Hieman taas kuulumisia täältä, toukokuukin vaihtui kesäkuuksi, ja kiirettä on pitänyt. Sen takia täällä bloginkin puolella on ollut hieman hiljaisempaa, en ole ehtinyt kaikkien omien ja Leon hommien puolesta koneella istumaan. Leohan jäi toukokuun puolessa välissä traktorin alle, ja oli kolme viikkoa täysin levossa, mutta nyt on palannut töihin, joten itsekin palailen omaan arkeen ja harrastuksiin pikkuhiljaa.
Työt
Omiin hommiinihan kuuluu eläinten hoito, ruokkiminen ja liikuttaminen. Meille kuoriutui neljä hanhenpoikasta viime viikolla, ja pupujakin alkaa olla jo aikamoinen liuta. Kasvimaalta alkaa tulla pikkuhiljaa satoa, ja edelleen siellä olisi pari riviä vapaana, eli pitäisi istuttaa jotain lisää. Ehkä syksyn kaaleja tms.
Hedelmätarhassa myös hedelmät kypsyy, tein aprikooseista hilloa, ja keräsin kirsikat, ne odottaa edelleen hillostusta. Hunajaakin tuli ensimmäinen satsi. Nämä tuotteethan menee meillä ravintolaan myyntiin, ja olemme tekemässä myös nettikauppaa tuotteille, eli sieltäkin voi sitten jatkossa ostaa hilloja, hunajaa, oliiviöljyä ja tryffelituotteita.
Lisäksi minulla on se online-maatalouskurssi, mikä jatkuu kesäkuun loppuun asti. Se on tuonut mukanaan paljon kirjoitushommaa, joten sen ja kirjanpidon puolesta olen kyllä istunut koneellakin. Ja paljon oman mukavuusalueeni ulkopuolella.
Tallihanke ja hevosen treeni
Tallihanke etenee myös, ovia saamme odotella tosin hyvän tovin, eli toivon mukaan elokuuksi olisi valmista, ja saisin syksyksi hevoseni talliin.
Hevosen kanssa treeni taas on siinä pisteessä, että viime viikolla valmentaja nousi Sognadorin selkään. Ei hevonen nyt ihan innosta hihkunut, muttei vetänyt tyypillistä rodeotakaan, ja valmentaja tuli alas selästä ihan itse, ei hevosen heittämänä. Eli edistystä. Kohta nousen sinne itsekin ja toivon, että lonkka kestää ratsastuksen.
Hauskanpidot ja muut menot
Olen kuitenkin ollut hevosen selässä, en vaan oman hevoseni, kun osallistuin auringonlaskuratsastukseen tuttuni tallilla, maastoilimme pari tuntia auringonlaskun aikaan ja sen jälkeen söimme yhdessä vielä iltapalaa. Ja ensi viikolla on lisää tiedossa, kun minua pyydettiin toiseksi maasto-oppaaksi ulkomaalaisryhmälle, englantia kun puhun.
Osallistuin myös kylämme järjestämään 10km ohjattuun kävelyyn kolmen kaverini kanssa. Pojat oli mukana myös, mutta vain puolet matkasta. Oli turkaisen kuuma päivä, mutta kävely meni silti mukavasti rupatellen ja sen jälkeen oli lounas kylällä. Koko homma maksoi 5e aikuisilta, lapsille se oli ilmainen, eli ei ollut iso sijoitus mukavasta päivästä.
Kävin myös syömässä Umbrian suomalaisten kanssa yhtenä iltana, viime kerrasta olikin melkein kulunut jo vuosi. Mukava ilta sekin, pizzan parissa.
Ja toisen kaverini Eleonoran ja hänen tyttärensä Sofian kanssa kävimme ohjatulla kaupunkikierroksella kuuntelemassa noitatarinoita Perugiasta.
Ja sen jälkeen kävimme testaamassa uuden thaimaalaisen ravintolan ja vietimme iltaa Perugiassa. Siellä on näin kesäiltoina aina ihana tunnelma, porukka kerääntyy syömään ja juomaan, sekä kävelemään ja juttelemaan.
Mathiaksen koulukin loppui, ja meillä oli heidän luokan illallinen viimeisenä koulupäivänä. Vihdoin tapasin kaikki luokkakaverit ja heidän vanhempansa. Oli oikein kiva ilta, niin meille aikuisille, kuin nuorillekin. Ja mitä parasta, kouluvuosi on vihdoin ohi ja kesä voi koittaa!!!
Kiire ja väsymys
Olen mennyt ihan minuuttiaikataululla eteenpäin viimeisen kuukauden, ja vaikka niitä kivoja juttuja on ollut, niin hommat on täytynyt hoitaa, ja mistä olen tinkinyt, on tietenkin ollut yöunet ja lepo. En olekaan voinut kovin hyvin, väsymyksestä johtuva migreeni on vaivannut taukoamatta, olo on kuin olisi darra koko ajan, lonkkakipukin on palannut. Särkylääkkeiden avulla olen selvinnyt päivistä jotenkin, ja nyt kesäksi toivonkin enemmän lepoa ja rauhaa.
Tarkoituksena on käydä myös harrastamassa mielen mukaan; pelata tennistä, joogata ja jumpata terassilla, lukea kirjoja, tehdä ristikoita ja sudokuja, pelata pelejä perheen parissa, polskia maauimalassa, shoppailla, käydä rannalla ja osallistua kulttuuri- ja muihin tapahtumiin.
Ja jotta se voisi olla mahdollista, sain minulle apurin maatilalle hevosten kanssa. Tyttö on minulle tuttu vuosien takaa, ja vaikka onkin kiireinen, hän lupasi tulla auttamaan, niin että voin nauttia muutamasta vapaasta illasta viikossa ja lomista hyvällä omalla tunnolla, tietäen että hevoset on hyvissä käsissä.
Oikein hyvää kesää kaikille!
Blogia päivittelen varmasti myös, mutta jos kiinnostaa niin instagramin puolella voi seurata enemmän päivittäisiä puuhia (nimellä heiditaly).