Olen jo vuosia pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa, mihin kirjaan joka ilta viisi asiaa joista olen kiitollinen, ja koska olen saanut useita viestejä ja kommentteja negatiivisuudestani niin täällä blogin puolella, kuin Instagramissakin, ajattelin näin kiitospäivän kunniaksi keskittyä positiiviseen, ja jakaa ne suurimmat kiitollisuuden aiheeni.
Perhe
Se kaikkein tärkein, ja mistä olen kaikkein kiitollisin. Mieheni Leo on positiivisin ihminen jonka tunnen, tasapainottaa hyvin minun negatiivisuuttani (vaikka itse ajattelen olevani enemmänkin realisti ja sarkastinen, niin ehkä sitten olen kuitenkin se lasi puoliksi tyhjä-tyyppi).
Leo on ollut minulle suurin tuki ja turva aikuisvuosina, ja ei koskaan oikeastaan vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kun olen, ja usein tuntee minut paremmin kuin itsekään tunnen itseäni, varsinkin silloin kun kiukuttaa tai surettaa, enkä itse osaa sanoa miksi. Hän kyllä tietää, niinkuin yleensä kaiken muunkin. Kävelevä tietopankki.
Poikani Mathias taas on huumorintajuinen ja nauravainen poika. Hän on sosiaalinen, kaikkien kanssa juttuun tuleva kotihiiri ja intohimoinen Fortniten pelaaja. Vietämme paljon aikaa yhdessä, koska täällä ei kaverit asu kulmilla, ja olen kiitollinen että mamman seura kelpaa vielä.
Sekä tietenkin olen kiitollinen omasta synnyinperheestäni ja -suvustani, joita valitettavasti nään ihan liian harvoin.
Kaunis asuinympäristö
Vaikka olen kaupunkilaistyttö sielultani, ja kaipaan kaupungin sykettä ja sen kulttuuritarjontaa, niin asuessamme täällä maalla nautin kävelyistä koirien kanssa upeissa kukkulaisissa peltomaisemissa, oliivipuiden katveessa ja viininviljelysten keskellä. Ei mene päivääkään kun en pysähtyisi katsomaan maisemaa ikkunasta, tai ottamaan kuvaa jostain kauniista yksityiskohdasta. Olen kiitollinen siis kaikesta kauneudesta mitä luonto meille täällä asuinympäristössämme tarjoaa.
Eläimet
Vuosien varrella eläimiä on kertynyt perheeseen ja niistä on tullut iso henkireikä minulle. En voisi olla kiitollisempi eläinystävilleni, jotka päivästä toiseen jaksavat olla iloisia minut nähdessäni, ja käpertyvät syliini rapsutuksiin.
Maatila
Ja koska meillä on eläimiä, olen kiitollinen maatilastamme, missä on niille tilaa olla ja elää. Olen voinut tuoda hevosenkin kotiin, monella ei siihen ole mahdollisuutta.
Olen myös kiitollinen maatilan sadosta, sen kautta syömme puhdasta itse kasvatettua sesonkiruokaa, korkea tasoista oliiviöljyä ja tuoreita luomumunia.
Oma piha
Koronan takia ravintolan ollessa kiinni, olemme käyttäneet omaa pihaa huomattavasti enemmän. On ollut ihanaa istua omassa rauhassa ilman asiakkaita ja melua, katsellen maisemia, hevosia ja ympäriinsä juoksevia koiria, sekä pelata, grillata ja syödä omalla pihalla.
Kiitollinen siis omasta rauhasta, omasta tilavasta pihasta, kukkivista kukista, perheestä seurana, ja puutarhurista, joka pitää nurmikon lyhyenä.
Kotoilu
Tänä vuonna jos koskaan olemme olleet paljon kotona. Ja olen ottanut siitä kaiken irti kotoillen oikein olan takaa. Juoden teetä, lukien ja kuunnellen kirjoja, polttaen kynttilöitä, katsoen Tvtä villasukat jalassa, torkkupeiton alla. Istunut takan äärellä, juonut viiniä, syönyt ruokia joista tykkään, haaveillut ja hiljentynyt. Olen kiitollinen ettei ole tarvinnut juosta kaikkia iltoja Mathiasta kuskaten harrastuksiin, vaan olen voinut rauhoittua kotoillen.
Auringonlaskut
Syksyisin meillä on upeaakin upeimpia auringonlaskuja, ja en kyllästy niihin koskaan. Harva se ilta ihastelen punertavaa taivasta iltatallia tehdessäni tai kotona ikkunasta katsellen, kun aurinko laskee Perugian kaupungin taakse.
Holistiset hoidot
Vaikka holistiset hoidot kesän jälkeen onkin jäänyt koronarajoitteiden takia (hoitola on kiinni), niin olen kuitenkin jatkanut sen verran, mitä kotona voin tehdä.
Meditoin, teen hengitysharjoituksia, joogaan ja hiljennyn päivittäin, käytän eteerisiä öljyjä mielialan mukaan, ja yritän nauttia hetkestä tehden yhtä asiaa kerrallaan siihen keskittyen. Pyrin noudattamaan ruokavaliota, pitäen muutaman vapaapäivän viikossa, ja liikun päivittäin, vaikkakin edes vähän.
Olen siis kiitollinen myös itselleni, että tänä vuonna olen oppinut loppujenlopuksi löytämään sitä kauan kaipaamaani tasapainoa ja hiljentymistä, olematta itselleni turhan ankara. Olen kiitollinen, että olen pitänyt itsestäni huolta, enkä vain muista, ja toivon, että tämä on vain alkua.
Ja olen myös kiitollinen teille lukijoille, jotka pysytte matkassa mukana, vaikka välillä tuntuu että tie on hyvinkin kuoppainen. Kiitos!
Ihana Heidi ja kiitollisuuden aiheet! Sä olet varmasti sellaisessa insta-loukussa jossa sun kuvat ja kuvailut on niin pittoreskejä ja kauniita että lukija/katsoja ei odota realistista pohdintaa. Voisikohan ne kommentit johtua siitä? Arki on arkea kauniinkin keskellä ja siihen kuuluu ne kaikenlaiset hankaluudet ja joskus tylsyyskin.
Miten kiva idea toi että pitää kiitollisuuskirjaa, siellä on onnellisuuden murut kansien sisällä. Pidä siitä tiukasti kiinni eläkä muiden kommenteista. Hyvää joulunodotusta sinulle ja perheellesi. Odotan kovasti sun tunnelmallisia kuvia maatilan joulusta! Halit t.ulla
Kiitos Ulla!! Arki todella on arkea kaikkialla… mutta onneksi joulu kolkuttelee jo ovella!! Oikein ihanaa Joulua teille myös!!
Tuota sinun asuinympäristöä on tullutkin kuvien kautta ihailtua, näyttää todella kauniilta! Niin ikään nuo auringonlaskukuvat ovat vaikuttavia. Ja tämä kirjoitus oli muutenkin kiva ja antaa ajattelemisen aihetta, sillä välillä hyvä muistaa olla kiitollinen siitä mitä itsellä on!