Tammikuu on madellut. Se on ollut ankea, kivun täyteinen ja arkinen.
Terveys
Tiedättekö sen tunteen, kun on kuumetta 40c’, ja jokapaikkaan sattuu? No, loppiaisen jälkeisenä maanantaina heräsin siihen tunteeseen, tosin kuumetta ei ollut. Jalkapohja, polvi ja lonkka oli niin kipeitä, etten päässyt liikkumaan, samoin kädet oli aivan tulessa, ja puristusote kateissa. Edes kännykkä ei pysynyt käsissä usempaan päivään.
Tiistaina sitten kävin lääkärissä, kun tilanne ei juuri helpottanut, joka lähetti minut kiireisenä verikokeisiin. Osan testin tuloksia odottelen edelleen, ja tarvittaessa sitten lisätutkimuksiin.
Sain lääkäriltä kehoitteen poistaa ruokavaliosta sokerit, alkoholin, kofeiinin, punaisen lihan, laktoosin ja gluteenin, sekä levätä. Vointi onkin onneksi helpottanut parin viikon aikana, ja eilen palasin liikuntaharrastustenkin pariin. Muuten olen vain kävellyt hissukseen Teon kanssa, joogannut ja venytellyt, sekä tehnyt liikkuvuusharjoituksia. Sen mukaan mitä olen jaksanut ja kivuilta olen kyennyt.
Työ
Muuten elämä onkin ollut vain pelkkää arkea ja työtä. Joinain päivinä jouduin pyytämään Leoa apuun, varsinkin painavien ämpäreiden kantamiseen, mutta muuten olen saanut aika hyvin terveysongelmista huolimatta hoidettua eläimet.
Mathiaksen tilanne
Mathias taas sai viime viikolla jalkatuen pois ja alkaa nyt pikkuhiljaa laittamaan painoa jalalle. Viimeinen tsekkaus meillä on 5.2, mutta sitä ennen hän käy vielä fysioterapiassa pari viikkoa joka päivä, ja sen jälkeen alkaa kuntoutus- ja vahvistusliikkeet. Aika hyvin jalka tuntuu kuitenkin paranevan.
Kävimme myös tutustumassa Mathiaksen tulevaan lukioon. Täällähän alakouluun mennään 7-vuotiaana, ja se kestää viisi vuotta, sen jälkeen on kolme vuotta keskikoulua, minkä jälkeen mennään lukioon/ammattioppilaitokseen tms. 14-vuotiaina. Se taas kestää viisi vuotta.
Eli ensi syksynä Mathiaksella alkaa lukio, ja hän päätti mennä Assisin luonnontiedelukioon, minkä isänsäkin on käynyt. Täällä kouluihin vaan ilmoittaudutaan (helmikuun alussa), niihin ei siis tarvitse hakea mitenkään erikseen, eli ei keskiarvon ja koulumenestyksen perusteella.
Eli vuosi alkoi hieman ankeasti. Eipä tässä enää parikymppisiä olla, mutta mielelläni kuitenkin eläisin vielä täysillä jokusen vuoden, mutta kroppa näköjään on erimieltä kaikkien kipujen ja kremppojen kanssa.
No, ei auta muuta kuin ottaa päivän kerrallaan, ja odottaa jatkotutkimuksia. Oikein mukavaa tammikuun loppua kaikille!
Heidi, toivon kaikesta sydämestäni sinulle parempaa oloa ja helpompia päiviä❤️ Kuuntele itseäsi, kroppa kertoo, mitä tarvitset. Minulla alkuvuoden tavoite on: ajoissa nukkumaan.
Mathiaksen koulunkäynti ja Italian koulusysteemi ovat on kiinnostavia. Olet yritteliäs ja sisukas nainen. Toivon, että saat apua kipuihisi.