Joulu meni nopeasti, niinkuin aina. Tänä vuonna iski vielä flunssa, ja edelleen olen sen jälkimainingeissa.
Jouluaatto
Jouluaattona meillä oli perinteinen kalalounas työntekijöiden kesken, ruokaa ja juomaa oli taas liiaksikin asti, mutta kiire ei ollut minnekään ja syömisen ohessa pelasimme italialaista joulubingoa tombolaa. Ihan mukava päivä, itse vaan olin niin kovassa kurkkukivussa, etten juuri syönyt enkä juonut. Illalla menin aikaisin nukkumaan, perheen miesten katsellessa elokuvia yömyöhään.
Joulupäivä
Joulupäivän aamuna hoidin aamutallin kukonlaulun aikaan ja sen jälkeen avasimme lahjoja samalla kun söimme aamupalaa. Tänä vuonna olimme päättäneet ettemme ostaisi mitään turhaa, vaan muutama paketti per pää, ja vain tarpeeseen.
Sen jälkeen alkoikin joululounaan valmistelu. Takkaan tuli, pöydän kattausta, kinkun kuorrutusta, nenän niistämistä. Flunssa oli edennyt pisteeseen, jossa oli ääni mennyt ja nenä vuosi aivan jatkuvasti.
Leon äiti ja veli vaimoineen 9kk tyttärensä kanssa oli meillä lounaalla, ja sen jälkeen pelasimme hieman seurapelejä. Iltatallin jälkeen kömmin taas suoraan sänkyyn.
Tapaninpäivä
Tapaninpäivänä oloni oli jo hieman parempi. Otimme kuitenkin iisisti lounaaseen asti, söimme ihan vain oman perheen kesken kolmisin lämmittäen edellisten päivien jämiä, ja nukuin päiväunet.
Iltapäivällä meille tuli vielä Leon pari kaveria ja pelasimme lautapeliä sekä illallistimme yhdessä. Jaksoin valvoa jopa puoleenyöhön asti.
Välipäivät
Nyt näin välipäivinä meillä on palattu töihin, Leo valmistelee uuden vuoden noutoillallista, illallisen ravintolassa jouduimme perumaan koronatilanteen takia, karanteenit ja tartunnat sen kun kasvaa. Itse kävin joulun sateiden jälkeen hieman haukkaamassa happea Millan kanssa, ja muuten olen puuhaillut yskäisenä maatilalla eläinten parissa. Löysin pikkupupuja kanien häkistä, ja hevosella on ollut virtaa seisoessaan koko joulun tarhassa mudan keskellä.
Kotona taas olen ottanut rennosti palapeliä tehden ja TVstä sarjoja katsellen. Ja Teokin toipuu hyvää vauhtia, nyt jo kävelee, toki hitaasti ja harkitusti, mutta kuntoutus on erittäin hyvällä mallilla. Eläinlääkärikään ei ollut uskoa silmiään!
Uusi vuosi
Uuden vuoden olemme vain kotona, Leo saa hommat loppuun klo 20 pintaan, ja sen jälkeen on tarkoitus illallistaa yhdessä. Osa työntekijöistämmekin tulee syömään ja pelaamaan korttia yömyöhään, italialaisten perinteiden mukaisesti. Itse olen vuoden vaihtuessa eläinten turvana maatilan puolella, ja todennäköisesti menen aikaisin nukkumaan, koska aamutalli odottaa uuden vuoden päivänä kuitenkin. Viikonloppuna ravintola pysyy kuitenkin kiinni, joten meillä on hieman yhteistä aikaa heti alkuvuodesta.
Vilkaisu vuoteen 2021
Tämä vuosi 2021 on ollut yksi paskimmista sitten miesmuistiin. Alkuvuosi meni murtunutta rannetta parannellen, ja eihän se parantunut, koska joudun käyttämään sitä, ja hevoseni noustessa pystyyn ja riehuessa se kipeentyi aina vaan uudelleen. Edelleenkään se ei siis ole kunnossa, vaan siihen sattuu, jos joudun sitä käyttämään hiemankin enemmän.
Koko kevät meni lockdownissa, lapset oli etäopetuksessa, ja en nähnyt ketään arjessani. Eläimet piti seuraa, ravintola oli auki noutoruoalla, ja samalla siellä laajennettiin keittiötä.
Kesä koitti ja samalla lonkkakipuni paheni, niin etten pystynyt taas elämään normaalia arkeani. Se lonksui, pakaraan sattui, hengästyin helposti, hikoilin, en jaksanut mitään, masennuin. Samoin yksinäisyys jatkui. Näin ihmisiä muutaman kerran, muuten makasin koko kesän sisällä sohvalla tekemättä mitään. Yhtenä päivänä kävimme porukalla Roomassa. Se oli varmaan koko kesän kohokohta.
Syksyllä lomailimme viikon verran vuorilla, mikä teki hyvää. Olin kuitenkin hyvin väsynyt ja lonkkaan sattui edelleen. Päätin palatessani hakea siihen apua, johan sen vihoittelu oli kestänyt jo neljä vuotta. Aikaisemminkin olisi kai voinut lääkäriin mennä. Kivun syyksi selvisi lonkan limapussintulehdus, ja alkoi taas lepo, sekä fysioterapia ja kuntoutus. Samalla alkoi kotona remontti, työmiehet valtasi kodin ja asuimme olohuoneessa pari kuukautta kodin ollessa ihan pommin jäljiltä, ja pinna oli hyvin kireenä kaikilla.
Fysioterapiassa selkeni tulehduksen aiheuttajaksi liian kireä psoas-lihas ja piriformis-syndrooma (tullut pääosin ratsastuksesta). Psoas-lihas kiinnittyy niin alaselkään, lonkkaan kuin palleaan, mikä selittää niin selkä- ja lonkkakivun kuin hengästymisen. Sitä kutsutaan myös sielun lihakseksi, aiheuttaen myös masentuneisuutta ja väsymystä. Olo oli huojentunut, niin moni oire selvisi sillä diagnoosilla.
Vaikka toki masentuneisuuteen on muitakin syitä, eikä asiaa todella ole helpottanut koko vuoden lepääminen, ensin ranteen takia, sen jälkeen lonkan takia. Olen tottunut touhuamaan, tekemään ja olemaan aktiivinen, ja löysin itseni tilanteesta missä en kyennyt tekemään mitään. Ja loppuvuonna iski vielä Teon sairaus päin naamaa, kuin märkä rätti.
Vuosi 2022
Ensi vuodelle en aio asettaa mitään tavoitteita, tämän vuoden piti olla teorioista tekoihin, ja se oli kaikkea muuta. Nyt kuitenkin tiedän miten pitää huolta psoas ja piriformis-lihaksista (paljon venyttelyä ja vahvistusta!), niin toivon että pikkuhiljaa pääsen taas elämään kiinni. Palata töihin, sekä harrastusten pariin, myös ratsaille, ja levon aikana kerrytetyt kilotkin olisi kiva karistaa. Kaikki on vaan aloitettava alusta.
Toivon myös, että löytäisin jonkunlaisen mielenrauhan sisäisesti, että tuntisin olevani riittävä vaikkei minusta tullutkaan mitään, ja pääsisin irti suorittamisestani. Toivon että elämäni tuntuisi merkitykselliseltä ja vähemmän turhauttavalta, että löytäisin jotain, joka imaisisi minut mukaansa, ja että löytäisin sen kauan kadoneen elämänilon taas jostain. Ja tietenkin että kaikki rakkaani, niin ihmiset kuin eläimet, pysyvät terveinä ja hengissä.
Hyvää uutta vuotta kaikille! Olkoon vuosi 2022 meille kaikille parempi!
Ihania nuo sinun maisemat! Toivon oikein hyvää ja tervettä uutta vuotta sinulle ja perheellesi. Toivotaan että tämä paska korona vihdoin loppuisi!
Hyvää uutta vuotta 2022 sinulle ja perheellesi!