Porta Sant’Angelo on Perugian kaupunginosa, minkä pääkatu on Corso Garibaldi. Katu lähtee Palazzo Gallenga Stuartilta, nykyiseltä Università per Stranieri-yliopistolta, ja jatkuu aina San Michele Arcangelon kirkolle ja Sant’Angelo-portille asti.
Palazzo Gallenga Stuart
Barokki-tyylinen Palazzo Gallenga Stuart rakennettiin kuuluisan italialaisen Antinori-perheen toimesta 1700-luvulla etruskien aikaisen portin Arco Etruscon viereen, siihen aikaan Perugian kaupungin laitamille. Vuonna 1875 rakennuksen osti Kreivi Romeo Gallenga Stuart ja se nimettiin omistajansa mukaan.
1926 Gallenga Stuart luovutti rakennuksen Perugian kaupungille, johon perustettiin yliopisto Università per Stranieri. Vuonna 18931 amerikkalainen Frederick Thorne Rider lahjoitti ison summan yliopistolle, jonka avulla rakennus viimeisteltiin nykyiseen ulkoasuunsa. Alunperin yliopisto oli ulkomaalaisille tarkoitettu italian kielen ja kulttuurin opintoihin, mutta nykyään siellä on myös osakuntia italialaisille opiskelijoille.
Corso Garibaldi
Keskiajalla kaupunki alkoi laajeta, ja Palazzo Gallenga Stuartilta eteenpäin alettiin rakentamaan uusia asutuksia. Porta Sant’Angelon kaupunginosa onkin keskiaikaisesti tyypillinen yhden kadun varteen rakennettu taloyhteisö, jossa kaikki asunnot ovat kiinni toisissaan kuin pitkänä rivitalona, ja niiden takana on sisäpihat, missä kasvatettiin kasviksia ja eläimiä. Katu, Corso Garibaldi on lievästi ylämäkeen kohoava, ja siitä lähtee useampi pienempi poikkikatu ja -kuja.
Kadun varrella on useampi luostari, yksi niistä on Santa Caterinan luostari, joka rakennettiin 1500-luvulla ja on edelleen toiminnassa.
Corso Caribaldilla on myös yksi oma piazza; Piazza Domenico Lupattelli, jossa on Sant’Agostinon kirkko. Kirkkoa alettiin rakentaa 1100-luvulla, ja vuonna 1279 se oli valmis, kiitos useiden rahallisten lahjoitusten. Vuonna 1473 sen julkisivua koristeltiin punaisilla ja valkoisilla kivillä, kirkon yläosaa taas punatiilellä. 1500-luvulla oli sisätilojen vuoro ja sinne rakennetiin pieniä sivukappeleita keskikäytävän vasemmalle puolelle. Freskoista ja pyhistä kuvista vastasi tunnettu maalari Pietro Vannucci Perugino, jonka töitä tällä hetkellä löytyy Perugian kansallismuseosta, sekä useista ranskalaisista museoista.
Kulkien Corso Garibaldia pitkin kääntyy oikealle ennen Sant’Angelo-porttia kuja San Michele Arcangelon kirkolle ja sitä ympäröivään puistoon.
San Michele Arcangelon kirkko
San Michele Arcanangelon kirkko, perugialaisten kesken myös Tempietto, on erilainen kuin Perugian muut kirkot pyöreän pohjakaavansa puolesta. Kirkko on todennäköisesti 400-luvulta alunperin, ja rakennettu antiikin rooman aikaista temppeliä hyödyntäen muuttaen sen etruskien aikaiseksi pyhäköksi. Vuonna 1487 temppeli vaihtoi tarkoitustaan sotapuolustuslinnoitukseksi Baglioni-suvun toimesta, mutta se siirtyi noepasti augustilaisten munkkien haltuun. Vuonna 1948 rakennuksesta löydettiin vanhoja freskoja ja niitä alettiin restauroida, samoin kuin lattiaa sekä osa umpeen muuratuista ikkunoista avattiin uudelleen.
Kirkossa on goottikaaret ja sen rakenne on ristimäinen, alttarin ollessa keskellä, mikä on tehty Antiikin Rooman aikaisesta kivestä. Kirkossa on 16 korinttilaista pylvästä ja valo tulee sisään 12 ikkunan läpi katon rajassa, valaisten koko kirkon.
Alunperin kirkon sisällä oli neljä kappelia, mutta niistä on jäljellä enää vain kaksi, toista voi kurkistaa portin takaa.
Corso Garibaldilla oli pitkään huonomaisen alueen maine. Siellä on paljon opiskelija-asuntoja, ulkomaalaisia, pakolaisia jne, sekä huumeita ja rötöksiä riitti. Nykyään alue on kuitenkin rauhoittunut, ja sinne on taas avattu pikkuputiikkeja, kahviloita ja ravintoloita.