Hieman kuulumisia taas täältä kuumasta ja kuivasta Keski-Italiasta, missä työtä riittää, pinna on kireällä itsekullakin, ja kissanpennut kasvaa.
Juhannus, kesän alku
Juhannusta vietin Umbrian suomalaisten kanssa. Meillä oli oikein mukava ja rento ilta ruoan ja juoman parissa. Yleensä olemme kokoontuneet jouluna pikkujoulujen merkeissä, mutta viime jouluna ne jäi koronan takia väliin, ja niinpä päätimme pitää juhannusjuhlat. Toivon mukaan uusi perinne on syntynyt, ja jatkossakin keräännymme niitä juhlimaan.
Kesähän alkaa täällä virallisesti juhannuksesta ja sen jälkeen ihmiset lähtevät lomilleen. Monella on tosin lomat vasta elokuussa, mutta mahdollisuuksien mukaan kannattaa hyödyntää halvemmat hinnat heinäkuun aikaan. Ja heinäkuusta alkaa myös perinteisesti kausi, kun en näe ketään, ennen kuin koulut ja harrastukset taas alkavat syyskuussa.
Meidän perheet vapaat
Olimme suunnitelleet mennä rantaan hääpäivämme kunniaksi kesäkuun lopussa. Olin ilmoittanut päiväleirille että Mathias olisi poissa sen päivän, ja olin sopinut eläintenhoidosta. Tarkoitus oli lähteä aamusta ja tulla illaksi kotiin. Vajaa 4h autossa istumista päivän aikana.
Edellisenä päivänä anoppi valitti huonoa oloaan, ja meidän rantapäivä peruuntui, koska Leon piti mennä töihin. Leoa ei toki harmittanut, hän kun ei ole rantaihmisiä ollenkaan. Viimeksi olenkin käynyt rannalla kolme vuotta sitten, ja silloinkin Mathiaksen kanssa kaksin. Nykyään ei edes Mathias halua lähteä seurakseni.
Juhlistimme 13.hääpäiväämme grillaamalla maatilan puolella ja kilistämällä shamppanjalla, kun anoppi palasikin töihin illaksi. Huono olo oli helpottanut. No, parempi sekin kuin yksin kotona sohvalla Leon ollessa töissä.
Koska Leo selkeästi kuitenkin havaitsi etten ollut kovin iloinen rantapäivän peruuntumisesta, hän päätti ottaa yhden aamun vapaaksi työhommistaan, ja menimme uima-altaalle koko perheen voimin. Tosin selvisimme altaalle vasta puoliltapäivin, koska päivärytmimme menee niin ristiin. Siinä missä minä herään joka aamu klo6.30 ja menen nukkumaan klo23 pintaan, Leo tulee nukkumaan klo03 ja herää klo10.30 aikaan.
Pulikoimme hetken ennen lounasta, ja lounaan jälkeen istuimme varjossa reilun tunnin. Täällähän ei uida ainakaan tuntiin tai kahteen syömisen jälkeen, saati sitten kuumimpaan aikaan päivästä. Pulahdimme vielä tunnin verran, ja olimme kotona klo17, koska työt odottivat meitä kumpaakin.
Työt
Ravintolassa työt pyörii joka päivä lounaalla ja illallisella, työntekijöitä ei ole vieläkään löytynyt tarvittavaa määrää, mutta ei nyt voi mitään.
Maatilalla taas aamuisin minulla on edelleen apuna Tommy, mutta kundi on sen verran hidas, että kalliiksi tulee se apu. Ja kaikenlisäksi minun pitää olla koko ajan paikalla, koska kaikki pitää näyttää kädestä pitäen talikon käytöstä lähtien, ja hän vähän pelkää hevosia niinkuin kanoja ja hanhiakin. Eli en voi häntä jättää ja tehdä muita juttuja.
On vielä ollut niin kuumaa ja kuivaa, että tuntuu että oma aikani menee kaiken kastelussa; Oma piha, kasvit, kasvimaa, tarhat, kukat, puut. Ja siis aamuin ja illoin. Kastelun määrä on aivan järkyttävää, ja päätinkin että ensi kesänä en laita kasvimaatakaan ollenkaan, se vie vaan aikaa ja rahaa. Halvemmaksi tulee ostaa kasvikset markkinoilta, ja eläinten kanssa on hommaa ihan tarpeeksi.
Hevosten kanssa on ollut rankkaa myös, viikon sisään kaksi hevosta oli ähkyssä, ja koska hevosten omistaja on itse tuore äiti, suurin vastuu oli tietenkin minulla. Eli valvoin öitä, lääkitsin, kävelytin ja olin heppojen rinnalla tiputuksen aikaan tunteja, 40c helteessä, ja tietenkin pelkäsin pahinta. Eritoten 27vuotias heppavanhus huolestutti, ikä alkaa jo painaa ja parantuminen vie aikaa. Eläinlääkäreitä kävi parikin eri lääkäriä, eli ihan yksin en siis hevosia ähkyistään hoitanut terveiksi.
M niinkuin migreeni ja masennus
Olen ollut ihan megaväsynyt. Valvominen, stressi sekä kuumuus aiheuttaa migreeniä päivittäin. Niskatkin on ollut jumissa jo viikkoja, ja pää ei käänny kunnolla. Tenniksessä kävin kerran, ja Mathias ratsastamassa, mutta totesimme sen olevan nyt liian kuumaa puuhaa, kun en sinne ehdi silloin kun ilmat on viileämmät, työt kun on hoidettava silloin.
Tuntuukin että elämä on pelkkää työtä ja kotona kökkimistä. Täällä päivärytmi on niin erilainen kuin Suomessa. Töissä olen klo7-12 ja klo17-19.30, klo13-17 välinen aika ollaan kotona tekemättä mitään. Suurinosa paikoistakin on kiinni silloin. Katselen muita sosiaalisessa mediassa kuinka he viettävät lomiaan perheineen ja ystävineen, rannoilla, vuorilla patikoimassa, markkinoilla, museoissa, luonnon helmassa, iltaa istuen ruoan ja juoman parissa. Tuntuu, että kaikki nauttivat elämästään täysillä. Ja minä odottelen että elämä alkaisi. Että elämä olisi jotain muuta kuin huolta kaikesta, rutiininomaista puurtamista ja yksinäisyyttä. Masennus kroonisen migreenin kera nostaa päätään, niinkuin jokaikinen kesä.
Niinpä päätin ottaa taukoa somen ihmeellisestä maailmasta, vaikka tiedostan että se ei ole minulta pois, jos muut elää ja nauttii, niin itselleni tulee silti paha mieli, koska meillä on elämästä ilo kaukana. Enkä tiedä miten asian voisi muuttaa. Lainat kun on kuitenkin maksettava ja raha ei kasva puissa. Tänä vuonna varsinkaan, kun on niin kuivaa ja puutkaan ei tuota satoa.
Suomen lomakin on nyt vaakalaudalla, koska en voi näköjään ottaa edes yhtä vapaapäivää, ilman että jotain tulisi. Leo ei halua ottaa vastuuta hevosista jos jotain käy, ja hänellä olisi kuitenkin ravintola, maatila ja muut eläimet hoidettavana kuitenkin. Ja Alessandra ei vastasyntyneen vauvan kanssa kykene hevosia hoitamaan, se tuli selväksi ähkyjen kanssa. Eli katsotaan selvitäänkö me Suomeen ollenkaan, ja onko meillä lomaa tiedossa kesällä ylipäätään. Tai edes vapaapäivää.
Tiedän, itse olen kaikki päätökset elämässäni tehnyt ja elämäni tällaiseksi rakentanut, mutta kai sitä saa silti välillä ketuttaa?!?
Oikein hyvää kesää kaikille, päivitän taas blogia, jos täällä jotain tapahtuu!
Saa ketuttaa ja harmittaa! Paljon samoja ajatuksia tästä valitusta elämästä ilman perheen ja ystävien tukea. Väsyttävää ja stressaavaa. Tsemppiä ja toivottavasti pian helpottaisi tämä kaikki.
Oikein hyvää kesää ja tsemppiä sinne!
Itselläkin on nyt kesän aikana muutamia migreenikoihtauksia ollut, todella ärsyttäviä. Ei todellakaan päivittäin, mutta muutamia. Itselläni en pysty sellaisena päivänä tekemään kertakaikkiaan mitään ja seuraava päiväkin menee jossain määrin pieleen.
Haluan osoittaa myötätuntoani sinua kohtaan. Olet todella loman tarpeessa.
Kurjaa on kaikkien tuttujen ja sukulaisten elämä täällä Saksassakin. En ole somessa, eikä kukaan kehu, miten ihanaa heillä on elo ja olo.
Minun tutuillani ei ole mikään ihanaa. Lockdown on vielä osittain voimassa, koululaisten lomien alku on porrastettu (16 osavaltiota!) ja viimeiset pääsevät lomalle heinäkuun lopussa. Eräs tuttavani pääsi viikoksi mökilleen (testi 79€), toinen on lähdössä Suomeen yli 90-vuotiasta äitiään katsomaan yli 1 ½ vuoden tauon jälkeen. Kaikki voivat huonosti ja ovat nuutuneita. Menneet 1½ vuotta ovat puristaneet kaikki mehut. Kaikki perhepiirin tapaamiset, syntymäpäivät ja juhlat ovat juhlimatta ja suomalaisten tapaamiset ovat katkolla.
Syksystä toivotaan parempaa, kun rokotukset edistyvät ja lapset pääsevät normaaliin koulun- ja päiväkodin käyntiin. Normaali päiväjärjestys helpottaa vanempiakin. Sitten alkaa kouluissa tukiopetuksien organisoiminen.
Kaikkea hyvää!
Kovasti voimia täältäkin! Arvostan kovasti rehellisiä kirjoituksiasi. Samaistun niihin siltä osin, että itsestänikin on suorastaan uuvuttavaa katsella sitä somen sokerista kesää, jossa kaikki nauttivat ja elävät ”täysillä”. Itse tunnen oloni välillä lähinnä yksinäiseksi ja kesäpäivätkin ovat ihan tavallisia. Suorastaan virkistävää lukea tällaista rehellistä tekstiä, samalla kun kovasti toivon sinulle jaksamista ja että saisit pitää edes hieman vapaata. Kaikkea hyvää sinne Italiaan!
Kiitoksia paljon! En halua kaunistella asioita, mutten myöskään haluaisi valittaa ja olla pessimistinen. Mutta elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista, vaan suurimmaksi osaksi arkea, eikä aina niin kivaa.
Kyllä saa ketuttaa 🦊
Ei kuulosta helpolta tuo arki. Toivottavasti joku muistaa kehua kuinka hyvin jaksat ahkeroida päivästä toiseen ja viikosta kuukauteen.
Kiitos! eipä täällä kukaan mua ole kehumassa, mutta ei kai työtä kehujen perässä tehdä loppujen lopuksi.
Mielelläni täältä ruudun takaa kertoisin sinulle miten elämäsi järjestää niin, että ongelmat ratkeavat. Todellisuus on kuitenkin toista kuin yksinkertaistavat neuvot. Lisäksi omasta kokemuksesta tiedän, että masennus ja väsymys eivät ole niitä hetkiä jolloin kykenee hyviä ratkaisuja tekemään, joten sekin neuvo, että yritä löytää sitä vapaa-aikaa karsimalla tekemisiä ei todellakaan toimi, koska todennäköisesti et kykenisi näkemään mahdollisuuksia vaikka niitä olisikin. Masennus on sellainen kaiken nielevä, ihan huomaamatta se tekee päätöksenteosta vaikeaa ja rajaa vaihtoehdot mustavalkoisiksi. Itsestäni kaikki tuntui niin kertakaikkisen… vääjäämättömältä? Vasta parannuttuani ja masennuksen välillä aaltoillessa takaisin huomaan sen suuren eron ajattelussa.
Mutta yksin et ole! Meitä masentuneita ja migreenin ja muiden kipujen ja taakkojen kanssa kärvisteleviä on monta. Monet ystäväni, joiden tiedän elävän vaikeaa elämää postaavat someen kukkasia, aurinkoa ja hymyjä. Melkolailla pelkästään. Se on eräänlainen suojamuuri, tai ehkä toinen todellisuus, joka heille tuo voimia. Teet viisaasti, jos rajaat sen pois elämästäsi sen tuodessa sinulle pahaa mieltä. Me auttamatta vertailemme itseämme toisiin, ja some vääristää tilannetta.
Oma elämäni on nyt melko järjestyksessä, vähitellen isot stressinaiheet on poistettu (vuosien jälkeen) ja nyt alkaa vähitellen olla parempi balanssi jaksamisen kanssa. Se oli pitkä psyykkinen prosessi, paljon uusia valintoja ja arvojen muuttamista vaativa matka. Rauhallisempi poukama on saavutettavissa, mutta jottei sen tavoittelusta tule itsessään voimia vievä stressinaihe, ainakin minun piti tehdä muutokset pieninä palasina. Minusta kuitenkin aina tuntui, että pitäisi jo olla siellä, pitäisi olla jo muutokset tehtynä ja energiapallona säkenöimässä kun “elämä on nyt pistetty järjestykseen”. Jälkeenpäin ymmärrän, että ei siitä mitään olisi sillä tavalla tullut, tarvitsin aikaa ajatella ja sopeutua. Ihmisyys ei ole yksinkertaista.
Ohjeeni ystävilleni on: Ole armollinen itsellesi. Kukaan muu ei siihen pysty.
Sinulla on väliä, sinun tarpeillasi, tahdollasi, toiveillasi on väliä. Tomaatit voi nuutua ja lakastua, sinä et.
Kiitos kovasti rohkaisevista sanoistasi! Aikamoista vuoristorataa osaa olla elämä, ja laittaa kaikenmaailman haasteita kohdalle. Kyllä näistäkin selvitään. Päivä kerrallaan.
Tsemppiä täältä naapurimaakunnasta. Puurtamista, kuumuutta, kuivuutta ja lomattomuutta se on täälläkin. Päivä kerrallaan, muu ei auta näinä epävarmoina aikoina. Opin sen konkreettisesti miehen ollessa 5 viikkoa sairaalassa covidin takia.
Halit!
Juu näinhän se on, päivä kerrallaan. Tsemppiä myös sinne!
Oletko ajatellut luopua hevosista? Koira tai kissa on helppo saada toisaalle hoitoon?
yt Paula Espoo
En ole ajatellut luopua hevosista. Kolmesta hevosesta oikeastaan vain yksi on minun, ja kaksi on ylläpidossa meillä.