Välillä vähän kuulumisia aakkosten väliin; kesän muuttumista syksyyn, ja paluuta kouluun ja harrastuksiin kesän ja koronan jäljiltä.
Paluu kouluun
Koulut alkoivat viikko sitten, ja viimeiseen asti odottelimme säädöksiä, joita lasten tulisi noudattaa koronan takia. Ja kun ne säädökset tulivat, niin se aiheutti kovasti polemiikkia varsinkin äitien kesken. Itse otin asian enemmänkin suomalaisella viileydellä, ja ajatellen että pääasia oli, että lapset menivät kouluun 6kk kotonaolon jälkeen. Vaihtoehtona olisi toki ollut etäopetuksen jatkuminen, mutta eiköhän se ole parempi että he pääsivät kouluun opetukseen, ja näkemään kavereita, vaikkakin metrin välimatkan päästä, ja pienillä muutoksilla.
Mathiaksella on onnea koulun suhteen, koska heillä on pieni koulu ja luokka. Joka ikävuotta on vain yksi luokka, eli 5 luokkaa yhteensä, ja Mathiaksen luokalla on vain 14 lasta. Eli välimatkojen pitäminen onnistuu helposti. Heillä on kahden hengen pulpetit yksin ja koululla on iso aidattu piha viheralueineen ja puistoineen.
Kouluun mennään ja koulusta tullaan porrastetulla aikataululla ( Mathias klo 7.50 – 13.30) ja maskit päällä. Jos koulussa tarvitsee liikkua vessaan tms, niin silloin toki myös käytetään maskia, mutta paikallaan istuessaan he eivät niitä käytä.
Italialaiseen kouluun ei kuulu välitunnit, varsinkaan ulkona, mutta nyt poikkeustapauksessa opetus tapahtuu ulkona niin paljon kuin mahdollista, ja muuten ikkunat on auki satoi tai paistoi. Eli meitä kehoitettiin ostamaan talven varalle lämpimää vaatetta päälle lapsille. Äidit alkoivat heti puhua flunssista kun lapset saavat colpo d’aria, eli vetoa.
Liikuntaa ja musiikkia ei tänä vuonna ole, koska he joutuisivat jumppaamaan paikoillaan, ja luokkahuoneessa ei myöskään säädöksien mukaan saa laulaa. Eikä kouluun saa mennä sisään muut kuin kouluhenkilökunta ja oppilaat. Kaikki vanhempien ja opettajien välinen tapahtuu puhelimitse tai sähköisesti. Nyt on viikko siis koulua takana, ja kaikki ainakin vielä toistaiseksi, on toiminut ihan ok.
Sognador ja stressi
Yksi suuri stressinaiheuttaja on ollut hevoseni Sognador (jos on mennyt ohi miksi, niin täältä löytyy selitys https://heidinitalia.com/hevosen-diagnoosi/). Vuoden verran tässä on nyt yritetty löytää tasapainoa ruokintaan ja liikuntaan, ja nyt uskaltauduin ottamaan verikokeet sitten toukokuun, jolloin ne olivat taas huonompaan päin.
Kun tulokset näyttivät että akuutti tilanne on vihdoin ohi, tuntui kuin suuri ahdistuksen aalto olisi helpottanut edes hieman. Paine rinnassa väheni ja huokaisin helpotuksesta. Toki olen edelleen surullinen, että minulla on sairas hevonen, ja jonka kanssa näköjään siis vaan harrastetaan kevyitä ja pieniä käyntilenkkejä, mutta pääasia toki on, että hevonen voi hyvin ja elää mahdollisimman kivutonta elämää. Nyt toivotaan siis, että tasapaino on löytynyt!
Uusi asukas
Maxin kuolemasta on nyt kuukauden verran, ja ajatus toisesta koirasta Millalle kaveriksi alkoi tulla puheeksi perheessämme. Meillä on oikeastaan aina ollut kaksi koiraa, joskus kolmekin samanaikaisesti, ja kaikki on ollut boksereita. Tällä kertaa päätimme kuitenkin antaa kodin löytökoiralle, ja niinpä kävimme katselemassa koiratarhoilla, josko siellä olisi meidän perheeseen sopivaa koiraa, joka ei ole muille kelvannut.
Ja koiriahan riitti, ihan sydäntä särki katsella niitä aitauksissaan. Sieltä ei kuitenkaan lapsiperheelle, missä on jo koira, haluttu antaa aikuista koiraa, vaan he tarjosivat meille 2-3kk pentua, joka oli löydetty kadulta yksin. Joko se oli karannut, tai sitten se oli sinne hylätty. Kukaan ei sitä ollut kuitenkaan etsinyt.
Ja niin meille tuli perheeseen Teo. Milla on hieman ollut ihmeissään, mutta eiköhän ne totu toisiinsa ajan kanssa. Koira on sekarotuinen ja tassuista päätellen jää pieneksi koiraksi. Toistaiseksi on myös hiljainen koira, ei juuri hauku, paitsi Millalle kun olisi halua leikkiä.
Arki rullaa
Muuten elämä on aikalailla arkea vaan. Mathiaksen iltapäiväiset harrastukset alkoivat täydellä teholla koulun ohella, ja omat työni maatilan puolella vie aamupäivät. Olen keitellyt tomaattikastikkeita ja viikunahilloa, hoitanut eläimet ja purkittanut hunajaa.
Palasin tennikseen myös itse, ja olen joogannut kun on siltä tuntunut. Käynyt kävelyillä Millan ja Sognadorin kanssa, ja pyöräilty Mathiaksen kanssa. Olen ottanut päivän kerrallaan omien energioiden mukaan, ja mikä milloinkin on tuntunut hyvältä. Yöunetkin on pidentynyt samalla kun stressi on pikkuhiljaa helpottanut. Pari hyvää viikkoa takana; heppauutiset, uusi asukas ja muutama erittäin hyvin nukuttu yökin takana.
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!