Joulukuu on mennyt nopeasti, enkä taas ole ehtinyt istahtaa koneelle kirjoittamaan kuulumisia. Ei nytkään aikaa olisi, mutta halusin jakaa edes muutaman rivin ja kuvan kuluneesta joulukuusta, ja toivottaa kaikille hyvää joulua.
Kipsattu jalka
Joulukuun ensimmäisenä, se oli perjantai-ilta, Mathiaksella meni sääriluu poikki karatessa. Hän kaatui harjoituksessa parinsa kanssa, niin että kummankin pojan painot aiheutti sääriluun poikkimenemisen.
Ensin kyllä vaan epäilimme nilkan nivelsiteitä, koska nilkka turposi, mutta yö meni kaikkea muuta kuin nukkuen. Lauantaiaamuna Leo lähti viemään Mathiasta ensiapuun, josta palasivat kundin koko jalka nivuseen asti kipsissä.
Itselläni taas oli sille lauantaiaamulle muuta ohjelmaa. Lupauduin somistamaan kylämme joulumarkkinoille joulupukille paikan, ja olin sitä tekemässä aamun, kunnes tallille muutti saman aamun aikana Paolan kaksi hevosta. Hieman oli liikaa taas ohjelmaa sille lauantaille, ja hermot riekaleina.
Mathias sai kouluun pyörätuolin, ja muuten hän liikkuu kainalosauvoilla. Särky oli kova aluksi, ja yöt meni kivuissa, sekä kaikessa joutuu auttamaan, pukemisesta lähtien. Kipsi on loppiaiseen asti, jos kaikki menee hyvin, ja harrastuksista pitää olla pois ainakin tammikuun loppuun.
Olimme juuri varanneet tammikuulle lasketteluloman, minkä saimme sitten perua samantien. Ja joulunkin välipäiviksi oli tarkoitus mennä jonnekin lomailemaan pariksi päiväksi, mutta sekin nyt sit jää, kun liikkuminen on niin hankalaa. Samoin kuin joulukadut valoineen, ja kaikki muukin mitä olin joululle suunnitellut. Kotona ollaan ja möllötetään tämäkin joulu.
Viime joulunhan olin koronassa, sitä edellisenä jouluna Teo oli halvaantunut, kolme vuotta sitten itselläni oli ranne poikki ja paketissa, ja nyt sitten Mathiaksella jalka. Joulumieli on kyllä hieman kateissa, se täytyy sanoa.
Maastossa
Paolan kanssa olemme käyneet pari kertaa maastossa, olen ratsastanut Paolan toisella hevosella. Kerran yritin lähteä BBn kanssa matkaan, mutta koska se ei ollut todellakaan rauhallinen, palasin takaisin. Nyt ei ole varaa satuttaa itseäni Mathiaksen tilanteen takia. Ehkä ensi vuonna sitten yritän senkin kanssa, nyt on liikaa jotenkin kaikkea.
Mutta vuosia olen kävellyt näitä peltoteitä koirien kanssa miettien, että kävelenköhän niitä koskaan hevosen selässä, ja nyt vihdoin niin kävi.
Töitä
Töitä on ollut myös paljon tässä kuussa, hunajapurkkien laittoa, paperitöitä sekä aamu-, päivä-, ja iltatallia. Kahdeksan hevosta työllistää ihan kivasti, ja lisäksi on ollut kengittäjää ja kontrollia eläinlääkäreiden puolesta. Vapaapäiviä ei ole ollut, tälle kuulle niitä onkin oikeastaan vaan kaksi 27-28.12.
Joulun olen töissä, apurit ja heppojen omistajat ovat silloin itse joulunvietossa.
Ravintola taas on kiinni 24-28.12, mutta aattona meillä on työntekijöiden kanssa perinteinen kalalounas. Jouluhan on täällä vasta joulupäivänä.
Tänä vuonna tosin menemme muualle ravintolaan syömään, ei tarvitse käydä kalakaupassa kukonlaulun aikaan ja kokata, kattaa, siivota sekä tiskata. Helpompaa näin, varsinkin tässä tilanteessa kun väsymys painaa aikalailla kaikkia.
Yöt kun on mennyt valvoen Mathiaksen kipujen takia, ja päivät ilman taukoja aamusta iltaan. Ja se todella alkaa näkyä ja tuntua. Verenpaineetkin kohosivat taas sellaiseen lukemiin, ettei koskaan ennen, ja verenpainelääkkeet tekivät paluun.
Joulumarkkinat
Sain kun sainkin tehtyä sen joulupukin nurkkauksen. Ei siitä kummoinen tullut, budjetti oli olematon, ja aikakin oli kortilla, mutta itse pukki oli hyvin tyytyväinen.
Ja kävin markkinoilla ostamassa hieman käsityöläisjuttuja, kuuntelemassa pari joululaulua kirkossa ja juomassa mukillisen hehkuviiniä.
Teatteri-ilta
Yhtenä iltana taas kävin teatterissa kaverini kanssa. Miljöö oli ihana Solomeon kylä, missä on pieni teatteri, mutta näytös oli rankka, se oli kahden naisen näytelmä aiheena syöpä. Ja kaikenlisäksi meillä meni todella myöhään, olimme kotona vasta klo01.30, ja aamulla oli herätys klo6. Tiedä sitten oliko sen arvoista.
Pikkujoulut
Pikkujouluja oli parit, yhdet jumpan naisten kanssa, olimme meillä alakerrassa ravintolassa syömässä, ja toiset järjestin tallin väelle, tosin neljästä omistajasta kaksi ilmeistyi paikalle. Laitoin pikkusyötävää aperitiivimielessä, nopeat jouluntoivotukset ja pakettien vaihdot.
Kotona emme taas ole perheen kanssa viettäneet juurikaan aikaa yhdessä. Yhtenä päivänä kilistimme uudelle autolleni, vaihdoin isompaan ja hybridiin.
8.12 taas Italiassa on Neitsyt Marian-päivä ja söimme aamiaisen yhdessä. Muuten ei yhteistä aikaa ole löytynyt. Jouluna tosin ehdimme kyllä, kyllästymiseen asti.
Joulun suunnitelmat
Tänä jouluna olemme siis vain kotona. Leon veli perheineen ei tule meille, koska saivat perheenlisäystä viime viikolla, he asuvat pohjois-Italiassa. Anoppi taas tulee meille joulupäivänä, täten syömme lounaan saman pöydän ääressä edes kerran vuodessa. Ja tapaninpäivän olemme vain kotona oman perheen kesken.
Eli varmaan vaan katsotaan joku leffa ja syödään, mun töiden välissä. Ja levätään. Koko vuosi on ollut rankka, varsinkin Mathiakselle, joka on sairastanut käytännössä katsoen koko vuoden; korona, influenssa, streptokokki A, mononukleoosi, rotavirus ja nyt vuosi vaihtuu jalka kipsissä.
Vielä kuitenkin pitäisi ostaa joululahjat ja siivota kotona. Ruokapuoli menee täysin italialaisittain, itselläni ei ole nyt aikaa alkaa leipomaan tai laittamaan mitään suomalaista, varsinkaan kun muut ei niitä söisi kuitenkaan. Kirjanpitokin täytyy tehdä vielä ennen joulua, jotta voin ottaa iisimmin välipäivät.
Silloin yritän ottaa itselleni hieman aikaa, ja miettiä miten asioita muuttaa, jotta ensi vuodesta tulisi energisempi ja iloisempi, enkä nääntyisi stressin ja suorittamisen alle.
Oikein ihanaa joulua kaikille!!!!
Joulunaikaa ja Jouluntaikaa.
Veramente di cuore il mio augurio di stare bene in tutti i sensi per tutta la famiglia e sopprattutto per tuo figlio. Non ti trascurare cara Heidi! Lo so, anche io sono una mamma…
Ti voglio bene
Iso hali
T. Heli
Onpa hieno ja tunnelmallinen tuo ensimmäinen kuva. Itseltäni on joskus murtunut nilkka muutamasta kohdasta. Olisiko ollut niin, että kuusi viikkoa piti käyttää kipsiä, mutta kepit oli vielä useamman viikon sen jälkeen. Oli ärsyttävää aikaa, mutta siellä ollaan jo “voiton puolella”, jos kipsin saa pois loppiaisena. Silloinko jalka seuraavaksi kuvataan?
Mukavaa joulua kaikesta huolimatta.
Ihanaa kun kerrot kuulumisiasi kaiken kiireen keskellä. Sinun blogisi on aivan huippu, jaat niin ilot kuin surutkin ja kuvasi ovat ♡♡♡ upeita. Meitä blogin lukijoita kyllä on, some(ahdistus) ei innosta ollenkaan enää. Kiitos siis blogistasi, toivottavasti ehdit ja jaksat jatkaa kirjoittelua jatkossakin.
Mathiakselle pikaista paranemista ja ihanaa joulua teille ❤