Pienen taon jälkeen taas hieman kuulumisia.
Ravintolan avaus
Ennen vappua aloimme laittaa ravintolan pihaa kuntoon ravintolan avaamista varten, koska koko Italiassa saa syödä vain ulkona. Ostimme kukkia, istutin niitä ja leikkasin nurmikkoa.
Ravintola avasi ovensa, vettä satoi kaatamalla, tuuli puhalsi kylmästi ja jengi istui toppatakeissa ulkona. Olin ihan varma ettei asiakkaita olisi, koska kuka hullu sellaisella ilmalla ulkona istuisi… mutta olin väärässä, ja varsinkin nyt kun ilmatkin on hieman lämmennyt, väkeä riittää. Soitimme kaikki lomautetut työntekijämmekin takaisin töihin. Mutta hyvä niin, vaikka nythän taas elämä on tietenkin pelkkää työtä, ilman vapaapäiviä, ilman perheen yhteistä aikaa, ilman omaa rauhaa.
Hommaa maatilan puolella
Maatilan puolella on riittänyt myös hommaa, olen kerännyt herneitä, härkäpapuja ja latva-artisokkaa kasvimaalta, kitkenyt, leikannut ruohoa, putsannut tarhoja, kantanut selkä vääränä heinää ja keittänyt mansikkahilloa.
Valitettavasti hommaa on vaan ollut liikaa, niin että yöunet on kärsinyt ylikierroksilla käymisestä. 3-4h yöunilla pitäisi jaksaa aktiivisia päiviä, ja sehän on selvää, ettei sellaista jaksa viikkotolkulla. Niinpä selkä pamahti, enkä päässyt sängystä ylös. Vasen jalkakaan ei kantanut, joten ei auttanut muuta kuin levätä.
Onneksi se helpotti kuitenkin muutamassa päivässä, koska ei tässä nyt ole aikaa ja mahdollisuutta makoilla laakereillani, kun Leokaan omilta töiltään ei minua ehdi auttamaan maatilan puolella, ja eläimet on hoidettava jokatapauksessa. Edelleen olen kuitenkin ihan megaväsynyt, ja yöunet edelleen vähäiset.
Olen myös aloittanut Sognadorin juoksuttamisen pikkuhiljaa, sen veriarvot oli aikalailla samat kun ennenkin, mutta yritän nyt vielä, jos siitä vielä ratsun saisi. Tosin väsymystä havaittavissa senkin kanssa, se mielummin vaan piehtaroisi ja makoilisi hiekalla kun kävelisi tai ravaisi.
Harrastukset ja yksinäinen elämä
Muuten elämä on valahtanut omille juovilleen, Mathiaksen harrastukset pyörii taas, ja niihin kuskaukset iltapäivisin. Ja jos on pieni rako jossain välissä kuskaan Mathiasta kylälle muiden kanssa hengaamaan, alle 14-vuotiaat kun eivät saa mennä itsekseen pyörillä kaduilla.
Yritän ottaa aikaa myös omille harrastuksille, tosin huonolla menestyksellä viime aikoina. Koirien kanssa olen ehtinyt lenkille huomattavasti vähemmän, mutta tennikseen kerran, kokeilemaan miten ranne sen kestää. No jotenkin se kesti, seuraavana päivänä tunsi että jotain oli tehnyt. Eli hissukseen sen puolesta edelleen.
Muuten katselen somesta yksin kotisohvalla istuen, miten myös muut ovat soljahtaneet normaalimpaan elämään aperitiiveineen ja illallisineen perheen kesken tai kaveriporukoissaan. Niin kauan kun istuimme kaikki lockdownissa kodeissamme, oma yksinäisyyteni ei jotenkin tuntunut niin pahalta. Olimme kaikki samassa jamassa. Nyt kun näen taas mistä jään paitsi, itselläni kun ei ole kaveripiiriä, jonka kanssa minnekään menisi Leon ollessa töissä, sydäntä raastaa ja henki kulkee taas hieman huonommin.
Muutama päivä sitten juhlistin synttäreitäni, ja sen kunniaksi sentään kävimme sushi-lounaalla perheen kesken, muuten kesä tuleekin olemaan varmasti täysin työpainotteista. Jollainhan kaikki meneillään olevat projektitkin on maksettava.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Hyvältä näyttää kyllä sadot maatilan puolelta! Tämä vuosi taitaakin pitkästä aikaa olla sellainen, että meilläkin on mahdollisuus kasvattaa vaikka mitä. Viime vuodet ollaan oltu niin paljon reissussa, että tuosta ei ole tullut mitään.
Ihania kuvia!💜
https://jasukuvaa.blogspot.com/