Jaan taas hieman kuulumisia täältä Keski-Italiasta, jossa mennään pikkuhiljaa kevättä kohti.
Lepoa ja illanviettoa
Edellisessä kuulumisissa kerroin ylikierroksilla käymisestäni, ja olenkin ottanut iisimmin nyt tämän alkukuun. Välillä se on tarkoittanut sohvalla makaamista, kirjan lukemista ja TVn katselua, useimmiten niiden asioiden tekemistä, jotka on vaan pakko tehdä. Ja välillä toki asioita, joita tykkään tehdä, puuhastella ja harrastaa.
Yhtenä iltana kävin jopa vanhan tallikaverini kanssa iltaa istumassa. Emme olleet nähneet pariin vuoteen, ja oli kiva vaihtaa kuulumisia. Ja oli ihanaa päästä pois kotoa ihmisten ilmoille. Pukea päälle ja laittautua.
Kodin remontti
Meidän keittiökin saapui viimein, olimme elokuusta asti ilman keittiötä remontin takia, ja tilasimme uuden keittiön marraskuussa. Sen tulemiseen meni todella pitkään, kun joulupyhät oli välissä, ja silloinhan Italiassa on kaikki ihan seis. Edelleenkään keittiö ei ole täysin valmis, siitä puuttuu puiset osat ja hyllyt sekä valaistus, mutta ruokaa voin jo onneksi laittaa kotona.
Terassikin alkaa pikkuhiljaa olla käyttökunnossa. Toki meiltä puuttuu sieltä vielä kalusteet, tällä hetkellä olen roudannut sinne ravintolan ja pihan puolelta jotain, jotta olemme voineet terassia hieman jo käyttää. Parina päivänä ilmat on sallineet ulkona lounastamisen, ja iltapäivällä pienen siestan kirjan kera. Terassille on kuitenkin tiedossa takka, kesäkeittiö ja jonkunlainen katos, koska muuten kesäkuumalla sitä ei voisi käyttää. Aurinko on sen verran kuuma, ja terassille paistaa oikeastaan koko päivän.
Työt
Maatilan puolella taas hommaa on riittänyt oliivipuiden leikkauksessa, jonka on hoitanut apumies, itse olen enemmänkin makoillut siellä sohvalla, kävellyt koirien kanssa, pelannut tennistä ja jumpannut. Ja toki hoitanut eläimet.
Talliprojekti taas sen kun viivästyy, rakennuslupa tuli vihdoin, mutta nyt on työmiehet koronassa, eli menee varmaan maaliskuun alkuun ennenkuin rakentaminen alkaa. Eikä sillä nyt niin kiire olekaan, koska koko projekti on saanut takapakkia, en tiedä voinko tallia käyttää muuhun kuin omien hevosten pitoon, eli kohta minulla on neljän hevosen talli, ja hevosia minulta löytyy yksi.
Otin yhteyttä hevosvalmentajaan, toiveena päästä hevosen selkään kesään mennessä, mutta hän on liian kiireinen auttaakseen. Eli en tiedä yritänkö itse sinne selkään, vaikka kaikki sitä vastaan onkin (ihan syystä), vai yritänkö etsiä jonkun muun, joka asiassa voisi auttaa. Maksua vastaan toki, ilmaiseksihan täällä ei kukaan auta missään. En vaan tunne ketään muuta, joka asiassa osaisi auttaa.
Ratsastuskenttäkin on yksi murheenkryyni, se on edelleen liian pehmeä, enkä enää tiedä mitä sille tehdä. Tuntuu, että mikään ei mene niinkuin pitäisi, ja olisin valmis heittämään hanskat tiskiin koko maatilan kanssa, mutta sitäkään en valitettavasti voi tehdä. Se on kuin pallo jalassa, jota raahaan mukanani.
Täällä alkoi karnevaaliaika, mutta tänäkin vuonna kaikki karnevaalijutut on peruttu koronan vuoksi. Itse elän toiveessa, että pääsiäiseen mennessä koronatilanne on parempi, koska olisimme tulossa silloin Mathiaksen kanssa Suomeen, vajaan kolmen vuoden tauon jälkeen tapaamaan sukulaisia ja ystäviä.
Oikein ihanaa laskiaista ja karnevaalin aikaa kaikille!