Kulunut viikko on ollut alakuloinen, surullinen ja henkisesti hieman rankka. Maanantaina kuoli kaverini isä, ja tiistaina olin hautajaisissa ensimmäistä kertaa täällä asuessani.
Hautajaiset
Hautajaiset poikkeavat aikalailla suomalaisista hautajaisista. Ensinnäkin ne pidetään heti parin päivän sisällä kuolemasta. Kuolemasta ilmoitetaan kylien ja kaupunkien seinillä olevissa manifestien näköisissä “julisteissa”, missä ilmoitetaan koska hautajaiset pidetään, jotta ystävät ja tuttavat voivat osallistua niihin.
Kirkko oli tupaten täysi, enkä juuri papin sanoista kuullut mitään. Jumalanpalvelusta ei hautajaisten ohella kuitenkaan ollut, joten toimitus oli ohi tunnissa. Toinen suurin ero oli, että hautajaisissa ei itkenyt kukaan. Ehkä kaikki ovat vielä niin shokissa, ettei oikein ole tajunnutkaan asiaa vielä, kun hautajaiset pidetään niin pian. Tiedä sitten.
Kirkon jälkeen oli kulkue hautausmaalle, jonne arkku sijoitettiin seinässä olevaan lokeroon. Kuolleita harvoin haudataan täällä maahan. Päivä oli aurinkoinen, mutta kylmä. Hautajaisiin ei pukeuduta kuitenkaan mitenkään erityisesti, vaan ihmisillä oli ihan normaalit arkivaatteet, joten tarkenimme ihan hyvin.
Suurin ero on varmaan itse muistojuhla, sitä nimittäin ei ole. Eli ei ole mitään vastaanottoa, ainoastaan rukoushetki, il rosario, kuolleen kotona samana iltana, kun hautajaiset on. Itse en siihen osallistunut.
Teon flunssa ja kissan kuolema
Viikko alkoi meillä kotonakin kurjissa merkeissä, kun Teo ei yhtäkkiä saanut kunnolla henkeä. Ensin ajattelin, että oli syönyt jotain, mutta eläinlääkärillä selvisi, että sillä oli kurkku kipeä. Oli saanut meiltä flunssan. Koko viikon siltä on ollut ääni pois, ja nyt pari päivää selkeästi heikko olo, ei pääse hyppäämään sohvalle, ja portaatkin nousee vaivalloisesti. Huomenna varmaan taas uudestaan tsekkaamaan tilanne.
Ja meidän Mario-kissa tuli myös tiensä päähän. Mariohan ilmestyi meille vajaa 10vuotta sitten, tarkempaa tietoa ei ole kenen kissa se alunperin oli, jos kenenkään, täällä kun kulkukissoja on. Sillä todettiin FIV, eli kissojen HIV, ja me steriloimme sen, jotta ei tautia muille kulmakunnan kissoille jakaisi. Pikkuhiljaa tauti kuitenkin aiheutti pahoja haavaumia suuhun, ja syöminen oli aina vaan vaikeampaa, ja niin se vaan kuihtui pois, kuollen sohvan nurkkaan, mistä ei ollut noussut enää pariin päivään. No, kuoli ainakin lämpöisessä ja tutussa paikassa, kun eläinlääkäri sitä ei suostunut lopettamaan.
Polttarit
Jotta viikon kuulumiset ei kävisi ihan liian synkiksi, niin mahtui siihen jotain mukavaakin, kun olin tennisopettajani polttareissa. Itse häihin meitä/minua ei ole kutsuttu, mutta koska polttareihin kutsuttiin, niin menin. Opettajani menee jo kolmatta kertaa naimisiin, joten kaikki on häistä asti pienimuotoista. Olimme polttareissa vaan sushilla naisporukalla, ei sen kummempaa. Teki kuitenkin hyvää nähdä hieman muita ihmisiä, ja ihan tuntemattomiakin.
Origameja ja arjen puuhaa
Kaipailin jotain käsillä tekemistä viime kertaisessa postauksessa, ja kuin tilauksesta sitä saimme. Viikon verran taittelimme iltaisin origameja Mathiaksen koulun joulukoristeiksi. Jokaiselle oppilaalle oli jätetty kahden joulupallon taittelu, ja se olikin aikamoinen koitos. Tunteja meni keskimäärin 8h yhtä palloa kohti, eli hommaa riitti useampana iltana yömyöhään.
Muuten olen vaan ollut töissä, ilmat on olleet hyvin vaihtelevat edelleen, ja sen puolesta päivät on aina erilaisia. Sateella teen enemmän kirjanpito-ja paperitöitä sisällä, muuten maatilan puolella eläinten kanssa.
Kotona alkaa pikkuhiljaa olla myös valmista remontin kanssa. Terassilta puuttuu vielä kaiteet, ja kotoa keittiö, verhot, ja taulut jne, mutta ainakin on valoa tunnelissa, että pääsen vihdoin eroon raksamiehistä kotona. Kaipaan kovasti omaa rauhaa, hiljaisuutta, lepoa ja palautumista.
Tänään olemme menossa glögeille, eli italialaisittain vin bruleelle, kavereillemme porukalla iltapäivällä, muuten yritän ottaa rennosti päivän ja levätä henkisesti rankan viikon jälkeen. Sekä haudata Marion.
Oikein mukavaa toista adventtia kaikille!