Tammikuun viimeinen viikko lähti käyntiin mukavasti, pääsin maanantai-aamuna suunnitelmien mukaisesti jumppaan. Olo oli kohentunut joulusta asti sairastetun koronan jälkeen, ja mielikin oli suhteellisen pirteä. Mathias oli tosin kipeä, kuumeinen ja yskäinen, eli jäi kotiin nukkumaan.
Talvi
Kun tulin jumpasta alkoi satoi räntää, kun pääsin kotiin, meillä satoikin jo sitten lunta. Ja sitä satoi koko maanantain, niin että saimme talven tänne pariksi päiväksi. Tiistaina oli koulut kiinni lumen takia, liian riskiä peliä lähteä näille kukkuloille kesärenkailla viemään lapsia kouluun. Autoissa on kuitenkin oltava lumiketjut, mitkä laitetaan pyörän ympärille tarvittaessa. Ketjujen siis kuuluu olla autossa mukana varmuuden vuoksi, olisiko marraskuusta huhtikuuhun tms. Tiet oli kuitenkin sulat, joten koulujen sulkeminen oli meidän alueella turha.
Tiistai oli kylmä ja sumuinen päivä. Tein tallihommia, Mathias sairasti edelleen.
Keskiviikko-aamuna olikin jo ihan kuin lunta ei olisi ollutkaan. Ilmat kuitenkin oli kylmät ja tuuliset koko viikon. Täällä puhutaankin tammikuun viimeisistä päiväistä vuoden kylmpimpinä, ja niihin liittyy kansansatu, mistä olen kirjoittanut jutun jokunen vuosi sitten. Jos se kiinnostaa niin se löytyy tästä; https://heidinitalia.com/i-giorni-della-merla-talvinen-kansantarina/
Influenssa
Torstaina astmaoireet vaivasivat, kurkku oli kipeä, sekä yskitti. Perjantai-aamuna olikin jo kuumetta, ja tajusin, että olin saanut influenssan. Jokapaikkaan sattui. Olin ollut kokonaisen viikon terveenä koronan jälkeen, mutta siinä missä koronassa sain kuitenkin tehtyä oireista huolimatta työni, niin influenssa veti niin huonoksi, että ensimmäistä kertaa koskaan lähetin Leon antamaan hevosille heinät ja putsaamaan bokseja. En kyennyt edes käymään katsomassa hevosia puoleentoista päivään. Makasin sohvalla, katsoin Tvtä, nukahdin 10-15minuutiksi, kunnes heräsin yskään. Päätä särki, korvia särki, rintaan särki, tuntui kuin joku litistäisi keuhkot, en saanut henkeä, otin astmapiippua ja kuumekin oli korkea.
Kumpaakaan hevosten omistajaa ei näkynyt koko sinä aikana auttamassa milläänlailla. Päinvastoin vielä kun pystyin, niin kipeänä taluttelin ja lääkitsin heppavanhusta, ja laitoin hevosille lämmintä syötävää kylmillä keleillä, kannoin vettä ämpäreissä varmistaakseni, että ne joi tarpeeksi. Ja kirosin mielessäni taas kerran elämässäni tehtyjä päätöksiä.
Eli tammikuu alkoi koronan kanssa kaikilla oireilla ja loppui influenssassa. Toivon mukaan tämän talven sairastelut olisi nyt tässä!
Mukavaa helmikuuta kaikille!
Toivo on viimeinen joka kuolee! Suoraan käännän italialaisesta sananparresta!
Olen nyt yskinyt 2 kk. Luulin sen jo loppuneen ja nyt alan alusta. Sitä catarron määrää!
Et ole yksin, Italia yskii ja niistää niin että se kuuluu kuuhun!
Coraggio!
Näin on, loppua ei näy… Tsemppiä sinnekin Elina!
Moikka,
Olisiko sun mahdollista tehdä uudet sopimukset hevosten omistajien kanssa siitä mitä heiltä odotetaan omien hevosten hoidon osalta?
Ja ellei se osa sopimuksesta pidä, niin lisälaskuttaa heitä.
Kuulostaa kommenteistasi päätellen että sun edellytetään enempään kuin mistä olette sopineet. (?)
Joo, itseasiassa juttelin tämän toisen omistajan kanssa, jonka kanssa ongelma on, ja päätimme nostaa hintaa hieman, ja hän on itse ollut nyt myös enemmän läsnä sairaan hevosensa lääkitsemisessä.
Onpa teillä parissa viikossa sattunut ja tapahtunut:)
Yritä levätä ja ottaa rennosti, että paranet kunnolla!
Sinulla pitäisi ehdottomasti olla apulainen ainakin silloin kun olet sairaana, Tallityöt kuitenkin niin raskaita. Paranemista sinne ja ihanaa kevään odotusta:)
Voi nuo teidän eläimet♡♡
Kiitos! Ja tosiaan rankkojahan ne on… onneksi sain apurin vihdoin ja viimein, vaikka muut hevosen omistajat ei kovin innoissaan asiasta ole…