Joka vuosi 25.4 Italiassa juhlistetaan fasismista vapautumisen päivää Festa della Liberazione, ja se on pyhäpäivä koko maassa.
Huhtikuussa 1945 Pohjois-Italian vapautuskomitea aloitti natsifasismin vastaisen kapinansa, ja määräsi kuolemantuomion fasistijohtajille. 21-28.4 välisenä aikana pohjoisen suurimmat ja tärkeimmät kaupungit vapautuivat fasismista, ja itse vapautumisenpäiväksi on valittu 25.4, koska se oli päivä, jolloin saatiin virallinen käsky, jossa partisaanit kävivät taistoon natsifasisteja vastaan. Mussolini tapettiin 28.4 1945.
Varsinkin suurimmissa kaupungeissa juhlaa vietetään edelleen kulkuein ja puhein. Italian liput liehuvat, ihmiset kävelevät pitkin katuja, Bella Ciao-laulu raikaa, sekä armeijan hornetit lentävät taivaalla jättäen jälkeensä italian lipun värit taivaalle.
Muuten ei juhla arjessa näy mitenkään, päivälle ei ole muita traditioita, ainakaan meidän seudulla. Se on yksi vapaapäivä vuodessa enemmän, ellei se sitten osu sunnuntaille, niinkuin tänä vuonna. Ja vielä näin pandemian keskellä, jolloin kaikki kulkueetkin on tietty kielletty.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Joku vuosi sitten olimme Italiassa tuona paivana jossain Toscanan suunnalla. Kylla oli vaikea loytaa parkkipaikkaa ja viela vaikeampaa loytaa ravintolaa josta saisi JOTAIN edes lounaaksi. Kaikki tupaten taynna. Ihan puskista tuli meille turisteille tama “alkuasukkaiden” lomapaiva.
Kuuntelin youtubesta “Bella ciao´n” monella kielellä. Melodia on kaunis, ja on kiinnostavaa, miten vaikkapa japanilaiset, kiinalaiset, kurdit tai suomalaisetkin tulkitsevat sen. Kuuntelin myös ainutlaatuisen Milvan interpretaation ja sen lisäksi Libertá:n ja muita lauluja.
Suren Milvan kuolemaa. Milvan saksaksi laulama “Hurraa, wir leben noch” (Hurraa, elämme vielä) on yksi minun voimaannuttavista lempilauluistani, ja lohdutta myös nyt covid 19:n ja lockdownin aikana. En löytänyt siitä italiankielistä tekstiä.