Elokuun loppu ja syyskuun alku on minulle aina kesän loppua, ennen kuin koulut alkaa, vaikka kelien ja kalenterin puolesta elämmekin edelleen kesässä.
Elokuu on kiireistä aikaa, ensin on elokuun alussa kyläjuhlat, mistä kirjoitinkin viimekertaisissa kuulumisissa, ja ferragosto, eli Italian juhannus, sekä elo-syyskuun vaihteessa on Palio, eli korttelien väliset kilpailut.
Ferragostosta Palioon
Tuntuu, että joka kerta kun näen vähänkin ihmisiä sairastun, ja kyläjuhlatkaan ei ollut poikkeus. Viimeinen viikonloppu niistä meni sivu suun kun sairastimme Mathiaksen kanssa kummatkin. Ferragosto siis meni kotona potien, emme juhlistaneet sitä mitenkään.
Muuten sitten teinkin vaan töitä. Mathiaskin oli jeesinä hieman tallin puolella, varsinkin kun pistin itseäni sormeen veitsellä, ja turvonnut sormi ei taipunut viikkoon, enkä saanut oikein yhdellä kädellä hommia tehtyä.
Ja makasin kotona kuumimman ajan päivästä, eli klo12-18. Tv-sarjoja tuli katsottua ihan luvattoman paljon.
Yhtenä sunnuntaina elokuun lopulla korkkasin uima-allaskauden, käyden kaverini ja hänen perheensä kanssa ensin sunnuntailounaalla, ja sen jälkeen pysähdyimme altaalle sulattelemaan muutamaksi tunniksi.
Olin myös luvannut Mathiakselle vesipuistopäivän, minne menimme aamusta iltaan Mathiaksen kaverin kanssa.
Ja tottakai myös harrastin; ratsastin, joogasin, pelasin tennistä ja kävelin Teon kanssa.
Kävin myös tuttujeni tallilla grilli-illassa, mikä teki hyvää, vaikka ensin epäilin jaksanko sinne lähteä, kun en tiennyt olisiko siellä ketään, jonka tuntisin. Onneksi olen aika hyvä small talkissa, olen siihen oppinut näinä 19-vuotena täällä asuessa.
Palio ja häät
Palio on siis meidän kylän pyhimyksen Sant’Egidion päivän hujakoilla, eli elo-syyskuun vaihteessa. Aloitimme riennot keskiaikaisella kulkueella. Mathias soitti rumpua ja itse olin kylän pääjehun vaimona, eli priorana, olisko jo kuuden vuosi, kun olen siinä roolissa.
Palio on korttelien välinen kilpailu, missä kylämme korttelit ottaa mittaa toisistaan. Viime vuonnahan meidän kortteli, Capicroce, voitti kisat ja kylän avain oli meidän ravintolan vitriinissä kuluneen vuoden.
Tänä vuonna paliossa oli kokkauskilpailu, missä Leo oli yhtenä kolmesta tuomarista, ja aarteen etsintä. Emme valitettavasti voittaneet tänä vuonna, joten avain jatkaa matkaansa muihin vitriineihin.
Paliossa oli myös keskiaikaisillallinen, mutta meillä oli silloin Leon kaverin häät. Mathias oli taas palion illallisella ja yökylässä kaverinsa luona.
Häät oli perinteiset italialaiset häät; vieraita päälle parisataa, ruokaa (paljon!), musiikkia sekä tanssia, sekä mahtavat puitteet. Juhlat alkoi vihkimisellä klo17 ja aperitiivi klo18.
Sen jälkeen söimme antipastit buffetista, kaksi primoa (risoton ja pastan) ja pääruokana helmikanaa. Kakun söimme puolen yön aikaan, minkä jälkeen alkoi bileet.
Kotona olimme vähän vajaa klo02, minulla kun odotti aamutalli, ja Leolla työt sunnuntaiaamuna.
Palio loppui häiden jälkeisenä päivänä lasten pyöräilytemppuradalla ja sianlihasämpylöillä. Illalla tulin kotiin, ja olin taas kuumeessa. Ylläri.
Syyskuun alku
Syyskuu alkoi siis kipeänä, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta lepäillä sen kummemmin, koska tallilla alkoi tarhojen kunnostus. Otimme kaikki paalut ylös ja laitoimme ne sementillä uudestaan maahan, ja vedin uudet sähköpiuhat hepoille. Samoin katokset korjattiin, ja tilasin niihin kumilaatat pohjiksi, mitkä on vielä laittamatta. Oli vielä kauhea tuuli juuri noina päivinä.
Minulle kesän viimeisenä päivänä, eli päivänä ennen koulujen alkua, otin itseäni niskasta kiinni, ja lähdin Perugiaan katsomaan yhtä taidenäyttelyä, mitä en ehtisi näkemään, jos en sinne olisi mennyt.
Ja eilen sitten alkoi koulut, Mathias meni keskikoulun kolmannelle, ja viimeiselle, vuodelle. Harrastuksetkin alkoi heti, ensin tunnin verran voimaharjoittelua ja sen jälkeen tennistunti.
Itse taas menin uimaan. Koko talvenhan kävin uimakoulussa treenaamassa kroolausta, ihan sillä ajatuksella että kesällä sitten voin käydä uimassa, kun kaikki muu liikunta on hankalaa kuumuuden takia, mutten selvinnyt kertaakaan altaalle uimaan, vaan harrastin loppujen lopuksi kaikkea muuta.
Ja koska tenniskerhon uima-allas on vielä tämän viikon auki, ja jouduin odottamaan Mathiasta kaksi tuntia, vedin uimapuvun ylle ja lähdin uimaan. Helppoahan se ei ollut, mutta sain uitua kilometrin mikä oli tavoitteeni. Miten kunto voikin heiketä niin parissa kuukaudessa…
Eli nyt on kesä paketissa, se meni nopeasti, ja otan syksyn vastaan, 30’c- helteestä huolimatta. Syksyyn on suunnitteilla kaikenlaista, yritän hillitä itseäni harrastusten kanssa, ja etsiä edelleen sitä tasapainoa kaikkeen.
Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille!
Olipa kiva lukea kuulumisiasi pitkästä aikaa, teidän kesään on mahtunut kaikkea kivaa!
Kuvasi ovat ihania🐕🐴
Varsin vauhdikkaalta kuulosti elokuun loppu! Niinhän se mielestäni menee, että elokuu on kesän viimeinen kuukausi ja sitten alkaa syksy. Toki suomessa se näkyy säässäkin. Vesipuistossa viihtyisin varmasti itsekin, edellisestä käynnistä taitaa olla jo useita vuosia aikaa. Täällä ei lähialueilla sellaisia valitettavasti ole.