Viime viikko meni aikalailla edelleen sairastaen ja sairasta hevosta lääkiten.
Urheilulääkäri ja mononukleoosi
Koko viikko meni heikossa olossa, en käynyt harrastuksissa, ja lepäsin alkuviikon oikeastaan kokonaan. Hoidin työt ja hevoset, mutta muuten otin iisisti sohvalla maaten. Mathiaskin oli edelleen puolikuntoinen, joten senkin harrastukset jäi väliin alkuviikosta.
Lauantaina meillä oli urheilulääkärin tapaaminen, me käymme siellä kerran vuodessa urheiluharrastusten takia. Kaikki urheiluseurat ja punttisalit yms vaativat lääkärintodistuksen hyvästä terveydestä. Itselläni riittää sydänkäyrä, verenpaineen mittaus, ja tsekkaus onko terveydessä ollut muutoksia vuoden aikana. Mathias taas joutuu lisäksi rasitustestiin ja spirometriaan, koska kilpailee niin karatessa kuin tenniksessä. Todistus on voimassa vuoden, minulta se kustansi 60e, Mathiakselta 45e yksityislääkärin kanssa. Kunnallisella en tiedä mitä se maksaa.
Minulla oli edelleen verenpaine korkealla, oli siis jo viime vuonna, mistä lääkäri oli huolissaan ja kehotti minut omalääkärille lisätutkimuksiin. Totesi ettei mikään ihme että päätä särkee, kun kummatkin verenpaineet on koholla. Kävimme myös verikokeissa, ihan vaan perustsekkaukset yleisestä terveydentilasta, kun olemme sairastelleet niin paljon.
Minulla oli edelleen myös kolesteroli koholla, eli kummatkin niin verenpaine kuin kolesteroli, suomalaiset geenit, ei kai voi muuta sanoa… Verikokeesta ilmeni myös, että meidän influenssa olikin mononukleoosia, eli pusutautia, eli ei mikään ihme etten päässyt edes ylös sängystä, ja edelleen voimat on pois. Siitä paraneminenhan voi viedä todella pitkään. Ja kun on vielä se joulun korona alla, niin pitää todella kuunnella omaa kehoa ja jaksamista nyt talven ajan.
Työt ja hevoset
Ja kuin tilauksesta, minuun otti yhteyttä vanha tallituttuni, parikymppinen tyttö, joka ratsasti samalla tallilla jokunen vuosi sitten. Hän kyseli olisiko minulla tarvetta tallitytölle hänen sairaanhoito-opiskelujen lomassa, jotta tienaisi hieman taskurahaa, ja olisi kuitenkin hevosten kanssa tekemisissä, kun muuten ei aikaa tai rahaa siihen ole. Ja hän kävi sunnuntaina auttamassa minua tekemään aamutallin ja ratsastikin hieman BBllä, mikä voi onneksi jo paremmin. Sovimme että hän käy sunnuntaisin tekemässä aamutallin, ja viikolla pari kertaa auttamassa miten koulultaan ehtii.
Puolisokean hevosen kanssa taas kävi silmälääkäri, ja hevosen lääkitseminen tuplaantui ja on siis vienyt ihan hirveästi aikaa. Juttelin myös hevosen omistajan kanssa, sovimme että hän käy kerran päivässä lääkitsemässä hevosensa ja nostin myös ylläpidonhintaa hieman, jotta en joutuisi itse maksumieheksi hänen hevosiaan meillä pitäessä, nyt kun kaikki hinnat on nousseet.
Eli sen suhteen on ihan kiva fiilis, tuntuu että palaset loksahtavat pikkuhiljaa paikalleen. Vielä kun nämä kaksi hevosten omistajaa hyväksyisi aputytön, he eivät nimittäin olleet asiasta innoissaan, että joku parikymppinen olisi hevosista vastuussa minun tilallani.
Muu elämä
Päätin sohvan pohjalla myös, että elämän tulee olla muutakin kuin työtä, ja nyt kun on aputyttökin, niin jatkossa täällä blogissakin, toivon mukaan, on muutakin luettavaa kuin mun sairaskuulumisia.
Tällä viikolla kävin opastetulla kierroksella tutustumassa Perugian ainoaan viiden tähden hotelliin, lounastin kavereiden kanssa ja sunnuntai-iltana kävimme perheen kesken leffassa.
Oikein mukavaa helmikuun alkua kaikille!
Moi, saanko kysyä mitä siellä hevosen ylläpito maksaa? Roomassa maksan 550€/boksista(nostivat 50€ kulujen takia, sama oli viime tammikuussa, nousi 50€, silloin oli vielä 450€/kk)siivous ja ruoka, lisänä 50€ paddock;iin laittaminen aamuisin jos sää sallii(jos sataa ne eivät laita ainakaan viikkoon ettei liukastu)joulukuussa oli varmaan kahdesti paddock:ssa ja maksoin saman 50€ siitä