Täältä koronarajoitteiden keskeltä on hieman vaikeaa kirjoittaa nyt mistään muusta, kuin omasta elämästä ja mietteistä, kun muita ihmisiä ei juuri nähdä, ja kaikki paikat on kiinni. Eli kuulumisia taas kuvien kera, jos jotakuta kiinnostaa.
Ravintolan remontti
Ravintolat menivät kiinni täällä myös lounailla, mutta voimme tehdä noutoruokaa. Näin ainakin 3.12 asti, luultavasti pidempään, sen verran noita tartuntoja on taas ollut tässä koronan toisessa aallossa.
Mutta me emme jääneet peukaloita pyörittelemään, vaan aloimme ravintolan laajennuksen yhteydessä vanhan puolen remontin, ja revimme lattiat ja seinäverhoilut pois. Tai siis minä käsi kipsissä katsoin vierestä kun työmiehet repivät, ja otin kuvia.
Seinäverhoilu oli valkoista vaneria, mikä vaihtui laattaan. Pitää paremmin maasta tulevan kosteuden poissa, ja on helpompi pitää puhtaana. Lattiaan taas tulee laminaatin sijaan linoleum-lattia, mutta se asennetaan viimeisenä, kun kaikki muu on valmista.
Ravintolan laajennus taas alkaa pikkuhiljaa myös hahmottua, kun saimme sinne ikkunat. Remontti tulee kestämään ainakin kuun loppuun, minkä jälkeen se siirtyy meille kotiin joulun alla, nähtäväksi jääkin tuleeko meille joulua ollenkaan tänä vuonna. Näillänäkymin ei, Leokin kun taitaa olla töissä koko joulun, eli olemme Mathiaksen kanssa kotona kaksin.
Ravintolan keittiön laajennus taas alkaa ensi vuoden puolella. Eli raksalla asutaan vielä monen monta kuukautta, mutta vihdoin saamme vuosia suunnitteilla olevan remontin tehtyä!
Remontin lisäksi ravintola siis tekee noutoruokaa, eli emme ole laittaneet kokonaan toimintaa hyllylle. Tosin eipä meiltä täältä “keskeltä ei mitään” moni ruokaa hae, eli aika vaivaisilla myynneillä mennään. Työntekijät on taas lomautettuna, ja Leo tekee jokapäivä lounaan ja illallisen äitinsä kanssa, jotta säästämme kuluissa.
Omat kuulumiset ja mietteet
Itse olen taas tehnyt vasemmalla kädellä niin paljon kuin mahdollista, ja nyt kun käsi on alkanut parantua, niin avitan kipsikädellä aina vaan enemmän. Toivotaan että käsi kuitenkin paranee, vaikka sitä käytänkin.
Olen toki ottanut myös iisisti, käynyt kävelyillä, istunut ulkona auringossa kuunnellen äänikirjoja, ja viettänyt aikaa koirien ja Mathiaksen kanssa. Toisaalta sitä siis, mitä teen muutenkin arjessa.
Kunnes tuli yhtäkkiä niin kylmä, ettei ulkona enää tarkene istuskella. Kävelyillä olen kuitenkin käynyt, vähän tuulettamassa aivoja.
Kotona olen katsonut monta leffaa ja sarjaa Netflixiltä, ja kuunnellut kymmeniä kirjoja takan ääressä viinilasi kädessä. Olen myös tajunnut kuinka hankalaa on, etten saa kirjoitettua mitään. Miten paljon listoja laadinkaan arjessa, ja kirjaan kaiken ylös!! Ehkä tämä kuukauden irtiotto siitäkin tekee vaan hyvää, kaikkea ei tarvitse kai listata ja kontrolloida? Myös halu piirtää on kasvanut nyt, kun en sitä voi tehdä.
Mutta alan olla ihan täys tätä koronatilannetta. Vaikka yritän ajatella että nyt on näin, ja ei se valittamalla muuksi muutu, niin haluaisin retkille muihin kyliin ja kaupunkeihin, teatteriin, museoihin, näyttelyihin, konsertteihin, elokuviin, markkinoille, ulos syömään, kahvilaan kahville, harrastuksiin, niin uusiin kuin vanhoihin, ja ihan vaan ihmisten ilmoille.
Sekä Suomeen tapaamaan sukulaisia ja ystäviäni, joita en ole nähnyt yli vuoteen. Ja matkustaa ja lomailla. Viime tammikuinen hiihtoloma on ollut viimeisin loma, ja seuraavasta ei ole tietoa. Vali, vali, vali.
Hevosen kanssa nollapisteessä
Hevosen kanssa taas en ole saanut apuja, koska meillä ei ole kenttää missä juoksuttaa tai ratsastaa, ja ainoa vaihtoehto olisi ollut että lähetän hevoseni koulutettavaksi muualle, seisomaan boksiin. Ja hevosen sairauden kanssa se taas ei oikein sovi. Koronatilanteenkin takia hylkäsin ajatuksen, koska emme saa kulkea kunnasta toiseen, enkä voi edes ajaa autoa tällä hetkellä kipsi kädessä, joten jouduin kieltäytymään “avusta”.
Eli nyt vaan odottelen että saan kipsin kädestä, ja alan hommiin sen kanssa itse maasta käsin. Ja kun saamme kentän, niin otan yhteyttä uudestaan näihin kouluttajiin, toivoen, että siitä vielä miellyttävä ratsu tulisi, eikä tarvitsisi aina pelätä sen rodeoita ja säikkymisiä.
Mutta nyt toivotan teille kaikille oikein ihanaa marraskuun loppua ja joulun odotusta!
Itsekin toivon, että koronatilanne vihdoin normalisoituisi. Täytyy toivoa, että rokote voisi olla ratkaisu asiaan. Tilanne matkustelun suhteen on tosiaan erikoinen, kun normaalisti itsellä on ollut useampikin matka varattuna. Nyt niitä on vain yksi ja sekin on sellainen, joka siirtyi viime vuodelta toiseen ajankohtaan eikä sen toteutuminen kyllä vaikuta nytkään todennäköiseltä.