Meillä oli viime viikko kesälomaa, ja Leon tapaturman takia (jos on mennyt ohi, asiasta voit lukea enemmän täältä https://heidinitalia.com/onni-onnettomuudessa/ ) meidän lomasuunnitelmat meni uusiksi, koska hän ei voi veritulppariskin takia lentää. Eli suuntasimme läheiselle rannalle vajaaksi viikoksi. Tarkoitus oli vain levätä ja ladata akkuja.
Rantaloma
Olimme siis Adrianmenrenrannalla, minne meiltä ajaa vajaa pari tuntia. Lähdimme maanantaina ja tulimme takaisin perjantaina. Kävimme parilla eri rannalla, vesi oli ihanan turkoosia ja puhdasta, ihmisiä ei ollut liikaa, ja koska rannat on nopeasti syveneviä kivirantoja, ne eivät ole myöskään lapsiperheiden suosiossa, ja sen puolesta meillä oli mukavan rauhallista myös makoilla aurinkovarjon alla kirjaa lukien tai ottaen päivänokoset.
Itse toki pitkästyin hieman, en ole tottunut olemaan paikoillani niin montaa päivää tekemättä mitään, mutta ehkä se oli juuri sitä mitä tarvisin.
Yhtenä päivänä olimme veneajelulla, siihen kuului uimatauot, aperitiivi ja lounas, mutta perheen miehet alkoivat voimaan pahoin, ja jouduimme kääntymään takaisin ennen kuin oli tarkoitus. Eli mitä tästä opimme; ei veneilyä meidän perheelle. Mä kun jo niin näin meidät veneilemässä pitkin Italian rannikkoa…
Ruokailu
Ruoka ja juoma on aina minulle osa lomaa, nautiskelija kun olen. Lounaalla söimme aina rantaravintoloissa, kalaa, äyriäisiä, simpukoita jne, ja lasillinen kylmää valkkaria. Ah!
Illalla kävimme taas läheisissä kylissä syömässä. Yhtenä iltana Numanan keskustassa hienommassa näköalaravintolassa.
Ja 14. hääpäiväämme kävimme viettämässä Sirolon keskustassa, merinäköalan kera silloinkin. Ja todella hyvän ruoan ja viinin.
Iltaisin kävimme katselemassa auringonlaskua, jäätelöllä jne. Leon jalan takia emme voineet kävellä sen kummemmin, ja loman aikana pohje alkoikin taas turvota, se muuttui ihan punaiseksi ja alkoi särkeä.
Loppuloma kotona
Tulimme kotiin perjantaina puolenpäivän aikaan, söimme nopean lounaan ja menin töihin. Maatilalla oli hommaa, kasvimaalta keräsin kasviksia, hedelmätarhasta aprikooseja. Siirsin hevosia laitumille, siivosin kotona ja pesin pyykkiä. Leolla taas nousi kuume.
Launtaina Leo oli edelleen kuumeessa, ja olimme vain kotona. Grillasimme Mathiaksen kanssa, pelasimme korttia, ja nautimme omasta rauhasta omalla terassilla. Ravintola oli kiinni koko viikon, joten kukaan ei häirinnyt, mistään ei kuulunut meteliä. Mietinkin miten rauhallista olisi, jos ei asuttaisi ravintolan yläkerrassa. Se olisi luksusta!
Olimme rannalla vain maanantaista perjantaihin, koska meidät oli kutsuttu sunnuntaina entisen apukokkimme häihin, mutta Leo oli edelleen 39’c kuumeessa, joten häät vaihtui aamutalliin ja kotipäivään.
On ollut todella kuuma, eilen mittari näytti 43’c, ja aika on kulunut enemmän sisällä tehden ei yhtään mitään. Sunnuntaina illansuussa, kun lämmöt oli laskeneet alle 35’c, istuin kirjaa lukien terassilla, nauttien viimeisistä hiljaisista hetkistä.
Nopeasti meni kesäloma. Loppukesä onkin sitten vaan arkea ja rutiinia, aamut ja illat töissä, ja kotona pimeässä klo12-18 välisen kuumimman ajan. Toki toivon, että pääsemme Suomeen myös jossain raossa, mutta se riippuu Leon tilanteesta. En voi häntä jättää yksin pyörittämään kaikkea puolikuntoisena.
Leo tietenkin kävi heti ensimmäiseksi lääkärissä maanantaina kipeä koipensa kanssa, ja sai antibioottipiikin siihen. Jalkaan on pesiytynyt joku bakteeri, ja se on pahasti tulehtunut. Tällä viikolla käy nyt sitten joka päivä piikillä, edelleen piikittää myös verenohennuslääkettä kahdesti päivässä ja saa kipulääkettä. Eli paraneminen ei näytä olevan nopeaa. Nyt toivotaan, että antibiootit auttaa, eikä muihin toimenpiteisiin tarvitse ryhtyä. Töissä hän käy kuitenkin normaalisti, sillä verisuonilääkäri kehoitti pysymään liikkeessä. Omalääkäri toki kirjoitti vielä kuukauden sairauslomaa, mutta yksityisyrittäjänä ei kovin lepäillä.
Eli sellaiset lomakuulumiset. Oikein mahtavaa heinäkuun alkua kaikille!!!