Marraskuun kuulumiset, vaikka kuukausi menikin aikalailla sairastaen ja töiden parissa.
Ihan ensiksi kuitenkin haluaisin kiittää kaikkia teitä kommenteistanne, ne lämmitti mieltä! Kiitos! Ehkä niitä lukijoita onkin sitten jokunen enemmän, kuin mun äiti.
Sairastamista
Marraskuun alussa alkanut korona vei hieman mehut, Mathias varsinkin oli hyvin kipeä ja yli viikon pois koulusta. Häneltä jäivät myös karaten kisat väliin, mutta niitä tulee sitten ensi vuonna taas. Ei tarvinnut siis kuskata kundia minnekään pariin viikkoon, ei kouluun, eikä harrastuksiin.
Omatkin harrastukseni on ollut jonkin verran tauolla, migreeni on vaivannut koronan jälkeen, ja selkäkin on kipeä edelleen. Olen siis ottanut oikeastaan koko kuukauden iisimmin, se on tehnyt hyvää.
Työt
Työt on kuitenkin hoidettava, ja ne oikeastaan aikatauluttaa kivasti päivää, ei ole mahdollisuutta masentua sohvan nurkassa, kun on käytävä happihyppelyllä antamassa ruoat eläimille ja tsekkaamassa, että niillä on kaikki hyvin. Sieltä palaa aina paremmalla tuulella.
Ravintolan paperihommia olen myös pyöritellyt, ja maatilalla laittanut etikettejä purkkeihin, kun ilmat on olleet syksyisen sateiset. Hillot on nyt tehty, hunajat vielä laittamatta.
Muu elämä
Muuta elämää ei oikeastaan ole ollut, kerran kävin Teon kanssa joen rannassa kävelemässä, kun kaipasin hieman maisemanvaihdosta omien kontujen sijaan.
Ja kerran kävin heppatuttuni Paolan kanssa maastoilemassa pari tuntia hänen hevosillaan. Tutustuin Paolaan hevosvaelluksella syksyn aikana, hän on 60-vuotias ala-asteen opettaja ja hänellä on kaksi hevosta, jotka muuttavat meille ensi viikonloppuna.
Eli sitten on talli täysi, yhteensä kahdeksan hevosta, kaksi omaa, ja kuusi neljän eri asiakkaan hevosta.
Kaipailinkin maastoseuraa, jotta uskaltautuisin BBn kanssa pois omilta mailta.
Kodin koristelin jo jouluun, ja odottelen joulumarkkinoita ja muita joulutapahtumia innolla.
Jos meidän joulu kiinnostaa, niin kategorian JOULU alta löytyy jokunen vuosi sitten julkaisemani joulukalenteri, mistä voi käydä lukemassa enemmän meidän joulunvietosta, tässä siihen myös suora linkki; joulukalenteri
Oikein ihanaa ensimmäistä adventtia kaikille!
Luen mielelläni kertomuksiasi Italiasta vaikka en kommentoi. Olen kaksi kertaa ollut viikon psykologian kurssilla (saksankielisiä) Toskanan Prato Magnolla ja kerran Piemonten vuorilla keskellä ei mitään eli tavallisten ihmisten asuinsijoilla, joista asukkaat ovat muuttaneet pois ja talot autioituneen. Minulla on alle 1000 km automatkaa Arezzoon. Rantalomalla en ole ollut koskaan. Milanon ohi olen ajanut ja Firenzessä poikennut yhdeksi yöksi. Roomaan asti en ole koskaan ehtinyt. Minua kiinnostavat ekskursiosi vanhaan kulttuuriin kuten esimerkikisi Palazzo Sorbelloon, sisäpiiritietoa, ei turistimainosta. Kuten kai tiedät, italialaisia on täällä lounais-Saksassa jo yli 60 vuotta, ja ovat vähemmän eksoottisia kuin suomalaiset. 50 vuotta sitten koululaiset vielä härnäsivät toinen toisiaan spgetin syöjiksi ja perunansyöjiksi, mutta nykyisin ollaan parhaita koulukavereita keskenään. Italialainen ravintola on aina varma valinta, mistä jokainen löytää hyvää ruokaa, muutakin kuin pizzaa, ja ystävällistä palvelua – myös bambinoille. Olen kotoisin maalta, Satakunnasta, ja minua kiinnostaa sinun maatilaelämäsi hevosineen ja viljelyksineen. Isälläni oli liian tempperamenttinen hevonen ja arastelen vieläkin hevosia.