Mielelläni kirjoittaisin jostain muusta kuin koronasta, täällä Italiassa ainakaan kun ei ole puhuttu muusta jo viikkoihin, mutta koska elämme täällä karanteenin keskellä, ei oikein muita kuulumisiakaan ole nyt jakaa.
Karanteeni Italiassa
Tällä viikollahan Italia meni täysin kiinni. Ainostaan ruokakaupat ja apteekit ovat auki, ja niihinkin pääsee vain muutama ihminen kerrallaan sisään, muut jonottavat ulkona turvavälin kera, eli ainakin metrin päässä toisistaan. Kaikkien, joiden on mahdollista tehdä etätyötä, tekee niin, ja ulkona ei saa liikkua kuin hyvällä syyllä.
Jos tarvitsee jonnekin lähteä (töihin, kauppaan, apteekkiin, tai liikkua terveyssyistä), niin pitää olla mukana ministeriön lomake, missä vakuuttaa tietävänsä lait, ja selvittää miksi on liikkeellä mahdollisen ratsian sattuessa kohdalle. Edes ulkona kävely ei ole suositeltavaa ilman hyvää syytä, kadut ja piazzat ovat tyhjentyneet, puistoalueetkin ovat monessa kaupungissa kiinni, ja ihmiset pysyttelevät kotonaan.
Karanteeni ravintolassa
Karanteenin takia ravintolamme on tietenkin kiinni. Työntekijät ovat lomalla, eli kesäksi ei ole tiedossa enää kesälomapäiviä kerrytettynä kenelläkään karanteenin ollessa ohi. Ja toki meidänkin lomat on nyt sitten tässä tälle vuodelle, sen verran isku on iso taloudellisesti pienyrittäjille.
Meillä piti alkaa tämän kuun lopussa ravintolan laajennus, ja pieni remontti kotonamme siinä sivussa, mikä olisi helpottanut suuresti jokapäiväistä elämäämme. Olemme suunnitelleet laajennusta ja remonttia jo vuosia, mutta nyt se sitten siirtyy hamaan tulevaisuuteen, koska säästöt menee työntekijöiden palkkoihin. Mutta eipä tässä voi muuta kuin purra hammasta, olisi kai pikkumaista valittaa, kun ihmisiä kuolee, jotkut menettävät läheisiään, ja itsekin riskiryhmään astman takia kuuluvana, en ehdoin tahdoin lähde minnekään kotoa viruksen pelossa.
Eikä meidän kotoa ole tarvinnutkaan lähteä, muuta kuin eläinten hoitojen takia. Ruokaa riittää ravintolan ollessa kiinni ja viiniä löytyy alakerrasta jokunen tuhat pulloa. Eli tuskin tarvitsee lähteä kauppaan ollenkaan koko karanteenin aikana, vessapaperiakin löytyy vaikka koko loppuvuodeksi ravintolan varastosta.
Karanteeni maatilan puolella ja omassa elämässämme
Suureksi onneksi me asumme täällä maalla, missä on väljempää, ja meillä on omakotitalo, missä on oma piha. Ilmatkin ovat suurimmaksi osaksi suosineet. Leo on tehnyt hommia maatilan puolella, missä työt jatkuu normaalisti, ja minä olen tällä viikolla siivonnut kotia. Voin vain kuvitella ihmisiä kaupungeissa neljän seinän sisällä, jotkut jo kolmatta viikkoa. Itselläni ne seinät pikkuhiljaa kaatuisivat päälle.
Muuten elämääni karanteeni ei ole juuri vaikuttanut mitenkään, kun elän täällä yksinäisyydessä muutenkin. Harvoin tapaan ketään viikkojen aikana muutenkaan, mutta Mathiakselle on varmasti vaikeaa olla erossa kavereistaan. Olenkin yrittänyt pelata ja lukea hänen kanssaan, sekä iltaisin olemme katselleet koko perheen kesken elokuvia. Aamupäivisin hän tekee koulujuttuja, joita opettajat antavat päivittäin. Muiden lasten kanssa ei siis leikitä tai pelata, pihallakaan.
Olemme yrittäneet pitää mielen kuitenkin korkealla, vaipumatta epätoivoon, paniikkiin tai liialliseen huoleen, vaikka täytyy sanoa että olen ollut hyvin väsynyt. Eikä tilannetta toki helpota, että minulla on edelleen, jo kolmatta viikkoa, 37-37,5c lämpöä, hengenahdistusta ja kuivaa yskää. Varmaankin astmasta johtuvaa, nyt kun olemme enemmän ulkonakin. Toki se voi olla koronaakin, mutta vähäisten oireiden takia sitä ei tietenkään testata, enkä muutenkaan tunne ketään, joka olisi koronaan sairastunut. Ainakaan vielä. Mutta pysyttelen siis vain kotona, paitsi tallilla käyn joka toinen päivä, ulkoilmassa, talliin sisään en mene ollenkaan, ja pysyttelen kaukana muista ihmisistä. Ihan varmuuden vuoksi. Jo kolmatta viikkoa.
Koronan vaikutus tallielämään
Tallilla onkin ollut paljon polemiikkia, ja suoranaista sotaa, kun Italian ratsastuksen yhdistys kielsi tallille menon ilman eläinlääkärintodistusta, eli yksityiset eivät pääse katsomaan hevosiaan ennen karanteenin loppumista. Itselläni siis on eläinlääkäriltä todistus Sognadorin lannehalvaussyndrooman takia, mutta ratsastaa ei saa, vaan liikutan hevosen maasta käsin. Ymmärrän kuitenkin muita hevosenomistajia ja heidän huoltaan, kuukausi on pitkä aika olla erossa eläinystävästä.
Eli tällaisissa fiiliksissä nyt ensimmäisen viikon jälkeen, vielä kolme olisi edessä. Seuraavat 10 päivää on ilmeisesti ne pahimmat, ja sen jälkeen karanteenin pitäisi alkaa pikkuhiljaa toimimaan ja eristämään viruksen etenemistä. Toivotaan näin! Umbriassa on tällä hetkellä yksi kuollut ja 107 tartuntaa. Meidän kylällä ei vielä tiettävästi yhtään.
Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!
Meillä on kohta yhtä kontrolloivaa elämää kuin teilläkin. Ei nyt silti lupalappuja tarvi olla, jos autolla lähtee ajelulle. Mutta täytyy varoa liikoja tapaamisia, kauppoja ja kontakteja. Yli seittemänkymppiset ihmiset pitäisi pysyä kotona. Koulut menee kiinni, samoin kirjastot, leffateatterit ym. sulkee ovensa.
Onneksi mekin asumme maalla, on omaa pihaa jossa voi touhuta. Toivottavasti pysymme terveinä, niin te kuin mekin! Toivottavasti tämä kamaluus menee pian ohi!
Voimia ja jaksamista sinne!!!