Marraskuu meni jotenkin todella nopeasti, ja viimeisiä syyspäiviä siis viedään, ennenkuin kuin joulukuu koittaa.
Paluu harrastuksiin
Pikkuhiljaa olen palannut harrastuksiin lonkan limapussintulehduksen aiheuttaman levon jälkeen. Toki fysioterapia jatkuu edelleen, mutta sain luvan palata tennikseen ja kävellä koirien kanssa puolen tunnin lenkkejä, jos lonkka ei niistä kovin kipeydy. Aloitin myös Mathiaksen karateopettajan, Serenan, kanssa jumpan kaksi kertaa viikossa, ja toki jatkan kotona joogaamista.
Harrastuksiini kuuluu myös lukeminen ja käsillä tekeminen. Mathiaksen kanssa olemme askarrelleet hänen koulunsa joulumarkkinoille koristeita. Niitä askarrellessa muistui mieleen, miten tärkeää minulle on myös toteuttaa itseäni luovasti. Harvemmin tulee tilanteita, missä teen jotain täysin keskittyneesti flow-tilassa, mutta kun piirrän, maalaan tai teen käsilläni jotain, ajantaju katoaa. Mikä siinä tosin on, että sohva ja TV kuin kutsuvat luokseen, enkä saa mitään luovaa edes aloitettua. Ehkä yritän tsempata enemmän sen suhteen jatkossa, liikuntapuoli kun tuntuu taas olevan kunnossa.
Paitsi se minun rakkain harrastus, eli ratsastus. Tuntuu, että identiteettini on ihan kadonnut ja muuttunut sen myötä etten ole enää ratsastaja. En osaa sitä selittää, mutta huomaan että se on minulle iso pala purtavaksi. Enhän koskaan ole siinä ollut mikään erikoisen lahjakas, mutta useamman vuoden kovan treenin jälkeen olin päässyt edes jonkinlaiseen pisteeseen kouluratsastuksessa, ja nyt on kaikki aloitettava alusta, jos vielä ratsastaa aion.
Hevosen kanssa siirryin maasta käsin treeneissä seuraavaan vaiheeseen, eli juoksuttaessa satuloin ja suitsin Sognadorin vuoden tauon jälkeen. Ensimmäisellä kerralla herra olikin hyvin kettuuntunut ja veti pukkilaukkarodeot, mutta seuraava kerta meni jo kivemmin. Ehkä sinne selkään vielä uskaltaudun, kun oma lonkka on kunnossa ja voimat palautuneet oikeen jalkaan.
Työt ja elukat
Eläinten kanssa on muutenkin mennyt suurinosa ajasta, niinkuin aina. Oli Millan korvatulehdusta, kissojen sterilointi, hevosen rokotukset. Eläinlääkäreitä siis kerrakseen. Ja tietenkin ihan päivittäiset ruokinnat ja hoidot siihen päälle.
Ehdin marraskuun aikana myös saada flunssan. Alimmat ulkolämpötilat oli 5c paikkeilla, ja päivällä kuitenkin vielä 20c, sekä hyvin vaihtelevaa on ollut; sateista, tuulista, sumuista, ja aurinkoistakin. Vilustumista siis, pidin sairaslomaa muutaman päivän, ja se meni onneksi ohi ilman kuumetta.
Syksyinen Perugia
Kävin myös yksi sunnuntai hieman kävelemässä Perugian vanhassa kaupungissa ja museossa. Teki kyllä niin hyvää. En ole käynyt missään kahteen vuoteen, ja muistin miten rakastan kaikkea kulttuuria, museoita, tapahtumia, näyttelyitä, arkkitehtuuria, kauniita maisemia jne. Pitää alkaakin taas käymään, nyt kun on koronapassit käytössä, ja toivon mukaan kaikki pysyy jatkossakin auki, koronatilanteesta riippumatta.
Joulunodotusta
Näin ensimmäisen adventin kunniaksi meillä siirryttiin jo joulutunnelmiin. Normaalisti joulu tulee koteihin täällä vasta 8.12, jolloin juhlistetaan Neitsyt Mariaa, mutta me koristelimme jo kodin jouluun. Ihaninta joulussa onkin mielestäni se joulunodotus, istua sohvan nurkassa glögilasi kädessä viltin alla, kynttilöiden palaessa ja kuunnellen tunnelmallista joulumusiikkia.
Oikein ihanaa joulunodotusta ja 1. adventtia kaikille!
Ja vielä muistutukseksi, että jos kiinnostaa seurata arkeamme lähemmin, niin jaan instagramin puolella stooreissa melkein päivittäin sekalaisesti kaikkea. Minut löytää nimellä @heiditaly
Tunnelmallista ensimmäistä adventtia!🕯️
https://jasukuvaa.blogspot.com/