Olen aina lukenut paljon, mutta viime vuonna löysin kunnolla äänikirjat, ja kuuntelin todella paljon. Kuulokkeet oli korvilla niin töissä tarhoja siivotessa ja tomaatteja kerätessä, kuin kävelyillä, kotona siivotessa ja unettomien yön tunteina.
Helmet-lukuhaaste
Osallistuin myös ensimmäistä kertaa Helmet-lukuhaasteeseen, ja siinä lähtikin oikein mopo käsistä. Sain vuoden 2020 haasteen valmiiksi huhtikuussa, joten jatkoin vuoden 2019 haasteella, ja loppujen lopuksi vielä tein 2018 vuodenkin haasteen siihen päälle. Lokakuusta vuoden loppuun vaan luin ja kuuntelin kirjoja ihan oman mielen mukaan, ottamatta enää osaa muihin haasteisiin. Yhteensä luin/kuuntelin vuoden aikana 202 kirjaa.
Haaste(et) toi kuitenkin monta kirjaa eteen, joihin en varmasti olisi tarttunut ilman sitä, eli tänäkin vuonna osallistun siihen, mutta vain tämän vuoden haasteeseen, ja aloitan maakohtaisen haasteen, eli lukemalla tiettyyn maahan sijoittuvan kirjan se väritetään maailmankartasta. Tässä haasteessa ei vaan ole takarajaa, vaan se voi olla loppuelämän haaste, joka vie muihin maihin ja kulttuureihin.
Dekkarit ja cosy crime
Viime vuonna luin ja kuuntelin paljon dekkareita ja cozy crimea, ne sopii hyvin taustalle hommia tehdessä.
Eniten tykkäsin Emily Griffithsin Ruth Galloway-sarjasta, Dolores Redondon Baskimaa-trilogiasta (ja katsoin myös Netflixistä leffat lukemisen jälkeen), ja Viveca Stenin Sandhamin murhat-sarjasta, jotka luin/kuuntelin kaikki läpi.
Yksittäisistä dekkareista pidin eniten Emilia Backmanin Kun kungingas kuolee. Siihen on tulossa jatkoa, eli sitä odotellessa.
Self help ja hyvinvointikirjat
Hyvinvointioppaat ja self help-kirjat taas luin e-kirjoina, ja niistä jäi mieleen kärkikolmikkona psykologi Anu Tevanlinnan Hyvinvointia mielelläsi, mikä antaa apuja elämäntapamuutokseen ja noukin sieltä monta vinkkiä omaankin arkeen. Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt, mikä taas antoi voimaa ja lohtua uupumukseen ja väsymykseen. Sekä lääkäri Emilia Vuorisalmen Rakkaus haltuun, missä puhutaan rakkaushormoinesta ja hyvänolonhormoneista arjen hyvinvoinnissa.
Kaunokirjallisuus ja elämäkerrat
Kirjat joista pidin aivan erityisen paljon olivat kuitenkin kaunokirjallisuutta ja elämäkertoja. Ykkösenä on jaetulla sijalla Tara Westoverin Opintiellä, ja Delia Owensin Suon villi laulu.
Opintiellä on voimakas selviytymistarina itseoppineesta uskonnollisesta perheestä lähtevästä tytöstä, aivan käsittämätön ja osittain raakakin kertomus, varsinkin kun kyseessä on tosielämään perustuva teos.
Suon villi laulu taas on kasvutarina ja murhamysteeri sekoitettuna kertomukseen luonnon kauneudesta. Kirjan ilmaisu on upeaa ja kirja pitää otteessaan ihan loppusivuille asti. Vahva suositus siis näille kummallekin kirjalle!
Muuten en laita kirjoja mihinkään järjestykseen, vaan tykkäsin näistä kaikista erilailla mutta paljon. Heather Morrisin Cilkan tarina, Trevor Noahin Laiton lapsi ja Raakel Lignellin Älä sano että rakastat ovat kaikki elämäkerrallisia teoksia, mitkä veivät mukanaan kauhuuksineen, ja toivoineen.
90-luvun nuorena taas Suvi Vaarlan Westend kosketti, toi muistoja mieleen ja osasin samaistua kirjaan, ja Sarah Crossanin Yksi oli ahmittava yhdeltä istumalta.
Toki voisin lisätä monta muuta hyvää kirjaa jotka luin/kuuntelin vuoden aikana, mutta nämä olivat ne jotka jäi mieleen eniten.
Oikein mukavaa lukuvuotta kaikille!!!
Kiitos kirjavinkeistä!
Huh, tuo 202 kirjaahan on ihan valtavasti! Itse luin kirjoja lähes kourallisen. Äänikirjoja en ole kokeillut, mutta kuuntelemalla äänikirjoja tuo määrä varmasti voisi tosiaan nousta huomattavasti.
Joo, paperisia kirjoja tuli luettua huomattavasti vähemmän kuin kuunneltuja. E-kirjoja jonkun verran.Tänä vuonna en todella tähtää samoihin määriin, vaan tarkoituksena on kuunnella/lukea mielen mukaan isompiakin teoksia.
Kiitos vinkeistä! Itsekin tykkään kuunnella kirjoja mm. juostessa ja tiskatessa. Erityisesti pidän elämäkertojen kuuntelusta.
Minulla onkin kirjastossa varauksessa tuo Suon villi laulu ja saan sen varmaan lähiaikoina. Sitä on moni kehunut, joten odotan innolla 🙂