Aloin joulunviettoon aatonaattona käymällä kampaajalla useamman vuoden tauon jälkeen. Toiveena oli hieman lämpimämpi sävy, mikä olisi kuitenkin luonnollisen oloinen. Illalla otin lasin viiniä ja nautin jouluvaloista sekä koristeista sohvan nurkassa istuen.
Jouluaatto
Jouluaattona aamu alkoi aamutallilla, sieltä riensin nopeasti suihkuun ja valmistelemaan ravintolan puolella pöytää lounasta varten. Mathias ja Leo taas laittoivat keittiön puolella ruokia valmiiksi.
Meillä on ollut jokavuotisena perinteenä, että työntekijämme tulevat kalalounaalle aattona perheineen ja puolisoineen. Tänä vuonna katoin pöydän 24.lle henkilölle.
Söimme pitkän kaavan mukaan, ensin kylmät alkupalat, lämpimät alkupalat ja sen jälkeen lämpimän ruoan. Samalla pelasimme tombolaa, eli italialaista joulubingoa, mihin olin hommannut ja paketoinut palkinnot valmiiksi.
Viini virtasi, ruokatarjottimet tyhjentyivät. Illansuussa oli lounas lopuillaan, kävin tekemässä iltatallin, ja ajattelin että siivoaisimme ravintolan, sekä sen jälkeen kaikessa rauhassa avaisimme lahjat kotona aattoiltana. Mutta työntekijöillä ei ollut mikään kiire kotiin, suurin osa oli ihan hirveässä kännissä, juotuaan monen monta tuntia, ilmaiseksi kun sai. Loppujen lopuksi he lähtivät kotiin klo22 aikaan, itse olin todella väsynyt, päätä särki ja kiireellä avasimme joululahjat kotona, jotta pääsimme sänkyyn.
Joulupäivä
Joulupäivänä heräsin hirveässä päänsäryssä, otin migreenilääkkeen ja lähdin tekemään aamutallia.
Sieltä kiiruhdin kotiin suihkuun, koska tiedossa oli joululounas Leon sukulaisten kanssa meillä. Ja koska tunnen heidät, tiesin, että he olisivat meillä jo aamupäivästä, ja oikeassa olin, kun tulin ulos suihkusta he olivat jo tulleet. En sen kummemmin ehtinyt laittaa itseäni, laitoin hieman huulipunaa ja aloin kattaa pöytää samalla heitä viihdyttäen, päänsäryn takoessa edelleen ohimoilla.
Lounastimme italialaisittain antipastoilla, käsintehdyllä pastalla ja jälkiruoaksi panettonella. Olin tehnyt maustekakun ja pipareita, kukaan ei maistanut niitä.
Avasimme vielä muutaman lahjan ja pelasimme paria eri peliä, ja lähdin tekemään iltatallia ennen pimeän tuloa. Päätä särki edelleen ja kurkkukin tuntui oudolta. Iltatallin jälkeen vieraat lähtivät kotiin, ja me siirryimme sohvalle katsomaan koko perheen elokuvaa, kaikki hyvin väsyneinä parin päivän kestitsemisestä.
Tapaninpäivä
Tapaninpäivä on ollut yleensä päivä, jolloin teemme perheen kesken jotain jouluista. Käymme keskustassa katsomassa jouluvaloja ja juomassa hehkuviiniä, elävää jouluseimeä katsomassa, tai ulkoilemassa retkeillen. Tänä vuonna heräsin kipeänä; päätä särki edelleen, kurkku oli tulessa, kuume oli noussut, ja nuhaa pukkasi. Ei silti, aamutalliin oli mentävä. Leo ja Mathias taas nukkuivat lounaaseen asti. Söimme jämiä, siivosimme ravintolan aaton jäljiltä, tein iltatallin ja menin sänkyyn erittäin kipeänä ilman iltaruokaa. Jokapaikkaan sattui.
Välipäivät
Seuraavana päivänä olin edelleen kipeä ja todella huonolla tuulella. Leo meni töihin, hieman puolikuntoisena hänkin. Tuntui, etten ollut ehtinyt nauttia koko joulusta, kauhea kiire oli koko ajan ja kaikenlisäksi vielä kipeänä.
Niinpä aloin laittamaan suomalaisia jouluruokia välipäiviksi. Keitin riisipuuron ja sekametelikeiton, tein lohi-ja tonnikalahapankorppurullia, graavilohta, mätiä ja smetanaa, sekä sienisalaattia. Tein lanttu-, porkkana- ja bataattilaatikot alusta asti. Istuimme Mathiaksen kanssa lounaspöytään ja totesin etten maistanut mitään. Koronatestit esiin ja positiivista näytti. Eikä ihme, koska minulla oli todella ihan kaikki koronan oireet.
Välipäivät meni siis sairastaen, nukuin sohvalla, kärsin unettomuudesta ja olin todella väsynyt ja kipeä. Työt oli kuitenkin tehtävä ja hevosetkin aiheuttivat huolta ja harmaita hiuksia. Ensin ne otti yhtenä päivänä yhteen tarhassa. En tiedä mitä tapahtui, mutta BB yhtäkkiä päätti ettei halunnutkaan tulla enää juttuun Sognadorin kanssa, vaan potki sen aivan. Onneksi selvittiin pienillä verisillä pintanaarmuilla, koska hevosilla ei ole kenkiä. Eniten kolauksen taisi saada Sognadorin ylpeys, sen jälkeen se onkin ollut kuin kepitetty koira, ja tietenkin pelkää BBtä. Ei tarvitse niitä enää laittaa yhdessä laitumille tms.
Toisena päivänä taas BB oli hangannut harjansa kokonaan pois. Eläinlääkäri kävi ottamassa siltä karvanäytteen, ja odotelen edelleen tuloksia. Näyttäisi kuitenkin että kyseessä on enemmänkin allergia, kuin loiset tms. Tervettä hevosta tuskin on olemassakaan, mut nyt just ei jaksaisi.
Uusi vuosi
Uutena vuotena ravintola oli kiinni, mutta teki noutoruokaa. Leo olikin töissä aamusta iltaan, ja me taas Mathiaksen kanssa kotona.
Minä sohvan nurkassa edelleen kipeänä. Nukuin päiväunet, jotta jaksaisin valvoa keskiyöhön asti, ja olla hevosten tukena ja turvana rakettien paukkuessa. Vuosi vaihtuikin perheen kesken tallilla. Naapuri lennätti raketteja, hevoset vauhkoontui, Teo sentään pysyi rauhallisena.
Uuden vuoden päivä
Uuden vuoden päivän Leo oli ottanut myös vapaaksi, jotta olisimme voineet viettää aikaa perheenä, mutta olin kipeimmilläni siinä vaiheessa ja hän oli itsekin sairastunut. Minä nukuin aamutallin jälkeen koko aamupäivän, lounastimme ja nukuin iltapäivänkin. Tein iltatallin, pelasimme Mathiaksen joululahjaksi saamaa lautapeliä, ja menin nukkumaan.
Välipäivät
Uuden vuoden jälkeen koitti arki paperitöiden suhteen, ja tein pakon edestä ravintolan kirjanpitoa ja laskutuksia koneen äärellä. Mathias teki joululäksyjä, joita täällä saavat koulusta. Ihan älytöntä, miksei niiden voida vaan antaa lomailla?
Kaksi päivää uuden vuoden aaton jälkeen varsan omistaja tuli katsomaan hevosiaan, ja huomasi että varsa ontui, ja että sillä oli patti kyljessä. Epäilin heti että se oli kaatunut uuden vuoden yönä riehuessaan pelokkaana, mutta pahin oli, etten ollut huomannut mitään. Olin niin kipeä, väsynyt, ja huonolla tuulella omien hevosteni takia, etten kiinnittänyt huomiota sen kummemmin mihinkään. Ei omistaja minulle vihainen ollut, enemmänkin huolissaan varsastaan, mutta sanomattakin oli selvää, etten ollut hoitanut työtäni hyvin.
Päällimäisenä olikin vain ajatus siitä, että musta ei ole tähän, en halua tätä, enkä jaksa enää. Mutta vaihtoehtoja ei toki ole, tallihanke on ollut taloudellisesti niin iso, korona-aikaan rakentaminen tuli kolme kertaa kalliimmaksi kuin sen piti, joten nyt vaan suu suppuun, hihat ylös ja hommiin. Ei tässä muu auta.
Loppiainen
Loppiaisena vihdoin olo oli jo hieman parempi. Kuume oli laskenut ja päätin, että oma uusi vuosi alkaisi siitä. Kävin Teon kanssa pienellä lenkillä ja ratsastin Sognadoria 20minuuttia. Ihan vaan kentällä kävellen oman jaksamiseni mukaan.
Olin välipäivinä korjannut joulua pois pikkuhiljaa, joka päivä jotain, joten loppiaiseen mennessä joulu oli jo korjattu pois. Mathias sai loppiaisen befana-noidalta kaksi lahjasukkaa. Söimme Mathiaksen kanssa blinejä, pelasimme pelejä ja katsoin elokuvan.
Edelleen koronaoireet vaivaavat kuitenkin. 10 päivää kestäneen kuumeen jäljiltä voimat on täysin pois, yskä vaivaa, nenä on tukossa, vatsa sekaisin, ruoka ei maistu ja päätä särkee edelleen. Testi kuitenkin näyttää negaa, joten paluu arkeen koittaa huomenna. Jos siitä arjesta nyt koskaan poikettiin.
Paskin (anteeksi kiroilu, mutta parempaa sanaa en nyt keksinyt) joulu koskaan, tuntuu kuin joulua ei olisi ollutkaan, ja odotin sitä niin kovin. Rakastan joulua, ja meillä se on niitä harvinaisia hetkiä vuoden aikana, kun ravintola on kiinni ja voimme olla kotona perheen kesken. Tänä vuonna korona ja hevoset varmisti sen ettemme ehtineet nauttia yhtään mistään. No ei auta, päivä kerrallaan kohti seuraavaa joulua, jonka aion viettää erilailla. Ei enää työntekijöiden lounaita ja kestitsemisestä, vaan kiireetöntä aikaa perheen kesken.
Forza Heidi e buon Anno!
Hyvä juttu, huono tuuri! Mulla korona kesti 2 päivää. Jotkut potee kuukausia, mutta kaikki sen ilmeisesti sairastaa. Hyvää alkanutta vuotta 2023!
Näin on, hyvää vuotta sinnekin!
Kiitos parhaasta blogista ikinä! On todella ihanaa lukea perheesi elämästä iloineen ja myöskin suruineen :). Toivottavasti jaksat jatkossakin useasti kertoa kuulumisia vaikka kiireiseltä vaikuttaa niin arki kuin juhlakin siellä:). Kuvasi ovat myös todella kauniita, parasta silmäkarkkia ikinä!
Voimia ja hyvää alkanutta vuotta!!
Voi kiitos Nanna!! ihan sanattomaksi vetää, mutta juu, eiköhän blogi jatka aikalailla samaa rataa jatkossakin! Oikein hyvää vuotta sinnekin!!
Kiitos ihanasta blogista! Olen lukenut jo pitkään. Toivottavasti jaksat jatkaa blogin pitämistä, tämä on ollut myös jonkinlaista vertaistukea. Itsekin uupumusta kokeneena ja hevosia harrastavana samaistun joiltain osin elämäntilanteeseesi. 😉
Kiitos! Blogi jatkaa kyllä, toivon mukaan jopa aktiivisemmin kuin aiemmin!