Jatketaan aakkosten parissa, nyt olemme jo 3.ssa, ja toiseksi viimeisessä osassa.
N: Natura
Minulle, niinkuin varmaan suurimmalle osalle suomalaiselle, luonto on tärkeä. Vaikka rakastan kaupunkeja ja niiden tarjontaa, niin kaipaan luonnon ääreen rauhoittumaan. Suomessa se oli metsässä ja veden äärellä, täällä se on enemmänkin koirien kanssa kävelyillä pitkin peltoja, viiniköynnösten ja oliivipuiden lomassa Umbrian kukkuloilla.
Toki mekin käymme metsäretkillä, sekä vuorilla, joista on tullut minulle henkireikä. Varsinkin Dolomiitit on rakas paikka, jonne palaisin useamminkin. Alle tunnissa taas ajan Apenniineihin kuuluviin Monte Sibillineille, ja lähin vuori meiltä on 1200m korkuinen Monte Subasio. Siellä käymme silloin tällöin piknikillä ja patikoimassa.
O: Orso
Orso, eli karhu. Kun ostimme ravintolamme sen nimi oli Taverna dell’Orso, eli karhun taverna, emmekä sitä viitsineet muuttaa, vaikka ravintola olikin jo vuosia ollut kiinni siinä vaiheessa. Ja kun mietimme nimeä maatilallemme, päätimme jatkaa ravintolan nimeen sopivalla nimellä, koska pääosin tuotamme ruokaa ja öljyä, sekä hilloja ja hunajaa ravintolallemme. Ja niin maatilasta tuli Fattoria dell’Orso, karhun maatila.
Lisäksi mieheni Leo on kuin karhu. Hän ei jaksa muita ihmisiä, vaan viihtyy paremmin omissa oloissaan, ja varmaan erakoituisi metsän keskelle kalastamaan ja sieniä keräämään, jos siihen olisi mahdollisuus. Sen takia meillä ei juuri sosiaalista elämää olekaan, koska Leo on aina töissä, tai sitten harvoin kun on vapaall,a hän ei halua olla muiden ihmisten kanssa. Oma perhe, eli minä ja Mathias, riitämme.
Niinpä minä hoidan kaikki sosiaaliset tapahtumat yksin, Mathiaksen kaverisynttärit, koulun- ja harrastusten joulu- ja kevätjuhlat, pelit, turnaukset jne. koska itse taas kaipaan ihmisiä ja menoa aina silloin tällöin.
P: Pulizie
Jos jotain arjessani vihaan, on se jatkuva siivoaminen. Eli pulizie. Siivoan hevosten tarhat, kodin, maatilan rakennuksen ja kanalan. Välillä tuntuu etten muuta teekään kun lappaan paskaa, pesen vessaa, imuroin ja luuttuan lattioita, kiillotan keittiötä, puhumattakaan pyykinpesusta.
Nämä ovat siis päivittäisiä hommia, viikottain sitten pyyhin pölyt, silitän vaatteet ja vaihdan lakanat. Ja silti meillä on aina likaista ja koti kuin pommin jäljiltä. Tilannetta ehkä auttaisi, jos joku muukin meillä osallistuisi kotitöihin, mutta toistaiseksi ei ole apuja näkynyt.
Q: Quattro stagioni
Quattro stagioni, eli neljä vuoden aikaa. En voisi kuvitella asuvani paikassa, missä on aina kuuma tai kylmä.
Talvi alkaa joulun alla ja se on Umbriassa usein kylmä, tuulinen, kolea, kostea, sateinen ja sumuinen. En ole ikinä ollut niin kylmissäni kuin alkuvuosina, kun asuimme Perugian keskustassa vanhassa talossa, jossa ei ollut lämmitystä. Sisälämpötila talvisin keikkui 13-15’c maastossa. Se kolea kylmyys meni luihin ja ytimiin.
Nykyään meillä sentään koti on lämmin. Ulkolämpötilat talvisin on -3’c ja 10’c asteen välillä, ja muutaman kerran näiden 16 vuoden aikana on satanut luntakin. Muuten se yleensä tulee vetenä. Kylmintä on tammi-helmikuun vaihteessa. Usein kuitenkin paistaa aurinko, ja meidän talvi saattaa paikkapaikoin tuntua Suomen keväältä.
Kevät koittaa 21.3 tienoilla, ja usein maaliskuussa onkin jo ihan T-paita kelit. Siis minulle, italialaisethan käyttävät aluspaitaa pitkähihaisen alla niin pitkään kunnes kesä koittaa, ettei vaan saa kylmää ja vilustu.
Keväällä kukat puhkeaa kukkaan, vehnäpellot vihertää kuin rairuohot, ja päivällä lämmöt nousee Suomen hellelukemiin. Kevät olisikin minun lempivuodenaikani, jos en kärsisi allergioista ja allergisesta astmasta, jotka pakottaa olemaan enemmänkin sisätiloissa, kuin ulkona nauttimassa auringonpaisteesta ja linnunlaulusta.
Kevät muuttuu kesäksi juhannuksen aikaan. Uimarannat ja -altaat kyllä aukeavat jo kesäkuun alussa, kun koulut loppuu. Meillähän täällä Umbriassa ei ole merenrannasta tietoakaan, joten voimme viilentyä joko järvessä tai maauimaloissa. Kotikaupunkimme Perugia kuuluu vielä yleensä Italian kuumimpiin kaupunkeihin jokaikinen kesä, sisämaan sijaintinsa takia. Tämä on kuin kostea ja kuuma pätsi, jossa ei tuulenvireestä ole tietoakaan. Lämpötilat on kesällä 35-40’c paikkeilla.
Kesäisin meillä on töissä suurin kiire, niin maatilalla kuin ravintolassa. Leo tekee ympäripyöreitä päiviä ja itse yritän hoitaa maatilan hommat aikaisin aamulla (klo7-10) ja myöhemmin illalla (klo18-21), kun kuumuus ei vaivaa niin kovasti. Muuten päivä sitten meneekin sisätiloissa. Yleensä elokuun lopulla olenkin jo ihan kypsä kotona kökkimisestä, ja valmis siirtymään syksyyn.
Syksy alkaa 21.9 paikkeilla, ja on nykyään lempivuodenaikani. Usein syksy on kuin Suomen kesä; aamut ja illat on viileitä, sadekuuroja tulee silloin tällöin, mutta päivällä lämmöt nousee vielä helposti 25’c ja usein aurinko paistaa vielä lämpimästi.
Viinirypäle- ja oliivinkeruutalkoot käydään syksyn aikana, ja jos sellainen kiinnostaa, niin moni tila ottaa mielellään apujoukkoja keräykseen. Suosittelen!
R: Riposo pomeridiano
Riposo pomeridiano, espanjaksi tunnettu myös siestana, on lounaan jälkeen muutaman tunnin lepohetki. Kaikillahan tämä ei toki onnistu, työstä riippuen, mutta minä olen omaksunut oikein mainiosti tämän vanhan perinteen. Eli lounaan jälkeen levätään sohvalla katsoen TV:tä, lukien kirjaa tai ottaen päiväunet.
Meillä Mathias tekee läksyt sillävälin kun minä lepään, ja Leo taas tekee omia hommiaan. Jos näen hänet lepäämässä lounaan päälle, se tarkoittaa että hän on kipeä. Meillä tämä aika on ainoa hetki päivästä kun olemme samaan aikaan kotona. Emme siis juuri vietä aikaa yhdessä…
S: Sant’Egidio
Kylä, jossa asumme on nimeltään Sant’Egidio. Se on noin 2000 asukkaan taajama-alue, ja se kuuluu Perugian kuntaan ja Umbrian lääniin. Meiltä on Perugian keskustaan n.15km matka. Sant’Egidiossa on vanha linnake, ja kylä on rakentunut siihen ympärille.
Kylältä löytyy pieni kyläkauppa, lihakauppa, pankki, posti, parturi-kampaaja, kauneushoitola, kahvila, tupakkakauppa, kaksi hammaslääkärin vastaanottoa ja muutama puuseppä. Sekä meidän ravintolamme.
Me olemmekin tunnettuja kylällämme ravintolastamme. Itsehän en toki 12vuotta sitten tuntenut ketään, kun tänne muutimme, ja oudosti myöskään Leo ei juuri naapureita enempää tuntenut, vaikka on kasvanut talossamme lapsuuden ja nuoruuden. Karhu, mikä karhu.
Toki minut tunnetaan myös siitä, että olen ulkomaalainen, mutta kaikkein eniten siitä että olen kylämme pyhimyksen juhlapäivänä järjestetyssä kulkueessa pukeutuneena itse kylän pääjehun, Prioren, vaimoksi, eli Prioressaksi. Olen osallistunut kulkueeseen jo useampana vuonna, tänä vuonna sitä ei taas järjestetty koronan vuoksi. Rooliin päädyin muiden mammojen kautta.
Olen muutenkin osallistunut suht aktiivisesti kaikkiin kylällämme järjestettyihin juttuihin, niin kyläjuhlista kokkauskilpailuun (minkä lohikeitollani voitin!), taidetapahtumiin, patikointiretkiin, erilaisiin kisoihin ja myyjäisiin. Ettei sitä ihan erakoituisi tänne kotiin ja muutu karhuksi itsekin.
Minäkään en aiemmin pitänyt siivoamisesta. Nykyään tilanne on toinen. Pidän siististä kodista ja siivotessani ajattelen panostavani itselleni tärkeään asiaan. En tiedä, toimisiko tämä ajatusmalli sinulla. Ei se taida olla hyödyksi kanaloita ja
hevoskarsinoita siivotessa, mutta kotona saattaisi toimia.
Joo, niin minäkin tykkään että on siistiä, sen takia varmaan jokapäivä siivoankin. Asiaa ei auta kaksi koiraa, ja sisällä ollaan kengät jalassa, niinkuin yleensä Italiassa ollaan kylmien lattioiden takia. Nykyään kuuntelen samalla äänikirjaa siivitessa, niin se helpottaa ketutusta edes hieman.
Äänikirjan minäkin olen todennut auttavan kotitöiden teossa. Minulla oli vaihe, kun en jaksanut innostua rikkaruohojen kitkemisestä, mutta kun päätin, että voin kuunnella äänikirjaa vain kuokan ääressä, aloin viihtyä pihalla aivan eri tavalla! Ja niin sain sen ihmeen mörön selätettyä, ja pihalle on ollut siitä lähtien huomattavasti helpompi lähteä ahertamaan.
Voi, sen lohikeiton resepti olisi kiva saada. 🙂
Mieheni on myös erakko ja meillä ei olisi minkäänlaista sosiaalista elämää, jos se olisi hänestä kiinni. Ei hän ole tekemisissä edes kilometrin etäisyydellä asuvan veljensä kanssa. Ovat luultavasti nähneet toisiaan viimeksi reilu vuosi sitten jossain anopin synttäreillä. Minulle tuo on tosi outo, koska olen tottunut läheisiin väleihin perheen sisällä ja muutenkin kaipaan sosiaalista elämää.