Blogissa on ollut hieman taukoa teknisen vian takia, mitä en saanut aikaiseksi hoitaa alta pois, kunnes yksi teistä lukijoista otti minuun yhteyttä ja lupasi katsoa mistä kiikastaa, ja hän hoiti asian 10minuutissa. Ihan mieletöntä, että tällaisia ihmisiä on olemassa, jotka auttaa ventovierasta, mutta hänen sanojensa mukaan halusi auttaa, kun aihe on niin hieno. Veti sanattomaksi!
Ehkä tätä blogia siis lukee joku muukin kuin äitini, ja sitä on kaivattu tauolta. Kiitos siis kaikille, jotka jaksavat edelleen lukea ja seurata, ja superkiitos auttajalleni!!! Ja nyt hieman viime aikojen kuulumisiin.
Sairastamista riittämiin
Vuosihan vaihtui meillä koronassa, loppiaisen jälkeen iski influenssa, helmikuussa todettiin mononukleoosi ja maaliskuun alussa sairastimme Mathiaksen kanssa streptokokki An. Pääsiäisen vietin kovien vatsakramppien kanssa, ne oli niin kivuliaat etten jaloillani pysynyt. Jotenkin sain kuitenkin hoidettua hevoset, mutta muuten pääsiäistä ei tullut vietettyä muuta kuin sohvalla maaten kivuissa. Pääsiäiseksi tekemäni pashan laitoin pakkaseen, joulun lanttulaatikon viereen, mikä jäi koronassa syömättä. Ehkä nautin ne sitten juhannuksena.
Kävin lääkärissä viikko pääsiäisen jälkeen kramppien takia, mitkä jatkui edelleen, ja kävin kiireellisessä ultrassa. Diagnoosi oli paksusuolentulehdus. Suoliongelmat minulta onkin tähän asti puuttunut! No, onneksi se meni kuitenkin ohi suht nopeasti, tietyllä ruokavaliolla ja lääkkeillä.
Teollakin oli silmätulehdus ja Sognadorilla anemia ja yskä, ja on ollut levossa.
Mathias taas on tälläkin hetkellä korvatulehduksessa, ja oma uupumukseni ei helpota, koska en nuku, enkä pysty koskaan irtautumaan kahden firman jutuista, ja elämä on oikeastaan pelkkää työtä ja arkea. Olen toki yrittänyt ottaa iisimmin.
Työtä ja arkea
Maatilan puolella sitä samaa; hevosia ja niiden hoitamista. Sekä toukokuun alussa teimme heinätyöt, mitkä keskeytyi vesisateen takia. Osa heinistä on leikkaamatta, osa homehtuu paaleissa pelloille, kun emme ehtineet saada niitä suojaan ennen vesisateita.
Heinätöiden lomassa löytyi heinävarastosta siilipoikue ja äitisiili kuolleena, eli nyt minulla on sitten kuusi siilinpoikasta syötettävänä 3-4h välein. No, onpahan jotain tekemistä yön valvomille tunneille.
Lisäksi minulla oli pääsiäisen jälkeen suullinen etätentti viime vuonna käydyn maatalouskurssin puolesta. Kurssi oli 90h kestävä, ja sen kautta mahdollistan maatilani muuttamisen opetusmaatilaksi halutessani. Kurssi sisälsi pedagogiaa, psykologiaa, lakipykäliä, hygienia- ja turvallisuusjuttuja, erilaisia terapiavaihtoehtoja jne. tenttiin opiskelin siis tietenkin, tosin ei se sitten kovin hyvin mennyt, mutta läpi kuitenkin.
Ravintolassa taas tilanne on jo vuoden verran ollut ihan mahdoton työntekijäpulan takia. Niitä ei vaan löydy. Vaihtuvuus on suurta, palkat on ihan järjettömiä, jotta saamme pidettyä ne vähät mitä on, ja yllätyksiltä ei vältytä harva se päivä. Leo tekee siis täysin ympäripyöreitä päiviä, emmekä me juuri ehdi nähdä kuin vilaukselta.
Sosiaalinen elämä
Sosiaalinen elämä on ollut myös hyvin heikonlaista. Muutama mainittavan arvoinen asia kuitenkin.
Mathias piti peli- ja pizzaillan kavereidensa kanssa kiirastorstaina.
Pitkänä perjantaina Mathias taas oli rumpalipoikana Via Crucis-kulkueessa, johon otin osaa ensimmäistä kertaa 18 vuoden aikana täällä asuessani. Tosin hän oksensi kesken kulkueen, joten palasimme kotiin ennen puoltaväliä.
Itse olin kaverini 50-yllätyssynttäreillä yhtenä iltana. Ja kävin Folignossa tiedefestareilla porukalla. Sekä muiden umbrian suomalaisten kanssa katsomassa Peruginon näyttelyä Perugian taidegalleriassa.
Kerran kävimme Leon kanssa ulkona syömässä kaksin, kun äitini oli täällä pari viikkoa huhti-toukokuun vaihteessa. Muuten en juuri ole muita ihmisiä nähnyt, omat harrastuksetkin on ollut tauolla sairastamisen takia.
Retkiä ja matkoja
Äitini täällä ollessa kävimme katsomassa Mathiaksen luokan englannin näytöstä; Canterville Ghostia.
Ja ostamassa hieman kevätkukkia kukkatapahtumasta Assisin kupeessa, mitä äitini sitten istutti lomansa aikana.
Ja tutustuimme meiltä noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä olevaan Amelian kaupunkiin yhtenä päivänä.
Kävimme myös Parmassa kolmen yön matkalla, kun Mathiaksella oli Fidenzassa karatekisat, joten yhdistimme kisamatkaan myös miniloman Parmassa.
Kisat ei mennyt hyvin, Mathias sai potkun päähänsä, ja joutui jättämään kisan kesken, tullen loppujen lopuksi kolmanneksi.
Viikonlopun suunnitelmat
Tänään on tiedossa Lulun, kissamme hautaaminen. Löysimme sen eilen kuolleena tieltä kotimme edestä, kun tulimme Mathiaksen kanssa kotiin. Kissahan oli meillä viime kesästä, ja aina läsnä mihin vain meninkin. Ei mikään sylikissa, mutta muuten hyvin seurallinen.
Ja illalla on Mathiaksen kaverin synttäri-apericena, eli aperitiivin ja illallisen välimaasto-iltamat. Voin siellä sitten istua muiden vanhempien keskellä, kuunnella kun he puhuvat omia juttujaan, joista olen täysin ulkopuolinen, ilman että kukaan kysyy minulta mitään koko illan aikana. Mielummin olisin kotona ja katsoisin euroviisuja, mutta mitä sitä ei tekisi lapsensa eteen.
Huomenna on äitienpäivä täälläkin, ja vietän sen todennäköisesti yksin kotona, niinkuin syntymäpäivänikin. Leo on töissä aamusta yöhön ja Mathias istuu koneen äärellä. Elämä menee ohi sitä odotellen, ja työtä tehden.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Ai että, näyttävät kyllä oikein suloisilta nuo vauvasiilit. Mitäs ruokaa niille kuuluukaan antaa? Ja aivan varmasti tuli hyvä mieli, kun joku lukija auttoi teknisten ongelmien kanssa. Selvästi jotkut osaa tekniset asiat hyvin.
Mahtavaa kun sait apua blogisi kanssa ja saamme taas lukea kuulumisiasi ja katsella ihania kuvia 😀, Kiitos siitä ja aivan varmasti meitä “blogiseuraajia” on paljon.. muitakin kuin äitisi (saisipa tänne tykkäysnapin 😀😃)