Täällä ollaan, vaikka viime sunnuntaina uhkailinkin, etten enää näitä kuulumisia jaa, ellei jotain elämässä tapahdu. Eikä nyt mitään kovin ihmeellistä olekaan tapahtunut, mutta jotain kerrottavaa kuitenkin.
Synttärihumua
Keskiviikkona oli Mathiaksen 10-vuotissynttärit, mutta koronan takia emme olleet järjestäneet mitään. Tulin ennen lounasaikaa meidän naisten tenniksestä, kun Mathias soitti, että hänen kaverinsa olisi tulossa meille ravintolaan lounaalle perheensä kanssa, synttäreiden kunniaksi. Niinpä me lounastimme yhdessä, ja Mathias sai puhaltaa kynttilän.
Iltapäivällä tuli sitten toinen kaveri tuomaan lahjaa ja onnittelemaan, ja jäi leikkimään illalliseen asti, jolloin kolmas kaveri perheineen tuli yllärinä syömään, lahjan kera hekin. Niinpä me sitten juhlistimme vielä illallisen merkeissä. Pienissä porukoissa, ja pienimuotoisesti siis, mutta Mathias oli onnellinen. Ja puhalsi kynttilät toistamiseen.
Rannekipua
Illallisella kerroin tutulleni, joka on lääkäri, että oikea käteni puutuu ja on kipeä. On ollut itseasiassa jo pidemmän aikaa, ja yöt menee kättä ravistellen ja käsi on kuin tulessa, niin etten saa nukuttua. Hän totesi heti että kuulostaa rannekanavanoireyhtymältä ja kirjoitti tulehduskipulääkkeet ja jonkun vitamiinivalmisteen, joka kuulemma auttaa. Jos ei mene ohi niin sitten jatkotutkimuksiin. Nyt onneksi jo yöt menee paremmin, eli ehkä ne lääkkeet on auttanut. Olen ottanut myös iisimmin nyt, lukenut jopa kirjaa riippukeinussa, mihin yleensä ei ole koskaan aikaa.
Sosiaalista elämää
Eilen olin aamupalalla kaverini Lauran kanssa kylämme uudistuneessa kahvilassa, ja illaksi saimme kutsun illanistujaisiin Mathiaksen kahden kaverin perheidensä kanssa, jotka olivat tulossa meille syömään. Porukka hieman kasvoi, ja loppujen lopuksi meitä oli yhteensä 9 aikuista ja 5 lasta, ja oli mukava ilta ruoan, viinin, naurun ja jutustelun parissa.
Ei edes tämän aamuinen aikainen herätys ja parin lasin viinidarra häirinnyt, kun oli niin hyvä mieli sosiaalisesta viikosta. Koska jos jotain olen kaivannut viimeiset vuodet, on se ollut kavereita ja sosiaalista verkkoa. Ja tällä viikolla vihdoin olimme ihmisten parissa; olin tenniksessä muiden naisten kanssa, kävin kaverin kanssa aamupalalla ja olimme kutsuttuina illallisille. Ja varsinkin Mathiaksen kaverit olivat suuri yllätys, kuinka he ottivat huomioon kundin, ja se teki minut erityisen onnelliseksi.
Hyvällä mielellä siirrymme siis seuraavaan koronavaiheeseen. Ensi viikolla taas löysätään linjoja, ja elämä ottaa askeleen lähemmäksi siihen entiseen, ennen koronaa olevaan elämään. Onneksi näyttäisi myös, että ravintolan puolella asiakkaat palaavat pikkuhiljaa, ja suurin huoli tulevaisuudesta alkaa helpottaa.
Oikein mukavaa kesäkuun alkua kaikille, varsinkin lomansa aloittaneille! Täällähän kesä alkaa virallisesti vasta juhannuksesta, eli meillä puhutaan vielä keväästä, ja koulutkin jatkuu etänä vielä 9.6 asti, eli kesää odotellessa…
Kiva, että päivitit blogia. Joskus elämä heittää ihan yllättäen elämään ihmisiä, joista saattaa jopa tulla ystäviä. Hienoa, että huomioivat poikasi synttäreitä. Tuossa iässä se on tosi tärkeää.
Hei! Sinulla onkin ollut mukava viikko. Kyllä täällä Suomessakin kaivataan jo sosiaalisempaa elämää.
Minullakin on tuo rannekanavan ahtauma, mutta lääkäri ei määrännyt mitään lääkkeitä (koska minulla ei ollut särkyjä, vaan pelkästään tuo puutuminen), mutta kehotti ostamaan apteekista tarranauhoilla kiinnitettävän rannelastan, joka asettaa ranteen oikeaan asentoon. Se on auttanut minulla, koska ahtauma ei vaikuta toistaiseksi kovin pahalta. Käytän sitä öisin ja tarvittaessa päivällä.
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
Olipa kiva että Mathiaksen syntymäpäivästä tuli niin kiva! Ja toivotaan että sosiaalisia juttuja tulee sulle myös jatkossa.
Mulla on täällä meilläpäin (NZ) muutama kaveri, mutta ovat niin surkeita yhteydenpitäjiä ja tapaamisiin ryhtyjiä että aika harvoin tulee nähtyä :/ Tavallisesti mä olen aina ollut se ongelma noissa asioissa, joten ehkäpä osuu nyt omaan nilkkaan ihan syystä 😛 Nyt ymmärrän että alkaa ahdistaa kun itse joutuu ottamaan aina kontaktia ja alkaa epäilyttää kiinnostaako toista osapuolta ollenkaan! Ainakin omassa tapauksessani yleensä en ole vaan saanut aikaseksi…