Syyskuun lopun kuulumisia, harrastuksia, töitä, eläimiä, maatilaa, ja kaikenlaista taas sattui ja tapahtui. Välillä mietinkin, että kuinka paljon ihmisen pitää jaksaa kaikenlaisia vastoinkäymisiä…?
Stressi ja migreeni
Koko syyskuun oli aikamoinen stressi, hommaa oli paljon ja Mathiaksen koulut ja harrastukset alkoi kesäloman jälkeen. Leollakin on ollut tosi paljon töitä, koska ravintolaan ei vaan löydy työntekijöitä, ja hän on joutunut painamaan duunia ilman vapaapäiviä jo useamman kuukauden. Ja mitä stressi minulle aiheuttaa on tietenkin migreeni, ja se onkin kestänyt jo useamman viikon.
Lisäksi olen nukkunut taas todella huonosti, joten olo ei ole ollut mikä parhain. Stressasin myös koko kuukauden syksyn rutiineista ja aikatauluista. Löysinkin lopulta kompromissin, missä ehtisin itse käydä treenaamassa lihasvoimaa ja pelaamassa tennistä kumpaakin kaksi kertaa viikossa, sekä ratsastaa ja treenata hevoset, hoitaa omat työt, kuskata Mathiaksen harrastuksiin, lenkittää Teo ja viettää muutama tunti perheenkin kanssa. Jotenkin sain ujutettua kaikki viikko-ohjelmaan.
Tiedossa olisi myös paljon töitä, koska oliivinkeruu osuu aina lokakuulle. Lisäksi suunnittelin kaikkea pientä kivaa. Äitini tulee pariksi viikoksi meille, ja tarkoitus oli käydä Leon kanssa jossain minilomalla, mutta ravintolan työntekijätilanteen kanssa se ei onnistu. Muita pieniä retkiä ja tapahtumia olin laittanut kalenteriin ylös, missä käydä äitini kanssa, mutta suunnitelmat menikin uusiksi.
Pieni onnettomuus hevosen kanssa
Treenasin yhtenä aamuna Sognadoria maastakäsin, samallalailla kun olen sitä treenannut jo useamman kuukauden, ja kaikki menikin ihan kivasti, hevonen teki mitä pyysin. Kunnes se yhtäkkiä pelästyi kissaa ja hyppäsi minun päälleni, tönäisten voimalla maahan niin, että lensin sen jalkoihin. Nousin sieltä kyllä heti ylös sadatellen hevosta, kahdesta sormesta valui verta, en tiedä mitä niille kävi, kaikki tapahtui niin nopeasti.
Jatkoin hevosen treeniä vielä hetken, sitten soitin Leolle että toisi ravintolasta jäätä. Vasemman käden nimetön turposi ja mustui päivän aikana. Ensiapuun menin kuitenkin vasta seuraavana päivänä, kun sormi vaan paheni, niskaan särki ja muutenkin joka paikkaan sattui.
Kun pääsin ensiavun ovista sisään ja sain sanottua että sattui pieni onnettomuus hevosen kanssa, minut oli jo laitettu paareille ja niskatuki. He myös kuvasivat röntgenissä minut päästä nilkkoihin. Yritin kyllä sanoa, että riittää pelkkä sormi, mutta kuulemma varmuuden vuoksi.
No, vietin siellä koko päivän tutkimuksissa ja eri lääkäreiden pakeilla, ja loppujen lopuksi pääsin kotiin murtunut sormi paketissa ja muutaman mustelman kera. Huomattavasti pahemminkin olisi siis voinut käydä, suhteellisen pienillä vammoilla selvisin.
Ja niin meni lokakuun suunnitelmat uusiksi, koska olen sairaslomalla koko lokakuun, enkä voi edes ajaa autoa, eli en pääse kotoa minnekään.
Pyörremyrsky
Seuraavana päivänä, eli minun ensimmäisenä sairaspäivänäni oli hirveä kaatosade. Jokapaikka tulvi ja yhtäkkiä jostain tuli vielä pyörremyrsky, mikä pyyhälsi koko maatilamme yli; hevosten katosten, puutarhavajan, kanalan ja hedelmäpuiden. Onneksi eläimet ja niiden katokset pysyi kunnossa, mutta muutama puu kaatui ja puutarhavajan katto lensi monen metrin korkeudessa naapurin oliivitarhaan, eli noin 30m päähän meiltä.
Siinä sitä sitten juostiin vesisateessa yrittäen pelastaa kaikki mahdollinen vajasta, mikä menisi pilalle kastuessa. Sairasloma tai ei. Kaikenlaista sitä tosiaan käy.
Tuntuu kun olisi koko mielikin pyörremyrskyä, vuoteen on mahtunut näitä vastoinkäymisiä aikalailla. Ensin Teon halvaussairaus, sen jälkeen Leon traktorionnettomuus , Millan kuolema ja nyt minun murtunut sormeni sekä tietenkin ilmastonmuutoksen takia tapahtuvat katastrofit, mitkä aiheuttaa tuhoa. Ja pieni takapakki hevosen treeneissä ei myöskään paranna fiilistä. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin kaiken kanssa.
Eli nyt on sitten lokakuulle tiedossa lepoa, mikä ketuttaa sekin, koska olin niin innoissani että pääsisin vihdoin taas harrastamaan, ja monipuoliseen elämään kiinni, kesän kotonakökkimisen jälkeen. Mutta ei auta, nyt on näin, ja katsotaan tilannetta sitten kuukauden kuluttua, että miten sormi on parantunut jne.
Oikein ihanaa lokakuuta kaikille!
Mielenkiintoinen kokonaisuus syyskuusi oli. Jos näin huumorilla yritetään sen tiivistää. Toivottavasti Murphyn laista pykälät ovat jo loppuneet. Pikaista paranemista sinulle!
Pojalla koulussa oli viime viikolla kuvaukset oliivien keruusta. Oliivipuut kasvavat heidän koulun pihalla, ja niiden hedelmät (onko oliivit hedelmiä muuten?) kerätään ja niistä tehdään ihan oikeaa oliiviöljyä. Uutta kokemusta sekin.
kiitos Nadine, toivon mukaan loppuvuosi menisi sutjakkaammin, ja ilman vastoinkäymisiä. Oliivien kerääminen ja puristaminen öljyksi on hauskaa puuhaa, jos on hyvät ilmat. Joskus olen tainnut kirjoittaa jutunkin oliivista öljyksi tms. Mut joo, kivoja kokemuksia varmasti!