Uusi vuosi 2022 on lähtenyt käyntiin, ensimmäinen viikko on ollut työtä, turhautumista, mukavaa puuhailua, kuin rentoutumista ja lepoakin.
Uusi vuosi
Uuden vuoden aaton vietimme kotona eläinten turvana. Söimme mitä alakerrasta ravintolasta löytyi valmiina, ja skoolasimme uudelle vuodelle. Ravintola oli noutoruoalla klo21 asti, muuten kiinni (omasta päätöksestä) pahenevan koronatilanteen takia.
Kissat oli sisällä maatilan rakennuksessa, koirat meidän kanssa ulkona hevosia rauhoittelemassa. Teo nukkui, ei pelännyt tuon taivaallista, hevoset hirnuivat hieman raketeille ja ainoastaan Milla oli hieman hermostunut. Meillä Perugiassa oli sallittuja ainoastaan raketit, papatit ja muut paukut oli kiellettyjä. Me emme tietenkään mitään raketteja ammuttu, mutta katselimme Assisin ilotulitusta.
Uuden vuoden päivänä taas kävimme lounaalla, missä entinen apukokkimme nykyään työskentelee.
Ja iltapäivällä tein palapeliä, jonka sain joululahjaksi. Valitettavasti siitä vaan puuttui pala.
Välipäivät ja loppiainen
Uuden vuoden jälkeen palasin paperihommien pariin, ja Mathias alkoi tehdä lomaläksyjään. On ihan käsittämätöntä ettei lasten vaan anneta lomailla, vaan he joutuvat opiskelemaan myös lomalla, joten yritin keksiä meille myös jotain kivaa tekemistä. Kävimme yhtenä iltana leffassa katsomassa uutta spidermania ja toisena aamuna pelaamassa tennistä. Sekä pikkulenkeillä, minä kävellen Millan kanssa, ja Mathias ajellen skuutillaan.
Loppiaisena täällä tulee Befana-noita, joka tuo lapsille lahjoja ja karkkia sukkaan. Mathias alkaa olla jo sen verran iso, etten ostanut mitään valmista lelusukkaa, vaan karkkisukan ja täytin toisen sukan suklailla. Anoppi toi vielä lisää suklaata, joten nyt on suklaata ja karkkia koko vuodeksi eteenpäin.
Leo oli loppiaisen töissä, söimme viimeisen jouluisen aamiaisen, minkä jälkeen purin kuusen ja joulun pois. Kävin kävelemässä sumuisessa ja kosteassa säässä, Mathias taas lepäsi kissojen kanssa tekemättä mitään koko päivän.
Maatila ja mielenpurkausta
Olen ollut töissä normaalia enemmän työntekijäni lomaillessa. Lisäksi olen touhunnut eläinten kanssa, ja istutin jopa kukkasipuleita, vaikka viime kerralla kun istutin 300 sipulia niistä kukki kolme, myyrä söi kaikki muut. Saa nähdä olisiko nyt parempi tuuri. Tosin aloitin vain 30 sipulista tällä kertaa.
Välipäiville sattui kahden hevosen (ei omani) ähkytkin, eli jouduin niitä hoitamaan ja soittamaan eläinlääkärin, koska niiden omistaja lomaili edelleen. Hevosasia turhauttaa. Se, että olen jäänyt yksin hoitamaan niitä, kun alunperin työnjaon piti olla aivan toinen, ja se etten saa siitä edes kunnon korvausta. Päinvastoin, olen enemmänkin maksumiehenä.
Sekin on asia mikä turhauttaa, tuntuu että minne vaan menen, niin ihmiset pitävät minua kuin kävelevänä lompakkona. Ihan kun meillä olisi miljoonia… No ei todellakaan ole, mutta tuntuu että kaikki yrittää vaan hyötyä jotenkin. Minuun otetaan yhteyttä vain silloin kun tarvitaan jotain, on se sitten pöytää ravintolassa jos sinne soittaessa ei ole löytynyt enää tilaa, alennusta tai erityiskohtelua. Kyytiä lapsille, työpaikkaa veljenpojalle, apua muiden eläinten kanssa. You name it. Eipä puhelin juuri muuten soi tai piippaa. Se on kyllä todella väsyttävää ja arvoa alentavaa.
Mutta yritän pitää mielen positiivisena, joogata, kävellä, hengittää. Olla iloinen Teon kuntoutuksesta, se pääsee jo sohvalle hyppäämään ja pieniä kävelyjäkin. Toinen takajaloista ei ole kunnossa vielä ja Teo meneekin aikalailla vielä kolmella jalalla, mutta ihan mahtavasti paranee koko ajan.
Tälle vuodelle en siis aseta mitään lupauksia tai tavoitteita, yritän elää enemmän hetkessä, kuunnella vähemmän äänikirjoja, ja enemmän omia ajatuksia sekä hiljaisuutta. Ja toivon myös, että saisimme kodin kuntoon, terassin valmiiksi ja sen keittiön, jotta pääsen laittamaan ruokaa.
Blogistakin haluaisin tehdä monipuolisemman, tuskin nämä mun jaarittelut meidän elämästä kauhesti jaksaa kiinnostaa. Ruokaa, retkiä, museoita, näyttelyitä, kulttuuria, tapoja, luontoa ja maisemia. Sitä mitä tämän blogin piti olla, kunnes iski korona. Toiveikkaana kohti vuotta 2022!
Ihania nämä sinun blogisi Heidi, kiitos,on mielenkiintoista lukea ja miten kauniita kuvia.Olen lukenut blogiasi jo useamman vuoden ja odottelen seuraavia”aggiornamenti”jä.
Hyvää vuoden jatkoa sinulle ja perheellesi.
Kiitos Tuula! Palaute lämmittää aina sydäntä, ja kiva jos blogi jaksaa kiinnostaa!