – Equitazione
Equitazione, eli ratsastus. Aloitin ratsastusharrastukseni lapsena Suomessa, ja se oli harrastuksistani rakkain. Ratsastin teini-ikään asti, kunnes menin töihin, eikä harrastuksille koulun ja työn ohessa jäänyt enää aikaa. Ja niin se jäi tauolle melkein 20 vuodeksi, kunnes Mathiaksen ollessa pieni palasin uudelleen rakkaan harrastukseni pariin satunnaisesti.
4,5 vuotta sitten ostin oman hevosen, Sognadorin, ja sen jälkeen ratsastus on kuulunut elämääni viikottain. En ole mikään kummoinen ratsastaja tosin, ja miellänkin itseni enemmän hevostelijaksi kuin ratsastajaksi, mutta edelleen ratsastus ja hevostelu on harrastuksistani rakkain.
F – Famiglia
Leo ja Mathias, perheeni, eli famiglia. Se elämässäni kaikkein tärkein, mikä tulee kaiken edelle.
Oma synnyinperheeni ja sukuni asuu Suomessa, ja Leon puolelta ei juuri perhettä ole. Hänen veljensä asuu pohjois-Italiassa ja anoppini kanssa meillä on kohteliaan viileät välit, eikä muuta sukua, joiden kanssa he olisivat väleissä, ole. Toki anoppiani nään harva se päivä, koska hän on meillä ravintolassa töissä, ja siten on oman poikansa (Leon) elämässä, mutta minun ja Mathiaksen ei oikeastaan, muuten kuin jouluina.
Eli perheemme on vain me kolme, minä, Leo ja Mathias, ja tietenkin rakkaat eläimemme.
Jatkan aakkosten parissa toisena päivänä, nyt toivotan kaikille oikein mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!
Voi miten kiva kirjoitus, odotan jo jatkoa:)
Täytyy tuohon byrokratiaan kommentoida näin Suomessa asuvana. Monesti nuorena sitä ajatteli, että Suomi on maailman byrokraattisin maa, aivan varmasti. Mutta matkustelu on kyllä opettanut, että olin tuossa täysin väärässä. Voi jopa olla, että Suomi taitaa tuossa mielessä olla sieltä helpoimmasta päästä…
Ymmärrän täysin, mitä sanot nirsoilusta. Minullekin maistuu ruoka missä ja milloin vain, mutta olen suorastaan piloille hemmoteltu laadun ja aitouden suhteen monessa maassa asuneena ja nomadina reissanneena. Pitkälle prosessoidut, kauas rahdatut tai muutaman päivän ikäiset tuoretuotteet eivät houkuta 🙂