Maso on Trentino Alto Adigen alueen, eli etelä- tirolin, perinteinen maalaistalo.
Se koostuu neljästä eri osasta; maanviljelyyn tarkoitetusta osasta; heinäladosta, tallista tai navetasta, sekä varastosta. Osassa masoista on myös keittiö juuston tekoon.
Toiseksi niissä on asumiseen tarkoitettu vaatimaton asunto, ja kolmanneksi yksityistä maata ympärillä, missä lehmät laiduntavat kesäisin ja osassa maasta viljellään viljaa. Korkeammalla vuorilla taas, missä vilja ei kasva, kasvatetaan heinää rehuksi eläimille talven varalle. Heinät kuivataan loppukesästä, ja ennen ne laskettiin pulkilla laaksoon tallin ylisille talven tullessa.
Neljänneksi masoissa on usein myös yhteisiä maita, esimerkiksi metsiä, muiden masojen kesken, josta saa puuta, niin rakentamiseen kuin lämmitykseen.
Arkkitehtuuri
Joskus maanviljelyyn ja asumiseen tarvittavat rakennukset voivat olla kaukanakin toisistaan, mutta yleensä ne ovat kaikki samassa pihapiirissä, joskus jopa samassa rakennuksessa. Ne on sijoitettu lähelle laaksoa, ja rakennettu rinteeseen niin, että sisäänkäyntejä voi olla eri tasoilla. Ylhäällä on siis useimmiten tallin yliset minne säilötään heinät omalla sisäänkäynnillään, ja alhaalta mennään sisään talliin, keittiöön, sekä asuntoon.
Ulkonäöltään masot voivat poiketa toisistaan alueesta ja rakennusmateriaaleista johtuen. Rakennuksessa on kuitenkin käytetty eniten puuta, varsinkin metsien lähellä olevilla alueilla, kun taas joissain on kivijalka ja kiviseinät sekä puinen yläosa, jos puuta oli vaikeampi saada. Sisätilat on myös useimmiten puuta, ja edelleen hyvin perinteisesti sisustettuja, vanhoja tirolilaisia perinteitä noudattaen.
Historia
Masot olivat keskiajalla maatiloja, missä omistajalla oli joko vuokralaiset tai orjat työssä. Kunnes vuokraajat alkoivat jättää työsopimuksiaan perinnöksi jälkikasvuilleen, ja masot alkoivat kulkea suvuissa, vaikkakin eivät omistajien suvuissa. Siten syntyi etelä-tirolin alueelle pysyvä maanviljelijäkunta, ja alue kasvoi taloudellisesti pikkuhiljaa.
Vuonna 1900 tirolilainen lakiuudistus muutti masot niin, että ne periytyivät vain yhdelle perijälle kerrallaan. Ja ne alkoivat kulkea omistajien suvuissa vuokraajien sijaan. Sillä vältettiin maiden ja tilusten jakaminen perijöiden kesken, ja maat pysyivät yhtenäisempinä. Tämä uudistus poistettiin fasismin aikana, mutta siihen palattiin taas uudestaan vuonna 1954.
Lisäksi lakiuudistuksessa määrättiin tietyt mitat asumuksen osalta, keskimäärin viidelle asukkaalle, ja kuitenkin että enintään masossa sai asua 20 henkilöä kerrallaan.
Maso nykypäivänä
Tällä hetkellä masoja on yhteensä n. 20 200, joista 65% on edelleen suvussa periytyviä. Osa jopa useampia vuosisatoja jo, ja niitä voikin olla vaikea saada ostettua, jos sellaisen vaikka lomakodiksi haluaisi. Hinnat on myös aivan pilvissä, eikä meillä tavallisilla matti meikäläisillä ole varaa kuin haaveilla niistä.
Moni maso on muuttunut majataloksi turisteille vuosien varrella, mutta löytyy niitäkin, joissa edelleen kasvatetaan lehmiä, tehdään juustoa, ja eletään mahdollisimman omavaraisesti, niinkuin ennen sotia oli tapana.
Jos siis Italian Dolomiiteille eksytte, Trentino Alto Adigen alueelle etelä-tiroliin, niin käykäähän katsomassa näitä vanhoja masoja, työkaluineen ja navettoineen, ja ostamassa juustoja suoraan tuottajalta, ja miksei vaikka yöpyäkin sellaisessa hotellin sijaan.
(kuvat on napattu Pinterestistä)
Tulee niin muistoja mieleen! Juuri tuon tyyppisessä rakennuksessa olimme yötä Ortiseissa, kun kuvasimme kuvanveistäjä-Antoniota. Heillä oli kaksi samanlaista taloa pihapiirissä, joissa oli kolme kerrosta. Harmi, etten ottanut paljoa kuvia sisältä, maisemat oli niin upeita että ne vei voiton.
Mukavaa viikonloppua, vietetäänkö teillä äitienpäivää?