Tänään juhlistetaan Italiassa Sant’Antonio Abatea ja sen kunniaksi osallistuimme eilen Perugiassa Borgo Sant’Antonion kaupunkiosan kierrokselle. Valitettavasti päivä oli hyvin sumuinen, ja kauniit maisemat laaksoon hävisivät sumuun, mutta itsellenkin tuntematon Borgo tuli tutummaksi kiitos oppaan.
Sant’Antonio Abate
Sant’Antonio Abate (251-356), eli Antonius Suuri, oli kristitty erakko, ja eli hyvin askeettista elämää Egyptissä. Nykyään häntä pidetään kotieläinten suojeluspyhimyksenä, ja hänen juhlapäivänsä on aina näin 17.1. Viime vuotisessa kirjoituksessani voitte lukea enemmän Sant’Antoniosta ja siihen liittyvästä juhlapäivästä, eläinten siunauksineen, kulkueineen ja ruokineen, jos aihe kiinnostaa enemmän. Linkki siihen on tässä: https://heidinitalia.com/festa-di-santantonio-abate-kotielainten-suojelijan-juhla/
Borgo Sant’Antonio
Borgo Sant’Antonio on Perugian kaupunginosa, joka on rakennettu etruskien aikaisen muurin ulkopuolelle keskiajalla. Siitä tuli uusi asuinalue rikkaille, ja asutus keskittyy yhden kadun, Corso Bersaglierin, ympärille ja on keskiaikaiseen tapaan rakennettu, eli talot ovat peräkkäin ns.rivitaloja.
Ensimmäiseksi kävimme katsomassa Oratorio di Sant’Antonio, eli pientä rukoushuonetta. Huoneen freskot on 1500-luvulta, ja ne on arkkitehtisiä harhoja, jotta huone olisi isomman näköinen. Rukoushuone toimi kirkonmiehien kokouspaikkana 1600-luvun puoleenväliin asti, sen jälkeen siitä tuli jostain syystä puuverstas, kunnes yhtenä päivänä puunveistäjä löysi 1900-luvulla freskojen jäännöksiä, ja niitä alettiin kaivamaan esiin uudestaan.
Freskojen retusointi ja tilan remontti vei aikaa monta kymmentä vuotta, ja viimein vuonna 2018 oratorio oli valmis, ja yleisö pääsi taas ihailemaan freskoja, jotka esittivät Sant’Antoniota. Yhdessä hän löytää Egyptin erämaalta vettä, toisessa on esitetty hänen kuolemansa, arvokkaassa 105-vuoden iässä. Katosta löytyy hänen kuvansa taivaassa enkeleiden kanssa.
Tällä hetkellä huonetta käytetään erilaisissa kokous- ja projektitarkoituksissa alueen järjestön puolesta, ei siis ainoastaan kirkollisissa merkeissä. Mathiaksellakin on tiedossa kyseessä olevassa tilassa mehiläiskurssi koulun kanssa kevään aikana.
Ruokoushuoneen jälkeen kävimme katsomassa kaupunginosan keskiaikaista muuria ja porttia, eli Porta Sant’Antoniota. Muuri oli alunperin rakennettu kaupungin keskustaan asti ja sen vierellä kulki jälkäkäytävä kaupunkiin. Vuosien saatossa muurista on jäljellä enää vain pieni pätkä, ja sen vierus on vaihtunut parkkipaikoiksi.
Sitten kävimme katsomassa Chiesa di Sant’Antonio, eli Sant’Antonion kirkkoa, mikä on noin 1100-luvulta. Kirkko on pieni ja pelkistetty, ja valitettavasti sieltä on viety kaikki taulut paavien vallan aikana. Yksi tärkeimmistä alkuperäisesti kirkkoon kuuluneista maalauksista löytyy tällä hetkellä Louvresta.
Kirkossa on 1600-luvun urut ja muutama uskonnollinen maalaus. Vuonna 1946 yksi tunnetuimmista perugialaisista taidemaalareista, Gerardo Dottori, maalasi alttariseinän omaksi tunnetulla tekniikallaan, eli aeropitturalla, mikä kuuluu futurismiin. Dottorista voi lukea myös täältä: https://heidinitalia.com/perugian-kansalaismuseo-il-museo-civico-di-palazzo-della-penna/ . Alttariseinän maalaus on hyvin säilynyt, ja ainakin erilainen modernimmalla tyylillään, kuin perinteiset italialaiset kirkot.
Lopuksi kävimme katsomassa paria veistosta; Il miglior amico dell’uomo (ihmisen parasta ystävää, eli koiraa) via del Canella (koiran tiellä), ja Bersaglieria, jonka mukaan kaupunginosan katu sai nimensä. Bersaglierithän olivat tarkka-ampujia 1800-luvulta, jotka vuonna 1860 vapauttivat Perugian kaupungin pitkästä ja piinaavasta paavien vallasta.
1 thought on “BORGO SANT’ANTONIO”
Comments are closed.