Helmi-maaliskuun vaihteen kuulumisia, vaikka aika hiljaiseksi on tämä maailmanmeno vetänyt täällä Italian suunnallakin.
Sota ja pelko
Kauhulla ja järkyttyneinä olemme katsoneet uutisia sodasta. En voi edes uskoa, että se on tottakaan, mutta valitettavasti totta se on. Toivoin niin, että pandemia pikkuhiljaa alkaisi helpottaa, ja pääsisimme elämässä jollainlailla eteenpäin. Ei todella olisi kaivattu sotia, ei tähän hätään, eikä koskaan.
Täällä, niinkuin kaikkialla muuallakin, on kerätty ruoka-ja tavaralähetyksiä Ukrainaan, ja yritetty miettiä mitä se Putin oikeen meinaa. Ja minä tietenkin olen pelokkaana myös Suomen puolesta, ja muutamat itkutkin olen vääntänyt. Ahdistaa koko sota, ja yritän olla katsomatta myöskään liikaa uutisia. Kotiin olen ostanut piristykseksi kukkia ja muutenkin ottanut iisisti kirjoja lukien ja sarjoja katsellen vastapainoksi, sekä olemme viettäneet aikaa perheenä normaalia enemmän.
Arki ja rutiinit
Arjessamme olen myös yrittänyt pitää rutiineista kiinni. Omat harrastukset, Mathiaksen kuskaukset kouluun ja harrastuksiin, työt maatilan puolella, ravintolan kirjanpidon ja aloitin online-maatalouskurssinkin, se kestää kesäkuun puoleenväliin asti, ja on aina keskiviikkoisin klo14.30-19.30.
Tallin rakennus jatkuu myös, vaikka siis ei ole edelleenkään tietoa mitä sillä teen, voinko hevospaikkoja muille vuokrata vai en ( Italian byrokratia!!!). Samalla myös ravintolan puolella on pientä piharemonttia meneillään kesää silmälläpitäen.
Ja eläinlääkäriltäkään ei ole vältytty, kun Pesco-kissamme otti yhteen naapurin kissan kanssa. Pescon poski turposi ja jouduin viemään sen eläinlääkäriin. Se on ollut siellä nyt viikon verran, poskeen tuli paise ja lääkitys käy helpommin, kun kissa on lääkärillä.
Karnevaalit
Mathiaksen koulussa oli hieman karnevaalihumua viime viikolla, kun luokat kisasi toistensa kanssa parhaimmasta puvusta. Mathiaksen luokka otti teemaksi Greasen, ja tuli kolmanneksi. Pääasia oli tietenkin, että he pääsivät kahden vuoden tauon jälkeen taas hieman hauskanpitoon, ei niinkään voitto.
Kevättä odottaen
Talvi sen kun jatkuu, ilmat on edelleen viileät, kevät antaa odottaa itseään. Meidän Suomeen tulokin pääsiäisenä on taas vaakalaudalla. En osta lentoja ennenkuin rauha on maassa, en voi nimittäin jättää kaikkea Leon harteille, jos kävisikin jotain emmekä pääsisi takaisin Italiaan jostain syystä. Eli nyt vaan keskityn saamaan itseni kuntoon (lonkka vaivaa edelleen ja palasin ortopedin kautta takaisin fysioterapiaan), elää arkea, treenata hevosta, ja pitää mielen mahdollisimman positiviisena ja toiveikkaana.
Hyvää Naistenpäivää kaikille! Täällä sitä juhlistetaan aina mimosa-kukilla ja -kakulla.