Palio on keskiajalta lähtöisin oleva kaupunginosien tai korttelien välinen kilpailu. Alunperin se oli hevosiin liittyvä, myöhemmin se on muuntautunut eri muotoihin.
Tunnetuin Italian palioista on Palio di Siena, missä otetaan mittaa toisistaan hevosilla, usein jopa niin kovaa, että hevosia kaatuu ja niitä joudutaan lopettamaan. Valitettavasti.
Useassa kaupungissa ja kylässä on siis oma palionsa, ja niin meilläkin meidän pienessä Sant’Egidion-kylässämme; Palio della Cerva.
Palio della Cerva ja Sant’Egidio Abate
Meidän kylämme palio alkaa aina kylämme pyhimyksen Sant’Egidio Abaten päivän tienoilla elo-syyskuunvaihteessa. Palio on järjestetty siis seurakuntamme puolesta, ja se on viikon kestävä tapahtuma, jokailtaisine messuineen.
Ensimmäisenä päivänä on messun yhteydessä myös kylämme avaimen luovutus, eli edellisenä vuonna voittanut kortteli luovuttaa hallussa olleen avaimen Priorelle. Priore on keskiajalta oleva kylän tai kaupungin pääjehu. Meillä siis osa kyläläisistä pukeutuu keskiajan aatelisiksi, munkeiksi, prioreksi ja minä olen ollut prioren vaimon, prioressan, roolissa jo useamman vuoden. Oma osuuteni on suhteellisen helppo; kävelen, hymyilen ja istun.
Mathias sen sijaan oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa rumpalipoikana kulkueessa, ja tykkäsi siitä kovasti.
Keskiaikainen illallinen
Samoin pukeudun prioressaksi myös kylämme keskiaikaiselle illalliselle, mikä pidetään lauantai-iltana. Yleensä se on ollut kirkkomme viereisellä piazzalla, eli aukiolla, mutta tänä vuonna satoi, joten jouduimme olemaan kylämme rullalauistinhallissa. Harmi, koska piazzalla on aivan eri tunnelma, vaikkakin ilta oli jokatapauksessa oikein onnistunut, jonglööreineen, tulennielijöineen ja taikureineen.
Illallinen sisälsi alkuruokalautasen, pastan (kikhernepasta), pääruoan (porsaanlihapaistia ja perunamuusia) sekä jälkiruoan (kylämme tyypillisiä anis-rusinakeksejä, kuivakakkua ja jälkiruokaviiniä) juomineen, eli viiniä ja vettä. Hintaa oli illalliselle 25e per pää. Mielestäni ei paha hinta ollenkaan.
Kisailut
Palio ei kuitenkaan ole vain keskiaikaismeininkiä ja uskonnollisia juttuja, vaan se on myös kisailua. Useana vuonna ennen koronaa meillä oli joka ilta kylällä erilaisia kilpailuja ja kisoja, missä eri korttelit otti mittaa toisistaan. Lopuksi laskettiin pisteet, ja eniten pisteitä kerännyt voitti kylän avaimen.
Tänä vuonna meillä oli ohjelmassa aarteenetsintä. Ei siis useampaa kisaa, vaan koko palio oli yhden tapahtuman varassa. Aarteenetsintä oli perjantai-iltana, ja ohjeeksi oli annettu viedä taskulamppu ja kynä. Meidät eriteltiin joukkueihin kortteliemme mukaan, ja annettiin ensimmäinen vihje, minkä mukaan lähteä matkaan.
Kun löysimme oikean rastin, siellä oli tehtävä, mikä piti suorittaa, jotta pääsi jatkamaan seuraavaan. Rasteja oli yhteensä yhdeksän ympäri kylää, ja hiki päässä juoksimme rastilta toiselle, tehden ja ratkoen erilaisia juttuja.
Viimeinen oli sitten aarrekartta, joka vei kirkkoon, mistä aarre löytyi. Meidän korttelimme siis voitti!
Palion päätösjuhla
Sunnuntaina palio päättyi. Ensin oli lasten pyörä-ja temppurata, mitä me aikuiset olimme katsomassa, ja sen jälkeen välipalana porsaanlihasämpylöitä.
Lopuksi oli palion palkinnonjako, ja kylän avaimen luovutus, mikä tuli meille ravintolaan ensi vuoteen asti näytille.
Palio della Cerva on siis niin uskonnollinen, keskiaikainen, kuin kylän virkistysjuhla, ja mielestäni niitä ihania italialaisia perinteitä, missä kyläyhteisön voiman näkee parhaiten. Se myös jollainlailla päättää kesän, koulut kun alkaa usein heti palion päätyttyä, ja syksy kolkuttelee ovilla.