Täällä ollaan taas kuulumisten kanssa. Aika kuluu jotenkin niin nopeasti, ja hommaa on riittänyt, niin etten ole ehtinyt istahtaa koneelle, saati sitten selvittää miten saada kuvat kivasti näkymään kollaasina mobiililaitteilta lukiessa, joten mennään edelleen näin. Pahoittelen.
Työt ja eläimet
Ensin työt ja sitten huvit… Ravintolassa olemme laittaneet ulkoterassia, vaikkakin ilmat oli koko toukokuun sateiset ja viileät, ja vasta ihan loppukuusta pääsimme käyttämään ulkotiloja. Työntekijärintamalla ei näy muutosta, eli niitä ei löydy, ja asia stressaa harva se päivä. Sekä Leoa ei juuri kotona näy, kun on aina töissä. Miten hän jaksaa, sitä en ymmärrä, itse en samaan rytmiin kykene.
Maatilalla taas olen pääasiassa hoitanut vaan hevoset. Omien heppojen kanssa kuitenkin menee oikein kivasti, ratsastetaan ja treenataan maasta käsin, sekä silloin tällöin otetaan rennosti.
Ei muidenkaan hevosten kanssa sen kummemmin ole ollut ongelmia, mutta hevosten omistajat aiheuttavat harmaita hiuksia. Maksavina asiakkaina odottavat tiettyä palvelua, minkä toki tarjoan, mutta kun antaa pikkusormen ne vie koko käden… Saatan saada jopa 50viestiä päivässä kun he pyytävät palveluksia jne. Italia on toki palvelusten maa, mutta liika on liikaa. Menee hirveästi aikaa ja aivokapasiteettia, kun mietin ja hoidan heidänkin hevosiin liittyvät asiat.
Ja osittain sen takia luovuin siileistä, vaikka ne kovin suloisia olivatkin. Niiden syöttämiseen meni kuitenkin 2,5h päivässä, aloitin aamulla klo6 ja viimeinen syöttö oli puolen yön aikaan. Kaksi viikkoa sitä jaksoin kunnes tajusin, etten uupumukseni kanssa kyennyt siihenkin. Niinpä vein siilit villieläinhoitolaan, missä ne opetetaan pärjäämään yksin luonnossa, sitten kun sen aika on. Kaikinpuolin varmasti paras päätös.
Vapaa-aika ja tapahtumat
Toukokuussa oli myös muutama tapahtuma mihin osallistuin. Kylämme järjestää vuosittain 10km kävelyn, missä kävelemme pitkin peltoja aamupäivän ja sen jälkeen on lounas kylällä. Hinta oli lounaineen 5e/hlö, ja kohdalle osui onneksi poutainen päivä. Niitä ei montaa ollut toukokuun aikana.
Kylällä oli myös yhtenä viikonloppuna ala-asteen kirjan julkaisemisbileet, missä olimme mukana kirjan sponsoreina ravintolan puolesta, ja illallistapahtuma, missä kävimme syömässä.
Mathiaksen kaverilla oli meillä ravintolassa rippijuhlat. Täällähän ei yleensä juhlita kotona, vaan ravintolassa, ja me olimme siellä vieraina lounastamassa.
Toukokuun lopulla juhlistimme myös Mathiaksen 13-vuotissynttäreitä. Itse synttäripäivänä kävimme perheen kesken ulkona syömässä ja hakemassa hieman rauhaa metsästä.
Ja kavereille pidettiin padel&pizza-bileet, mitkä jouduimme siirtämään kahteen otteeseen, kun kavereilla oli jalkapalloturnausta yms, ja sitten kun ne juhlat oli, satoi vettä. Eli hetken he pelasivat sateessa padelia, minkä jälkeen söivät pizzaa viereisessä pizzeriassa.
Viimeinen puristus ennen kesää
Koulut loppuu 9.6 ja Mathiaksella on karaten vyökoe 17.6, eli siihen asti kuskauksia riittää ja arki pyörii aikalailla samallailla kun muulloinkin. Kesäksi on kuitenkin muutama muutos tiedossa, koska huonon omantunnon kera päätin ottaa kaksi päivää vapaata viikossa töistä ja hevosista. Ei kai se uupumus mihinkään lähde, jos ei asialle mitään tee.
Eli tarkoitus olisi tehdä muutakin kuin töitä, käydä jossain, harrastaa, levätä, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Lomaakin on tiedossa perheen kesken viikon verran, ja heinäkuussa tulemme Mathiaksen kanssa Suomeen 10päiväksi.
Oikein hyvää kesän alkua kaikille!!!
Ei ihan helpoin toukokuu, mutta paljon mahtui mukavia asioita. Ja on kyllä suloisia noi siilit, mutta oli varmasti oikea ratkaisu. Toivottavasti säät suosivat kesäkuussa sekä täällä että siellä!
Oikein mukavaa kesän jatkoa sinne!
Paljon on ehtinyt tapahtumaan toukokuussa. Pikkusiileille varmaan ihan hyvä sijoittaa muualle. Aika paljon kuluu niiden kanssa aikaa huolenpitoon. Varmaan oikein hyvä niin. Vähemmän stressiä ja huolta. Riittää sitä muutenkin varmaan ihan tarpeeksi.
Hyvää lomaa ja kesää teille kaikille.
Hei, mitä ne hevosten omistajat voi laittaa loputtomasti viestejä, ei kai siitä voi valittaakaan, loukkaantuisivat, mutta ehkä jotenkin ystävällisesti huomauttaa tai sitten vaan olla vastaamatta, monet eläinlääkärit tekee niin.