Hieman taas kuulumisia täältä kiireen keskeltä. Viimeiset kaksi viikkoa kun on ollut aikamoinen rutistus omalta osaltani, koska mieheni Leo joutui karanteeniin.
Mistä kaikki alkoi
Sunnuntai-aamuna kaksi viikkoa sitten soi puhelin, tarjoilijamme soitti, että oli testeissä ilmennyt positiiviseksi koronavirukseen. Laitoimme ravintolan kiinni kunnes saisimme lisätietoa miten toimia, ja peruimme kaikki sen päivän varaukset.
Leo tietenkin joutui karanteeniin, samoin kun puolet meidän työntekijöistä, jotka olivat olleet samoissa vuoroissa sairastuneen kanssa. Sunnuntain aikana selvisi, että voisimme pitää ravintolan auki, mutta ongelmana oli työntekijöiden puute. Soittelimme hieman ympäriinsä entisiä tarjoilijoita, ekstroja jne, ja saimme kasaan neljä nuorta, jotka tulivat auttamaan.
Karanteeni käytännössä
Karanteeni käytännössä tarkoitti sitä, että Leo asui meidän maatilan rakennuksessa, ja me Mathiaksen kanssa kotona. Tai no kotona ja kotona, koska minähän jouduin tietenkin hoitamaan kaiken yksin. Niin ravintolan kuin maatilan pyörityksen, tukussa ja pankissa käynnit, eläimet, Mathiaksen kouluun ja harrastuksiin kuskaukset, rakennustyömaan tsekkaukset ja pintamateriaalien valinnat ja tilaukset, sekä iltaisin olin ravintolassa auttamassa salin puolella, jos oli tarvis.
Ja tällä viikolla alkoi vielä oliivinkeruu, ja niiden puristus öljyksi, kaiken kukkuraksi. Aamusta yömyöhään sain tehdä hommia, että kaikki tuli tehtyä. Ja jotain taisin kyllä jättää tekemättäkin…
Mutta yritin olla vaipumatta epätoivoon, otin lounaan jälkeen 20minuutin voimapäikkärit silloin kun se oli mahdollista, kävin liikkumassa ja venyttelin, jos oli hetki aikaa. Yritin pitää mielen positiivisena; nyt on näin, eikä tilanne valittamalla muuksi muuttuisi. Kaikki on vain asenteesta kiinni! (Vaikka oikeasti välillä meinasi usko itseeni loppua, ja olin heittää hanskat tiskiin…)
Negatiivisen tuloksen juhlintaa ja loppupohdinnat
Kun Leon koronatestin tulokset olivat negatiiviset juhlistimme paahtaen kastanjoita omalla pihalla perheen kesken. Eipä tässä nyt kauheasti muita ihmisiä tavata, ja käydä missään sisätiloissa, jos ei ole pakko.
Koronatilastot lisääntyvät kovaa vauhtia, ja joka päivä joku tuttu ilmoittaa olevansa positiivinen. Saa nähdä kauan Mathiaksen koulu vielä jatkaa opetusta paikan päällä, eikä tilanne hyvältä näytä ravintoloiden ja kahviloidenkaan suhteen. Päivä kerrallaan.
Mutta nyt Leon karanteeni on ohi, ja hän palasi töihin, ja minä saan hieman hengähtää tekemällä vain omat hommani. Koska jos itseäni yhtään tunnen, se suurin väsymys iskee päälle nyt, kun tilanne on ohi.
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ja pysykäähän terveinä!
Huh, sinulla on ollut aikamoinen urakka pyörittää kaikkea yksin. Ja niinhän se usein on, että väsymys iskee, kun on mahdollisuus hiljentää. Hienoa, että saitte kuitenkin pidettyä ravintolan auki, yrittäjälle tämä pandemia-aika on varmasti käsittämättömän raskasta.
Olet aivan uskomattoman hyvä valokuvaaja!
Kiitos! Tykkään kovasti ottaa kuvia, kiva jos se välittyy myös katsojille!
Olet kyllä aikamoinen tehopakkaus. Teit kaiken tuon aivan itseksi, hyvä sinä! Olet kyllä niin ansainnut tuon rutistuksen jälkeen “helpompia” päiviä. Oikein hyvää loppuviikkoa ja sadeterkut Suomesta!
Kiitos!! ja lepoa onkin ollut tiedossa, koska poika sairastaa, eli kotona ollaan. Terkkuja Suomeen!