Elokuun kuulumisia, en ole niitä tainnut jakaakaan ollenkaan. Mehän olimme Suomessa heinä-elokuun vaihteen, ja kun tulimme takaisin kylällämme alkoi jokavuotinen sagra, eli kyläjuhlat, missä Mathias oli auttamassa. Kyläjuhlista kirjoitan erikseen juttua myöhemmin.
Työt
Elokuu on ollut aikalailla työntäyteinen, niin minulla maatilan puolella, kuin Leolla ravintolassa. Mathias taas on tehnyt aamupäivät kesäläksyjä.
Olen hillonnut viikunoita, säilönyt kurkkuja, punajuuria ja kesäkurpitsaa.
Lisäksi olen istunut tuntitolkulla äänikirjoja kuunnellen samalla iskien etikettejä purkkien kylkiin, ja koneen äärellä kirjanpitoa tehden.
Ja tietenkin olen hoitanut eläimet päivittäin, sekä treenannut hevosen kanssa. Välillä ratsastaen, välillä maastakäsin. Tallikin alkaa olla valmis pikkuhiljaa, vielä pari lautaa puuttuu tarhoista.
Meille muutti pieni narttukissakin, tuli naapurista ja päätti jäädä meille. Sen nimi on Lulu.
Muu elämä
Vapaa-ajalla en ole harrastunut mitään kummemmin, käynyt vaan kävelyllä koirien kanssa ja joogannut. On ollut niin kuumakin.
Illat meni reilu viikon verran siellä kyläjuhlilla, ja yöunet meni ihan sekaisin, niin että totuin taas unettomuuteen. Älykellokin ilmoittaa aamuisin, ettei voi unenlaatua tai -määrää ilmoittaa, koska nukuttuja tunteja ei ole tarpeeksi (eli alle 4h).
Mietin yöt läpeensä kaikkea mitä pitää tehdä seuraavana päivänä ja stressi sen kun kasvaa. Aamulla ja päivällä olen sitten niin väsynyt, etten jaksaisi tehdä mitään. Kärsin koko elokuun myös päänsärystä.
Niinpä olen siis yrittänyt myös vaan levätä, pelailla Mathiaksen kanssa ja tehnyt palapeliä, katsonut TVtä ja lukenut kirjoja.
Kävin spirometriassa astman takia, se oli suht ok. Lääkitys menee kuitenkin uusiksi, koska nykyinen aiheuttaa sydämentykytystä ja käsien tärinää. Josko sekin auttaisi yleisiin hyvinvointiin sitten.
Perheen yhteistä aikaa ei juuri ole ollut, yhtenä päivänä kävimme ulkona syömässä, muuten on vain ollut pikaisia lounaita kotona, jos Leo ei ole ollut töissä. Illathan olemme Mathiaksen kanssa aina kaksin kotona.
Kohtasimmme myös suuren surun tällä viikolla, kun vajaa 9-vuotias koiramme Milla kuoli äkillisesti. Vielä maanantai-iltana se leikki Teon kanssa pihalla, tiistai-aamuna ei pysynyt pystyssä, oksensi ja käyttäytyi oudosti. Vein sen eläinlääkäriin, sydän löi enää juuri ja juuri.
Ultrassa sillä todettiin sydämessä kasvain, mikä vuosi verta. Mitään ei siis ollut tehtävissä. Niinpä palasin eläinlääkäristä kuollut koira mukanani käärittynä huopaan, ja sydän särkyneenä. Vielä olisin sen mielelläni pitänyt edes muutaman vuoden seurassamme.
Nyt yritämme tottua elämään ja arkeen ilman Millaa, ja antaa surulle aikaa.
Huomenna meillä alkaa kylämme Palio, siitä enemmän myöhemmin, Mathiaksella on kesälomaa jäljellä vielä kaksi viikkoa, ja yritän ottaa itsekin vielä iisisti sen aikaa, ja saada unet taas jotenkin mallilleen. Mukavaa loppukesää kaikille!
Otan osaa suruusi. Koiraystävän poismeno aiheuttaa pohjatonta surua ja se pitää pitkään otteessaan. Voimia sinne. Täällä alkaa parin päivän päästä koulu ja kotiäidit tuulettavat onnessaan. Itseä vaan lähinnä harmittaa ja aikaiset aamuheräämiset sekä arjen aikataulutus omien työjuttujen lisäksi saavat stressikäyrät kaakkoon. Toivottavasti syksy tuo tullessaan teille onnea ja iloa!
Kiitos Mari!! ja tsemppiä sinne arkeen ja aikaisiin aamuihin. Mä niin ymmärrän sua!