Viime viikolla valittelin henkisesti raskasta viikkoa, vähänpä tiesin mikä oli odottamassa tälle viikolle. Jos viime viikolla olin väsynyt, niin tällä viikolla olen ollut kuin uupunut zombie, mutta jostain kuitenkin olen repinyt irti energiaa jaksaa, kun muitakaan vaihtoehtoja ei ollut.
Teon kurkkukipu
Viime viikollahan näytti siltä, että koirallamme Teolla oli kurkku kipeä. Tiistaina kävin sen kanssa eläinlääkärillä, kun sen ääni oli hassu. Perjantaina sitten huomasin ettei se päässyt portaita kunnolla ylös, ja sunnuntaina ei edes sohvalle ilman apua, ja ääni oli täysin poissa. Huolestuin.
Kun sunnuntai-iltapäivällä se alkoi kaatuilemaan, lähti Leo viemään sitä eläinlääkäriin. Otettiin röntgen ja verikokeet, kaikki oli kunnossa. Koira ei valittanut kipua missään kohdin kroppaa, kun sitä paineltiin, väänneltiin ja käänneltiin.
Diagnoosi
Maanantai-aamuna se ei sitten enää liikkunut minnekään. Uudelleen eläinlääkäriin. Eläinlääkärimme mietti hetken, ja totesi, että kyseessä on hermojuuritulehdus, jonka hän on useamman kymmenen vuoden urallaan nähnyt kerran aikaisemmin. Se on selkäytimestä ulos tulevien hermojuurien immuunivälitteinen tulehdus, ja sen syytä ei tunneta, eikä siihen ole mitään lääkettä. Ensioireena on äänenmenetys, sen jälkeen halvaantuu pikkuhiljaa takajaloista lähtien neliraajahalvaukseen asti.
Ja siinä sitä sitten oltiin, halvaantuneen koiran kanssa. Teo saa liikutettua päätä, syö ja ruumiintoiminnat sujuu, mutta muuten on halvaantunut. Kuin iso märkä rätti.
Ensimmäinen ja kriittisin vaihe kestää 5-10 päivää, ja sen ajan me jännitimme, että halvaantuuko hengitystiet myös, ja koira kuolee. Näin ei onneksi käynyt.
Toinen vaihe taas kestää parista viikosta muutamaan kuukauteen, jolloin koira on vakaa, eli halvaantunut.
Kolmannessa vaiheessa alkaa liikuttaa pikkuhiljaa raajojaan, mutta ennenkuin voimat palautuvat täysin voi kestää kuukausia, mutta sairaudesta voi siis parantua täysin. Se vie vaan aikaa, ja vaatii paljon hoivaa ja fysioterapiaa.
Tällä viikolla olemme olleet Teon kanssa joka aamu eläinlääkärissä, se saa siellä nesteytystä, ja eläinlääkärit halusivat myös pitää sitä silmällä akuutin vaiheen yli, että ruoansulatus ja virtsatiet toimii, ettei mene munuaiset tukkoon liikkumattomuuden takia. Kotona meidän pitääkin vaihtaa sille asentoa vähintään kahden tunnin välein, ettei keuhkot mene lyttyyn, ja ilmene hengitysvaikeuksia. Ja tietenkin antaa vettä, viedä tarpeille sitä kannatellen, koska itse ei siis liiku ollenkaan, eikä edes ääntele, jotta voisi merkiksi vaikka haukauhtaa.
Oma jaksamiseni
Turha varmaan sanoa, että olen ollut hyvin väsynyt, huolissani ja suruissani. Monelle koira on “vaan koira”, eikä ymmärrä suruani ja huoltani, saati sitten panostettua aikaa ja rahaa eläimen takia. Mutta minulle eläimet on perheenjäseniä, ja teen kaikkeni niiden hyvinvoinnin puolesta.
Diagnoosi on kuitenkin positiivinen, sairaudesta paranee ajan kanssa, ja Teo juoksee vielä pitkin peltoja joku päivä. Se on vasta 1,5-vuotias ja elämä edessä, jos vaan kaikki menee hyvin, eikä kummempia komplikaatioita ilmaannu.
Milla on ollut myös ihmeissään, miksei Teo leiki sen kanssa. Olen yrittänyt käydä hieman kävelyillä Millan kanssa, jotta kaikki huomio ei olisi nyt Teossa. Ja tietenkin hevosta olen yrittänyt jaksaa liikuttaa myös.
Kävin myös läpi viikon aikana miksi aina minulle käy näin-vaiheen, koska hevosellanihan todettiin pari vuotta sitten metabolinen oireyhtymä, sairaus josta taas ei parane. Tuntuu hyvin epäreilulta, mutta eipä tässä nyt auta, kun mennä taas päivän kerrallaan, ottaen aikaa itselleni, ottaa iisimmin, olla läsnä ja hoitaa eläimet, ja yrittää jotenkin nauttia joulustakin.
Aikamoinen lopetus tälle vuodelle.
Voi Teo-parkaa. ❤️ Itku tulee lukiessa. Eikö nyt voisi vähän vähemmän osua näitä koettelemuksia teille! Kovasti jaksamisia. ❤️
Kotieläimet ovat aivan yhtä täysivaltaisia perheenjäseniä kuin ihmisetkin. Lähetän täältä paljon lämpöisiä ajatuksia, voimia ja jaksamista koko perheelle! Olette kyllä todella ihania ihmisiä kun pidätte eläimistänne niin hyvää huolta. ❤️
Joskus elämä on lievästi sanottuna epäreilu eikä asialle voi muuta kun yrittää jaksaa. Voimia sinulle ja pikaista paranemista Teolle!