Kesäkuun alku meni nopeasti ja hommaa riitti.
Hevosen poislähtö
Ylimääräistä hommaa teki yhden hevosen poislähtö. Asiakas päätti luopua hevosestaan, mutta siinä oli kaikenmaailman byrokraattista hommaa, minkä takia hevonen joutui odottamaan meillä 10 päivää ylimääräistä, sillävälin kun minä hoidin harva se aamu eri toimistoissa juoksemista ja asioiden hoitamista, koska omistaja oli töissä eikä siihen kyennyt. Täytyy sanoa, että stressitaso oli korkea, ja olin täysin oman mukavuusalueeni ulkopuolella.
Hevosen uusi omistaja taas kävi joka iltapäivä hevosta liikuttamassa ja hoitamassa, ja koska on alaikäinen, jouduin tietenkin olemaan paikalla varmuuden vuoksi. Eli siihen meni monta lisätuntia normaalitöiden lisäksi.
Loppujen lopuksi saimme hevosen matkaan, ja tilanne tallilla rauhottui hieman. Kiitokseksi uudelta omistajalta sain piirroksen minusta hevosineni ja Teokin on kuvassa mukana. Aivan ihana!
Maatilan hommat
Maatilalla alkoi sadonkorjuu hedelmätarhassa aprikoosien ja kirsikoiden kypsentyessä. Kirsikat meni hilloksi, aprikoosit tosin omaan suuhun. Toki siellä on tuloillaan vaikka kuinka aprikoosia, joten loput menee hilloksi myös, samoin kun muut hedelmät, persikat, luumut, viikunat, päärynät, kvittenit jne, kesän kuluessa.
Ilmat oli edelleen sateiset ja viileät, joten heinätyöt taitaa tältä vuodelta olla ohi. Oman heinän tekeminen olisi säästänyt ison pennin hevosten kanssa, mutta ei auta, kelit oli kurjat ja nyt heinä on jo ylikasvanutta.
Koulun loppu ja karaten vyökokeet
Koulut loppui 9.6. Viimeisellä viikolla oli retkipäivää, raftingia ja luokkien välistä liikuntakilpailua. Kevyempi viikko siis. Kävimme myös luokan kesken pizzalla, ja oppilaat lounastivat yhdessä koulun pihalla viimeisenä päivänä. Mitään kevätjuhlaa täällä ei keskikouluissa ole, ja todistuskin tuli 15.6 suoraan sähköiseen rekisteriin.
Koulujen loputtua Mathiaksella alkoi opiskelu karaten vyökokeisiin. Ensin niissä oli suullinen koe, missä hän piti myös esitelmän karaten historiasta, ja lopuksi näyttökoe. Toki harjoituksia oli harva se ilta, ja omalta osaltani tietenkin kuskaamista.
Lauantaina loppui sitten sekin, kun Mathias sai ansaitusti ruskean vyön.
Perugian keskiaikaisjuhlat
Perugiassa on aina kesäkuun alussa keskiaikaisjuhlat, missä eri kaupunginosat ottaa mittaa toisistaan leikkimielisillä kilpailuilla. Mekin osallistuimme tänä vuonna, koska Mathias oli meidän kaupunginosan kulkueessa soittamassa rumpua. Niitäkin harjoituksia oli koko toukokuun loppu ja kesäkuun alku, ja kuskaamista riitti.
Lisäksi jouduin sinne itsekin puolivahingossa mukaan, olin kulkueessa työläisnainen ja kannoin toisen naisen kanssa lampaanvillaa.
Kesänviettoon
Kiireinen kesäkuu vahvisti ajatusta siitä, että yritän ottaa iisimmin kesän. Päätin olla vähemmän somessa, en kokonaan pois, mutta en jaa siellä arkiaskareitani, mitkä menee aikalailla päiväni murmelina-tyylillä päivästä toiseen.
Aamulla otan rennosti terassilla meditoiden ja juoden teetä, sekä kukkia kastellen. Klo8-10 on hevosten liikutus tai käyn lenkillä Teon kanssa, kun ei ole vielä liian kuuma.
Klo 10-12.30 on paperityöt, juoksevat asiat ja kotityöt, klo 12.30-14 lounas perheen kesken, minkä jälkeen lepään kuumimman ajan päivästä eli, klo14-16 lukien kirjaa ja otan päiväunet.
Klo16-19 mennään uimaan, pelaamaan tennistä tai teen kotona palapeliä tms, kunnes koittaa iltatallin aika.
Illalla vielä joogaan tai venyttelen, syömme iltaruoan ja katsomme hieman Tvtä Mathiaksen kanssa, tai käymme kylällä jätskillä ja moikkaamassa tuttuja. Ja seuraavana päivänä sama toistuu. Leppoisaa kesäarkea siis.
Tai jos totta puhutaan, niin Leolla pitäisi teoriassa olla maananta-ilta ja tiistai vapaat, ja idea oli, että voisimme mennä pariksi yöksi reissuun, mutta nyt ainakaan pariin ensimmäiseen viikkoon emme ole tehneet mitään arjesta poikkeavaa. Leo on ollutn kipeä ja töissä, Mathiaksella oli karatetreenejä ja esitelmän tekoa, joten itse olen vaan sitten suunnitellut kesää, ratsastanut ja käynyt pelaamassa tennistä ja kävellyt Teon kanssa. Saa nähdä tapahtuuko suunnitelmat koko kesän aikana kertaakaan, että kävisimme loman lisäksi jossain…
Mutta oikein ihanaa juhannusta kaikille, täällä ei sitä oikeastaan juhlita, mutta ehkä otan lasin kuohuvaa kuitenkin ja skoolaan itsekseni juhannukselle, samalla kun pakkaan laukkuja ensi viikon lomaa varten.
Onnittelut ruskeasta vyöstä! Itse en karatea ole harrastanut, mutta joitain muita kamppailulajeja kyllä, ja karatenkin vyöjärjestelmä on tuttu. Hieno suoritus!
Mukavaa juhannusta myös sinne!
Kiitos, ruskea vyö on todella jo suoritus, eli Mathias voi olla ylpeä, ja hieman äitikin… 😉