Viime viikon piti olla paluu arkeen-viikko, mutta maanantai-aamu näyttikin, että ihan ei taas menisi viikko ilman yllätyksiä.
Karannut puolisokea ja -kuuro hevonen
Maanantai-aamuna heräsin klo6.40 siihen, että hevoset hirnuivat ulkona. Tajusin heti, että jotain on tapahtunut, vedin saappaat jalkaan ja takin niskaan, ja juoksin yöpuvussa ulos kylmää ja pimeään, vettäkin satoi. Huomasin että puolisokea ja -kuuro heppavanhus puuttui, ja sen tarha oli rikki. Epäilen, että koska se ei nää kunnolla, se oli mennyt liian lähelle sähköaitaa, saanut sähköiskun ja tullut läpi aidoista.
Oli vaan sen verran pimeää, etten nähnyt hevosta missään, huutelin sitä, mutta ei mitään. Juoksin hakemaan kotoa fikkarin ja takaisin pelloille, ja kun alkoi hieman aurinko nousta löysin herran tiluksiemme toiselta laidalta, josta se juoksi luokseni, hieman ehkä helpottuneena itsekin.
Kun olin saanut hevosen toiseen tarhaan rauhoittumaan, puin päälle ja palasin ulos odottelemaan eläinlääkäriä, minkä piti tulla katsomaan hevosen silmätilannetta, mikä oli pahentunut edellisellä viikolla. Diagnoosi oli ettei hevonen enää silmällä nää, ja se oli myös pahasti tulehtunut. Kymmenen päivän ajan silmätippoja neljä kertaa päivässä, vatsaa suojelevaa lääkettä ja tulehduskipulääkkeitä, hevonen tarhasta karsinaan, ja se ei saa hieroa silmää. Ja kaikenlisäksi myös toinen silmä oli menettämässä näköään, ja sen takia hevonen säpsähteli koko ajan, ja oli pelokas. Ei ymmärtänyt raukka mitä oli tapahtumassa.
Ilmoitin omistajalle mitä oli käynyt ja mitä eläinlääkäri oli silmästä sanonut. Hän ei tuntunut kovin huolestuneelta, sanoi että sellaista se elämä ja sen kulku oli, jossain vaiheessa hevonen sokeutuisi kokonaan, eikä sille voisi mitään.
Lisäsi että kävisi ostamassa lääkkeet ja tekisi hevoselle maskin, millä ei saisi silmää hierottua. Lääkkeiden antaminen, hevosen liikuttaminen jne olisi sitten minun heiniäni, hänellä kun ei ollut aikaa tulla joka päivä paikalle. Eipä sillä, minähän sen hevosen olen hoitanut viimeiset kolme vuotta, eläinlääkärit, kavioiden vuolut, ähkyt, ruokinnan ja putsauksen, hän on ehkä kerran kaksi kuussa vaivautunut paikalle, heittäen portilta pari porkkanaa ja lähtee kotiin.
Jumpan sijaan siis laitoin maanantai-aamupäivän tarhaa kuntoon ja rakensimme Leon kanssa yhteen boksiin väliaikaisen seinän, jotta hevosen sai sisälle mudasta, sateesta, tuulesta ja kylmästä. Toki minun piti siirtää oma hevoseni sinne mudan, sateen ja tuulen keskelle, jotta omistajan toinen hevonen ei jäisi tarhoihin yksin. Suoraan sanottuna ketutti. Loppupäivän olin kuin junan alle jäänyt, enkä saanut oikein mitään aikaiseksi.
Mielen kiemurat
Seuraavana päivänä tajusin, että en voi elää kantaen tällaista huolta taakkanani. Hevonen ei siis ole minun, ja jos omistaja ei siitä huolehdi ja ottaa asian noin keveästi, miksi itse otan kaiken niin raskaasti? Minun pitäisi muuttaa ajatusmaailmaani. Helppoa se ei toki olisi, koska olen kuitenkin hevosten kanssa jokaikinen päivä, ja en voi katsoa niiden myös kärsivänkään, mutta hevonen on asiakkaan hevonen, ja mun pitää vaan ottaa se siltä kannalta, ja toki hoitaa työni hyvin.
Vesisade, kotityöt ja harrastukset
Viime viikolla satoi pari päivää todella runsaasti. Vettä tuli ja tuli. Välillä ne oli rakeitakin. Siivosin kotia ja suunnittelin satulahuoneen järjestystä.
Hevosten treenit jäi viikolla väliin, mutta omiin harrastuksiin siis palasin kuukauden tauon jälkeen. Tennis ja jumppa meni ihan ok, eniten jännitti uinti, ja miten keuhkoni koronan jälkeen ja astman kanssa jaksaisi sitä. Ja hienosti jaksoi, lepo oli selvästi tehnyt hyvää ja kauhoin niin kovaa, että minut siirrettiin taas nopeampaan ryhmään. Pitkään aikaan minulla ei ole ollut onnistumisen tunteita, päinvastoin, mutta sieltä tulin kotiin iloisena ja tyytyväisenä itseeni.
Vapaa-aika ja ajan hyödyntäminen
Yhdessä self help-oppaassa oli tehtävä, missä piti jaotella erilaisia aktiiviteetteja, niin vapaa-ajalla kuin harrastuksissa, mistä pidän. Siis kaksi erillistä saraketta. Mietin sitä pitkään. Miten niin kaksi erillistä, koska itsehän täytin vapaa-aikani niillä harrastuksilla!?! Kunnes tajusin, että todellakin, täytin kaiken vapaa-aikani, ja olin jo vuosia tehnyt niin. Tykkään harrastaa, mutta vapaa-ajan kuuluisi kai olla muutakin; edes muutama tunti ihan ilman mitään ohjelmaa. Harvinaista herkkua, mietin.
Yritän aina olla niin aikaansaava, ottaa hyödyn irti kaikesta. Iltatallia en ajattele iltatallina, vaan hyötyliikuntana, Mathiaksen harrastusten aikaan käyn kaupassa tai lenkitän Teon, uin tai joogaan. Vaikka ei yhtään huvittaisi.
En vaan voi istua ja olla tekemättä mitään. Hukkaan aikaa. Eli tässä on toinen aspekti, mihin aion kiinnittää enemmän huomiota elämässäni, että aina ei tarvitse saada aikaa niin kauheasti. Suorittajan on tosin vaikea päästää tästä irti, varsinkaan ilman syyllisyydentunnetta.
Viikonloppu ja ulkopuolisuus
Launtaina oli kylmä päivä ja Apenniineilla satoi lunta. Lähdimme perheen kesken ulos syömään ja kävimme katsomassa hieman lumisia maisemia vuorella.
Lauantai-iltana taas oli Mathiaksen kaverin synttärit, me vanhemmat kävimme sen aikaa aperitiiveilla kylän kahvilassa. Enpä ollut porukkaa nähnytkään sitten lokakuun, joten oli ihan kiva nähdä kaikkia. Paitsi, että olin täysin ulkona kaikesta mistä he juttelivat, ja ulkopuolisena vaan istuin illan ja kuuntelin. Kukaan ei kysynyt minulta mitään. Mehän emme siis Mathiaksen kanssa usein olla kutsuttuja mukaan, vuosia asiaa mietin, että mistä sen johtuu, edelleenkään en siihen tiedä vastausta.
Mathiaskin on ulkopuolinen, suurimmaksi osaksi koska hän ei pelaa jalkapalloa, niinkuin kaikki muut pojat, jotka kokoontuvat iltapäivisin kylälle palloa potkimaan. Niinpä hän on kotona yksin, tai onhan hänellä toki omat harrastuksensa, mutta muuten elelemme täällä 1kilometrin päässä kylältä aika omissa oloissamme. Puhelin ei juuri piippaa, ellei joku jotain palvelusta tarvitse.
Sunnuntaina paistoikin sitten taas aurinko, ja otin siitä kaiken irti. Kävin Teon kanssa lenkillä ja maastakäsittelin hevoset.
Eli tavoitteena on ajatusmaailmani muuttaminen, niin etten stressaisi kaikesta niin kovin, etten miettisi kaikkea pohjamutia myöten, ja että kalenterissa olisi myös aikaa, mihin ei ole suunniteltu mitään. Huoletonta aikaa vaan olla.
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!