Heissan taas täältä Italiasta. Meillä oli melkoinen Lucifer-helleaalto parin viikon ajan, ja lämpömittari kipusi päivittäin 40c ja veto oli ihan pois. Täällä Keski-Italiassa kun ei ole viilentävää merituulta, tai merta mihin kastautua viilentymään, mutta olimme maauimaloissa muutamaan otteeseen, ja muuten sitten päivät sisällä.
Kyläjuhlia
Elokuun alussa meillä on aina kylämme kyläjuhlat. Viime vuonna ne oli minimaaliset koronan vuoksi, tänä vuonna mentiin kultaisella keskitiellä. Juhlat siis järjestettiin, mutta sinne otettiin vain tietty määrä ruokailijoita, ja kaikki muu oheisjuttu oli peruttu, esimerkiksi lavatanssit, nuorille suunnattu pub, lasten kojut, narunvedot, keinukarusellit, pomppulinnat jne. Joka ilta kuitenkin eri bändi oli soittamassa taustamusiikkia.
Kyläjuhlat järjestetään kylämme yhdistyksen puolesta. Suurinosa on vapaaehtoistyöntekijöitä, niin järjestäjät kuin itse kyläjuhlilla työskentelevät. Tuotto menee yhdistyksen kassaan, mistä sitten rahoitetaan kylämme rullaluistin- ja jalkapallokerhot.
Tänä vuonna kyläjuhlille piti siis varata pöytä etukäteen, ja paikalle pääsi vain ainoastaan green passin omaavat (alle 12-vuotiailta ei sitä tarvittu). Pöydät oli maksimissaan kahdeksalle hengelle, ja turvavälein tietenkin. Saapuessa saa ruokalistan ja siitä sitten valittiin mitä syödä, kylän nuoret kuskasivat ruoan ja juoman pöytään, eli itse ei noustu pöydästä hakemaan mitään.
Meidän kylän juhlat kestivät kuusi iltaa, ja me olimme siellä syömässä eri kokoonpanoilla kolmena iltana. Kyläjuhlat on aina jonkun tietyn perinteisen raaka-aineen tai ruoan juhlat, ja meillä ne on umbrialaisen torta al teston juhlat. Se on rieskan ja focaccian välimaastosta oleva leipä, mikä kylällämme paistetaan tuhkassa, ja sitä saa sitten erilaisin täyttein, tai lihan seuraksi leipänä.
Kävimme myös naapurikylän kyläjuhlilla, mitkä taas oli sienijuhlat.
Näitä kyläjuhlia on siis normaalisti joka kylällä kesän aikana, nyt vaan koronan takia moni on peruttu, tai paljon pienemmässä mittakaavassa kuin normaalisti. Kuitenkin mukava kokemus, eli jos osuu kohdalle niin menkää rohkeasti mukaan!
Keskikesän juhla; ferragosto
Ferragostoa juhlitaan aina 15.8. Se on Italiassa keskikesän juhla, suurinosa pitää lomansa silloin, ja meillä tietenkin ravintola on aina ferragostona auki kun on sesonki kuumimmillaan, sanan jokaisessa merkityksessä. Me taas olemme olleet useimmiten Mathiaksen kanssa Suomessa kyseisen juhlan, mutta tänäkään vuonna emme siis Suomeen asti selvinneet, eli vietimme ferragostoa täällä.
Kuuteentoista vuoteen en ole juhlistanut päivää mitenkään, Leon ollessa aina töissä, mutta tänä vuonna lankoni vaimoineen ja 5kk vauvansa kanssa tulivat tänne Umbriaan viettämään viikon verran kesälomaa. Niinpä keräännyimme ferragoston lounaalle yhdessä anoppini luo. Sekin oli erikoista, koska olen aikaisemmin käynyt vain pari kertaa anopillani, enkä todellakaan syömässä, vaan jotain hakemassa tai viemässä. Meillähän on kohteliaan viileät välit, emme ole milläänlailla läheisiä. Eli erilainen ferragosto kaikenkaikkiaan!
Sosiaalinen elämä ja välien selvittelyä
Ja teitä varmasti kiinnostaa tietää myös miten sen rantaloma-asian kanssa kävi, mistä viime postauksessa kirjoitin.
Näin muita äitejä yhden pojan synttäreillä, missä otin asian puheeksi, miten meitä ei oltu reissuun kutsuttu. Tämähän ei siis ollut ensimmäinen kerta, kun nään sosiaalisen median kautta että muut viettävät aikaa yhdessä, ja meille ei ole kutsua käynyt. Olen itsekseni ihmetellyt asiaa, koska kun olen paikalla juttelemme ja vitsailemme kaikkien kanssa rennosti. En tunne silloin olevani mitenkään ulkopuolinen. Niinpä päätin nostaa kissan pöydälle, ja kerroin että jäi kurja fiilis siitä, ettei meitä oltu kutsuttu mukaan reissuun.
Selvittelyissä tajusin, ettei muut suunnittele (italialaiseen tapaan) etukäteen juuri mitään. He elävät hetkessä, ja tekevät ex tempore-juttuja niiden kanssa jotka paikalla sattuvat olemaan. Me kun asumme kylältä syrjässä, emme myöskään elä kyläyhteisöä samallalailla kun muut. He istuvat kylällä illat jäätelöllä tai ruokaasulattavan ääressä ja päättävät lähteä rantaan teltoilla seuraavana aamuna. Tai uima-altaalle, seuraavan päivän aperitiiveille, metsäretkelle, piknikille tms. Ei siinä lähetellä kutsuja ja viestejä. Ja heidän puolustukseen vielä se, että koska me emme kylällä iltaisin juuri luuhaa, he ovat ajatelleet ettemme haluaisi myöskään osallistua muihinkaan heidän juttuihinsa. Ja koska Leo on aina töissä, he ajattelivat etten lähtisi mihinkään ilman miestä, he kun liikkuvat aina koko perheen kesken, että tuntisin itseni ulkopuoliseksi sen puolesta.
Eli tulipa tämäkin nyt selväksi, kumminkin puolin. Kyläjuhlilla olimmekin parina iltana heidän kanssaan kimpassa, ja kerran uima-altaalla. Eritoten Mathiaksen puolesta olen iloinen, hänen kavereitaanhan he ensisijaisesti ovat. Tajusin, että minun vaan täytyy jaksaa työopäivän, iltatallin, iltaruoan ja suihkun jälkeen vielä laittaa itseni ja käydä kylillä aina sillointällöin, kuulua joukkoon jotenkin, vaikkei meistä ylimpiä ystäviä tulisi, niin seuraa ainakin. Varsinkin Mathiaksen takia, ettei hänestäkin tulisi tällainen suomalainen karhu, joka odottelee kutsua kotona.
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!
Ihana kuulla että asia selvisi jotenkin ja ehkä puolin ja toisin voitte toimia hieman erilailla jatkossa.. ❤️ Kivaa lauantaita sinne!
Olipa hienoa, että otit puheeksi vaivaamaan jääneen rantareissun! Selvisi asia ja ei ollut onneksi kannaltasi ollenkaan niin ”musta” kuin jo aloit epäillä. Puhuminen kannattaa aina! ❤️ Tsemppiä jatkoon!
Kivoja kuvia ja mukavan kuuloisia kyläjuhlia. Olisipa mahdollisuus olla siellä ja käydä vastaavissa juhlissa. Ehkä tulevaisuudessa Italia kutsuu luokseen😀
Mukavaa, että selvisi tuo kutsuhomma ja että siihen löytyi järjellinen selitys. Tuollainen kyläjuhla olisi joskus mukavaa kokea, täytyy pitää silmät ja korvat auki seuraavaksi, kun tulee oltua Italiassa kesäaikaan.
Olipa kiva kuulla perinteistä sieltä kylästä!
Samoin syitä noille reissukutsumattomuuksille.
Täällä Varsinais-Suomessa on paras tattiaika meneillään, kuin myös hirvikärpästen.
Paula