Kävimme toistamiseen laskettelemassa Dolomiiteilla Selva di Val Gardenassa, todetessamme sen loistavaksi paikaksi viime vuonna.
Selva di Val Gardena sijaitsee Trentino- Alto Adigen läänissä, Bolzanon provinssissa Dolomiiteilla 1563 metrin korkeudessa. Se on suosittu laskettelupaikka talvisin, ja patikointikohde kesäisin. Reilu 2000 asukkaan idyllinen kylä vuorien keskellä, mistä löytyy 5000 nukkumapaikkaa turisteille.
Hotelleja löytyykin pienistä B&Bstä (Garni) hienoihin viiden tähden hotelleihin, ja toki vuokra-asuntojakin löytyy. Hinnat pyörivät n.800-5000e paikkeilla viikossa, eli aika laidasta laitaan vaatimattomasta luksukseen. Me olemme olleet viimeiset kaksi vuotta keskitason hotellissa puolihoitoineen ja saunoineen, mutta ensi vuodeksi aiomme kokeilla asuntoa.
Selva di Val Gardenassa on oma hissilippunsa, mikä käy Val Gardenan ja Alpe da Siusin alueella. Siihen kuuluu yhteensä 79 hissiä ja 175km eritasoisia rinteitä. Hintoja ja karttoja yms tietoa löytyy sivuilta http://valgardena.it.
Mutta koska Selva kuuluu Dolomiti Superskihin, suosittelen ottamaan suoraan Superski-hissilipun. Se maksaa jokusen euron enemmän, mutta siihen kuuluu 12 eri laskettelukeskusta ja 1200km rinteitä, ollen maailman suurin laskettelualue. Selvasta esimerkiksi pääsee hyvin suksilla niin Alta Badian kuin Val di Fassan rinteisiin, eli autoa ei tarvitse liikkumiseen.
Dolomiti Superskin tietoja löytyy http://dolomitisuperski.com. Sieltä voi katsella myös Sellaronda-kierroksen karttaa ja hissilistaa. Sellaronda on Sella-vuoren ympäri menevä 40 kilometrin kierros (n.25km suksilla), minkä voi aloittaa mistä tahansa sen neljän laskettelukeskuksen kohdalta, ja sen voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa. Neljä aluetta ovat Val Gardena, Alta Badia, Arabba ja Val di Fassa.
Selvasta löytyy laskettelukouluja eritasoisine kursseineen aloittelijasta ekspertiin, ja viikkokursseista yksityistunteihin. Kylä tarjoaa myös monen monta suksi-ja lautavuokrausliikettä, eli omia välineitä ei tarvitse välttämättä tuoda mukanaan. Me olemme olleet tyytyväisiä http://scuolasciselva.com kouluun, mistä olemme vuokranneet välineet. He toimittavat välineet myös hotelliin valmiiksi tarvittaessa.
Selvassa nimittäin toimii hyvin linja-auto, millä pääsee rinteisiin, ja useimmissa hotelleissa on myös oma shuttle-kuljetus, eli autoa ei tarvitse loman aikana ollenkaan. Lähin lentokenttä taas löytyy Veronasta 2h ajomatkan päästä.
Meille jo siis perinteeksi tullut lasketteluloma on talven kohokohta. Aurinkoiset päivät rinteessä, perinteiset rinneravintolat minne pysähtyä hehkuviinille, aperitiiville, lounaalle tai After Skihin, sekä raitis ilma, upeat maisemat ja yhteinen aika perheen kanssa. Se on lomaa parhaimmillaan!
Uskomattoman upea ja ihana lomapaikka ja niin mielettömät maisemat! Italia on suosikkilomakohteeni ja kesäaikaan olemme muutaman kerran Italiassa päässeet matkustelemaan mutta vielä emme talvella. Lasketteluloma Dolomiiteille tai Alpeille on ollut pitkään haaveena. Olemme käyneet kotimaassa vuosittain pohjoisessa, lähinnä Levillä.
Suurena Italian fanina tykkään todella kovasti blogistasi ja olen lukenut sitä vuosia. Kiitos kun jaat arkeasi ja perhe-elämääsi rehellisesti iloineen ja suruineen! Ja aina kauniiden kuvien kera!
Kiitos! Ehkä ensi talvena törmätään Dolomiiteilla rinteessä?!? 😉
Toivottovasti! 😀
Kovasti kehuja kohde saanut kun netistäkin tutkailin. Alppimatkoilla olisi pakettimatkoina ja omatoimireissunakin olisi hyvin järjestettävissä. Tammikuu ilmeisesti parhainta ajankohtaa matkustaa Dolomiiteille?
Vau, mitkä maisemat! Mulle riittää ihan kesäaikaan tuollaiset paikat, varmaan kuolisin pelkoon jos joutuisin laskemaan tuolta vuorelta alas! Olette olleet varmaan siellä lähellä St.Ulrich-Ortiseita? Olemme joskus käyneet siellä kuvanveistäjä Antonio da Cudanin luona. Olenkohan joskus kertonutkin. Hän asuu kylän yläpuolella, rinteellä ja tekee upeita patsaita.
Joo Ortiseista hieman eteenpäin. Kuvanveistäjää en kuitenkaan tunne. Mukavaa päivää Eeviregina!!!
Ne on upeita maisemia! En tietenkään uskonut että tunnet Antoniota. Hauskast ivaan meidän tiet risteili kerran Suomessa. Mieheni teki hänestä dokumenttia ja kävimme myöhemmin jatkamassa kuvaamista siellä Italiassa. Hän teki viimeksi Suomeen hiihtäjä Helena Takalon patsaan.