Lokakuun kuulumisia. Tämä kuuhan on mennyt omalta osaltani ns.sairaslomalla. Mursin vasemman käden nimettömän syyskuun lopussa, ja käsi on ollut paketissa koko kuukauden. Tänään on sitten viimeinen “sairaslomapäivä”, ja aion ottaa oikein iisisti ja nauttia tekemättömyydestä, ennen kuin huomenna on taas paluu arkeen.
Äitini vierailu
Äitini oli täällä pari viikkoa lokakuun alussa, ja uskaltautui ajamaan autoa, joten ihan kotona kökkimiseksi ei mennyt koko aika. Kävimme katsomassa kukkatapahtumaa Assisin kupeessa.
Yhtenä lauantai-iltapäivänä osallistuimme yksityisen kartanon opastetulle puutarhakierrokselle.
Ja yhtenä sunnuntaina kävimme pyörähtämässä Torgianon kylässä katsomassa kirpputoria, kirkkoa ja viinimuseota.
Muuten aika menikin sitten kotona, muutamalla kävelyllä Teon kanssa ja Mathiasta kuskaten harrastuksiin.
Kävimme Leon kanssa kaksin ulkona syömässä ja leffassa. Mathias on sen verran iso, ettei sille enää lastenhoitajaa viitsi hommata, mutta kun yksinkään ei saa jättää alle 14-vuotiasta, niin meillä ei juuri ole ollut mahdollisuutta mennä minnekään iltaisin kaksin.
Maatilan työt
Maatilan puolella minulla oli apuina aamutallin tekijä, tosin sunnuntaisin hoidin itse hevoset. Valmentaja kävi liikuttamassa hevosia muutaman kerran. Muuten irtojuoksutin niitä kentällä, muuta en käsi paketissa oikein pystynyt tekemään. Tyttökin, joka on minua käynyt jeesimässä silloin tällöin, sai oman alan töitä, ja se siitä avusta sitten hevosten kanssa. Jatkossa en tiedä miten vapaapäivät tai lomat onnistuu, jos ylipäätään onnistuu.
Maatilalla kerättiin myös oliivit ja ne puristettiin öljyksi. Siihenkään hommaan en osallistunut, vaan se oli ulkoistettu muille. Jos aihe kiinnostaa, niin täältä https://heidinitalia.com/oliivista-oljyksi/ voit lukea oliiviöljyn tekemisestä enemmän.
Uupumus
Mikään yllätyshän se ei taas ollut, että uupumus ei ainakaan helpottanut. Vuosi on ollut rankka; työntekijäpula ja jatkuva stressi, Teon sairaus, Leon onnettomuus, Millan kuolema ja nyt hevosen päälletulo niin, että kaaduin maahan, kirjaimellisesti. Ja sieltä maasta on ollut taas vaikea nousta.
Otinkin viikon verran aikaa vain itselleni äitini lähdettyä. Mathiasta en ole voinut kuskata minnekään, enkä muutenkaan mennä minnekään, koska en ole voinut käsi paketissa ajaa autoa, joten olen levännyt.
Katsonut TVtä, lukenut ja kuunnellut kirjoja, maannut, katsonut taivaalle, rapsuttanut ja silittänyt eläimiä sekä tehnyt vain sitä mitä olen sillä hetkellä jaksanut. Ja se on tehnyt hyvää. Pitäisi ihan opetella olla tekemättä mitään aina silloin tällöin, meidän huushollissa se vaan on aika mahdotonta.
En innolla odota arkeen paluuta minuuttiaikatauluineen, mutta ainakin nyt on hieman levänneempi olo. Ehkä vielä syksyn aikana jaksan taas palata omien harrastusteni pariin, tai nähdä jopa ihmisiä. Se jääköön nähtäväksi.
Oikein ihanaa lokakuun loppua kaikille!!
Joskus on vaan pakko ottaa aikaa itselleen, tai sitten kohtalo puuttuu peliin. Olen itsekin kärsinyt burnoutista kolmeen otteeseen, joten tiedän, ettei kroppaa pääse huijaamaan. Seinä tulee vastaan joka tapauksessa. Näin voi olla, että se oli onnea onnettomuudessa, ja murtunut sormi oli merkki siitä, että on pakko pysähtyä hetkeksi.
Toivottavasti pääset ottamaan edes hetken rauhallisesti, että mieli ja keho saavat mahdollisuuden palautua.