Täällä Italiassa puhutaan tammikuun viimeisistä päivistä vuoden kylmimpinä päivinä, ja niihin kuuluu oma tarinansa. Tarinaa on kerrottu ympäri Italiaa eri versioissa jo vuosikausia, mutta pääosin se on siis tämä.
I giorni della merla
Olipa kerran rastas, jolla oli kauniit ja pehmeät valkoiset sulat. Se keräsi pesäänsä tykötarpeita hyvissä ajoin pitkin syksyä, ja piiloutui sinne selvitäkseen kylmän tammikuun yli. Se odotti pesässään 28.1 asti (ennen aikaan roomalaisessa kalenterissa oli vain 28 päivää tammikuussa), ja pesän jättäessään se alkoi juhlia, ajatellen, että oli selvinnyt kylmästä talvesta.
Mutta tammikuu raivostuikin siitä, ja lainasi helmikuulta kolme lisäpäivää. Raivonvallassa tammikuu puhisi ja puhkui jäätävän lumimyräkän tuulineen ja sateineen kolmeksi päiväksi. Rastas piiloutui äkkiä lähimpään savupiippuun. Se pysyi piipussa kunnes myrsky hellitti, mutta tullessaan ulos piipusta huomasi muuttuneensa täysin mustaksi noesta. Ja niin lintu pysyi mustana koko loppuelämänsä, ja siitä päivästä lähtien rastas on syntynyt aina mustana, ja rastaasta tuli mustarastas.
Tarinan perusteella tammikuun viimeisiä päiviä kutsutaan siis mustarastaan päiviksi, i giorni della merla, ja niiden odotetaan olevan vuoden kylmimpiä päiviä.
Uskotaankin, että jos ne on kylmiä, keväästä tulee lämmin, ja päinvastoin, jos mustarastaan päivät onkin lämpimät, niin kevät antaa odottaa itseään talven pidentyessä.
Tänä vuonna meillä tammikuu oli kylmä, alimmat lämpötilat oli -8c paikkeilla, mutta nämä tammikuun viimeiset päivät ovat olleet lämpimät ja sateiset, eli saa nähdä koska kevät meille koittaa. Ensimmäiset sipulikukat kuitenkin jo kukkii, ja ensi viikolle on luvattu jo 15c.
Oikein mukavaa helmikuun alkua kaikille!
Hauska legenda! Kansantarinoita on aina hauska lukea.
Joo, hauska kansantarina. Ja olen Katriinan kanssa aivan samaa mieltä, että niitä on tosiaan hauska lukea. Itse en ainakaan tunne juuri lainkaan kansantarinoita muualta kuin Suomesta.
Keväästä ja kesästä tulee yhtä kaunis kuin mustarastaan laulu 🙂