Toinen viikko karanteenia takana, ja suhteellisen tapahtumarikas viikko siihen nähden, että olemme olleet tietenkin vain kotona.
Max ja kuolio hännässä
Maanantaina huomasimme että Max- koiravanhuksellamme oli jotain vikaa hännässä, kun se nuoli sitä taukoamatta. Eläinlääkärillä selvisi että häntä oli menossa kuolioon, ja se olisi amputoitava. Suurin huolemme oli nukutus, koska Maxilla on vajaatoimintoja ja sydänvika, mutta se selvisi kuin selvisikin leikkauksesta, ja tuli kotiin häntä puolet lyhyempänä.
Kettu kanalassa
Tiistaina taas löysimme aamulla kanalasta meidän 26 tipusta neljä kuolleena ilman päätä, kaksi elossa ja loput 20 kadonneina. Ensin epäilimme näätää, mutta tarkemmin turvakameroista katsoen syylliseksi selvisi kettu. Meillä on kanalassa automaattinen luukku ovessa, mikä aukeaa auringon noustessa ja menee kiinni pimeän tullen, ja siitä oli loppunut virta. Eli luukku oli jäänyt auki koko yöksi.
Seuraavana yönä kettu taas oli kytiksellä klo23 lähtien koko yön aamunkoittoon asti kunnes luukku aukesi ja kyytiä sai kaksi kukkoa, jotka nekin löysimme ilman päätä kana-aitauksesta. Säädimme luukun niin, että se aukeaa vasta klo9, kun työntekijämme tulee töihin maatilan puolelle. Nyt on kanat olleet siis turvassa siitä lähtien. Mutta paha mieli jäi, varsinkin tipujen puolesta.
Koronavirus ja kotikaranteeni
Ja kaikkein eniten tähän viikkoon on vaikuttanut korona. Osasinkin jo epäillä sitä, kun tässä jonkun aikaa on ollut “sopivaa” oireilua, varsinkin kun ei ole ensimmäinen kevät kun astmasta ja allergioista kärsin, ja tiesin ettei tämä ole pelkkää pahaa astmaa. Eli tällä viikolla oloni paheni huomattavasti, päätä särki, heikotti, rintaan sattui ja kärsin hengenahdistuksesta. Mathiaksen kaverin äiti on lääkäri, ja kävi minua täällä pariin otteeseen tsekkaamassa, kuuntelemassa keuhkoja, ja tarkastamassa onko tarvetta sairaalahoitoon.
Onneksi kuitenkin selvisin kotona. Pahimmat pari päivää olin sisällä, muuten istuin ulkona kirjaa lukien, tuntui että tarvitsin raitista ilmaa kun henki ei muuten kulkenut kunnolla. Nyt olo on edelleen kuin junan alle jääneellä, joka paikkaan sattuu, ja edelleen heikottaa, mutta pahin on selvästi ohi.
Muu perhe
Mathias ja Leo taas selvisivät koronasta huomattavasti lievemmillä oireilla ja nopeammin. He ovatkin touhunneet kaikenlaista yhdessä viime viikot. Milla taas on juoksennellut vapaana purkaen suurimmat energiansa, nyt kun en ole voinut kävelyille lähteä. Onni on ollut myös upeat kesäiset kelit, niin että hevonen on voinut olla tarhassa. Ensi viikolla taas ilmat viilenee ja on tiedossa sateita, enkä tiedä miten hevonen pärjää, tallilla kun ei niitä kukaan sen kummemmin hoida, enkä tietenkään voi sinne itsekään nyt sitten mennä, kun on oltava koko perheen karanteenissa.
Onni on myös teknologia, minkä avulla Mathias on pitänyt yhteyttä kavereihinsa videochattaillen. Leo taas on voinut vaan olla ensimmäistä kertaa vuosiin. Olla miettimättä töitä ja asiakkaiden tavoittelemattomissa, ravintolan ollessa edelleen kiinni. Kukaan ei soita, pihalla voi olla koska vaan, kun asiakkaita ei ole, ja tavaraa ei tarvitse toimittaa. Työntekijätkään ei häiritse jatkuvilla kysymyksillään.
Useissa perheissä karanteeni onkin ollut täällä kriisin paikka, meillä taas päinvastoin, perheemme ei ole koskaan ollut yhtenäisempi kuin nyt. Vielä olisi kuitenkin jaksettava monta viikkoa kotona, koulujen alusta ei ole tietoa, eikä ravintolan aukaisemisesta. Toivomme vain, ettei tarvitse irtisanoa työntekijöitä, tai laittaa lappua kokonaan luukulle. Tulevaisuus näyttää.
Oikein paljon voimia kaikille, kyllä tästäkin selvitään!!!
Onhan siinä ollut teillä tapahtumia! Eikä tosiaan kaikki niin iloisia sellaisia. Ihanaa, että koiravanhus selvisi leikkauksesta. <3
Moni ei oikein aina tajua, että vanhan tai sairaan ja vielä enemmän, jos on näitä molempia, nukutus on se suurin riski. Meillä on 15 ja 11 vuotiaat kissat ja aina on pieni paniikki päällä varsinkin tuon astma- ja diabeteskissan kanssa, oli nyt sitten kysymys hammaskivenpoistosta tai muusta, mihin tarvitaan nukutus. En ole ihan yhteen tai kahteen kertaan kuullut ihmettelyä, ”miksi olen huolissani tuollaisesta pikkujutuista?”
Niinpä, meille ihmisille se onkin pikkujuttu, mutta eläimet toimivat ja reagoivat toisella tapaa.meidän eläinlääkäripariskunta on vielä hyviä ystäviämme, joten uskon ja luotan siihen, että siellä kyllä huolehditaan hyvin tarkkaan noista kavereistamme.
Ja mikä helpotus tuo mahtaa olla Maxille itselleen
Ei enää kipua hännässä.
Olet ollut mulla tosi paljon mielessä tämän Koronan takia. Ihana kuulla, että kaikki on hyvin ja ootte päässeet tai sinä pääsemässä jaloillesi. Itselläni myös tiukka kotikaranteeni meneillään ja toivon välttäväni viruksesta. Mies on päivittäin koronapotilaiden kanssa tekemisissä ja nyt näyttää siltä, että heidän sairaalasta tehdään tämän alueen koronazentrum. Mun ei saisi virusta saada, koska keuhkoissa on paljon metastaaseja ja kumpikin keuhko on leikattu ja sitä myöten niissä on paljon arpikudosta, mikä aiheuttaa ison riskin keuhkokuumeelle ja loppu ei sitten sen jälkeen näyttäisi lainkaan hyvältä.
Nyt vain on oltava entistä tarkempana. Itse muutin vierashuoneeseen ja mies nukkuu makuuhuoneessa. Pidämme turva väliä mahdollisimman tarkkaan myös kotona, minä en poistu talosta, eikä meille saa tulla kukaan vieras kylään ja tätä rataa. Uskomatonta aikaa, mutta jotenkin tämä on kyllä tuonut joitakin hyviäkin puolia tullessaan.
Voikaa hyvin siellä.
Hui kauhea! Nyt todellakin omissa oloissa ja karanteeneissa kotonakin, ja toivotaan että kaikki menee hyvin! Rankkoja aikoja elämme. Voimia!!!