Sant’Antonio Abate, eli Antonios Suuri, oli alunperin maanviljelijöiden ja teurastajien pyhimys, mutta keski-ajalla saksalaiset alkoivat juhlistaa häntä myös kotieläinten pyhimyksenä.
Eläinten siunaus
Italiassa Sant’Antoniota juhlistetaan 17.1, eli tänään. Meillä Umbriassa Santa Maria degli Angelin kaupungissa juhla on suhteellisen suuri, ja ihmiset kerääntyvät kirkon aukiolle tuoden kotieläimensä papin siunattavaksi. Kuka koiran, kissan, kanin tai vuohen. Joku jopa vasikoita tai pikkupossuja.
Aamupäivällä ennen siunausta on kulkue pitkin kaupungin katuja. Ensin kävelevät kaupungin hienosto, pormestari jne, sen jälkeen muu väki ja viimeisenä hevoskulkue. Itse Sant’Antonio kulkee kahden härän vedettävänä kärryissä, tietenkin paalupaikalla ensimmäisenä.
Itse olen osallistunut tähän kulkueeseen hevoskärryissä viisi vuotta sitten silloisen tallin järjestämänä. Oli kylmä päivä, satoi jopa hieman lunta (niinkuin tänäänkin), mutta kokemuksena ihan mukava. Väkeä riitti ja meteli oli aikamoista. Omia eläimiäni en siis ole sinne vienyt.
Lounas
Siunauksen jälkeen on kaupungin ravintoloissa lounas, mihin väki kerääntyy nauttimaan perinteisen aterian. Ensin on alkupaloina bruschettaa, leikkeleitä ja juustoja, sen jälkeen pastaa, ja pääruokana Sant’Antonion lihapullia. Jälkiruokana paikallisia leivonnaisia. Voisi luulla että lounas olisi kasvisateria, eläinten pyhimyksestä kun on kyse, mutta ei…
Tänä vuonna ei kuitenkaan järjestetä mitään sen kummemmin, ravintolatkin on edelleen pelkällä noutoruoalla, mutta meidän kylämme otti asiakseen valmistaa meidän kylän asukkaille Sant’Antonion lounaan 10e maksua vastaan per henkilö. Kävin hakemassa lounaan paikanpäältä, se olisi myös kotiinkuljetettu tarvittaessa.
Ensin oli impastoiata, eli polentaa ja papuja, perinteinen umbrialainen ruoka. Sen jälkeen Sant’Antonion lihapullia, mitkä ovat siis Assisin alueen lihapullia, joita syödään pyhimyksen kunniaksi. Ne on tehty naudan jauhelihasta, rusinoista ja pinjansiemenistä, ja ne on haudutettu tomaattikastikkeessa.
Jälkiruokana oli brustengolo, mikä on sekin perinteinen umbrialainen leivonnainen maissijauhoista, omenoista, pinjansiemenistä, pähkinöistä ja rusinoista. Ja join vielä lasillisen jälkiruokaviiniä jälkiruoan kera.
Italiassa osataan tehdä juhla pienistäkin asioista, ja tällä kertaa erittäin simppelillä ruokalistalla, mutta halusin ottaa osaa kun jotain kerran järjestettiin. Edes jotain piristystä ja perinteitä tässä koronan keskellä, kun kaikki on edelleen peruttu.
Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille!!!