Joulukuusi kuuluu nykyään hyvin moneen italialaiseen kotiin, seimin rinnalla, ja se koristellaan perinteisesti 8.12, sen ollen pyhäpäivä.
Kylien ja kaupunkien kuuset piazzoilla, eli keskusaukioilla, pystytetään joulukuun alussa, ja niihin syttyy valot 7.12 jotta ne olisivat valmiina Neitsyt Marian päivänä, jolloin joulun aika täällä virallisesti alkaa.
Meidän kylällä on perinteenä, että päiväkotilaiset ja ala-astelaiset laulavat joululauluja kuusenvalojen sytytysjuhlassa kylämme kirkon edessä aukiolla, ja sen jälkeen on vähävaraisille vaate-, lelu- ja ruokakeräys joulua varten.
Meillä kotona taas olen tähän mennessä jo laittanut kuusen itsenäisyyspäivänä. Yleensä olemme ostaneet oikean kuusen, ne on istutettu ruukkuun, joten ne kestää varisematta pitempään, ja useimmiten ihan hyvänä loppiaiseen asti. Joskus olemme istuttaneet sen ulos tammikuussa, useimmiten kuitenkin olemme polttaneet kuusen takassa loppiaisena.
Meiltä löytyy kuitenkin myös muovikuusi, tai oikeastaan mänty, jota olemme käyttäneet vuosina kun on ollut pentukoira talossa.
Umbrialaisessa kaupungissa Gubbiossa taas on iso tapahtuma joka vuosi 7.12, kun maailman suurin kuusi sytyttää valonsa. Kuusi on tehty vuorelle valoista, ja katsoen kauempaa kuusi näkyy Gubbion kaupungin yllä.
Ja Trasimeno-järvellä taas on Castiglione del Lagolla järveen valoilla tehty kuusi.
Kummatkin on näkemisen arvoisia, jos näillä seuduilla liikkuu.
Onpa upeita nuo isot valokuuset! Harmillista kun nyt ei pääse oikein minnekkään joulutoreille eikä joulumessuille. Täällä meilläpäinkin ne on peruttu, vaikka koronaa ei ole juuri kenelläkään tällä alueella. No nyt muistellaan vaan entisiä reissuja Tallinnaan ja Prahaan…
Meillä kuusi tuodaan vasta 1-2 päivää ennen aattoa sisälle. Ja se onkin sitten loppiaiseen saakka, jos ei ala kovasti varistaa neulasia. Meilläkin kissat oli pienempinä aina koristeiden kimpussa.