Täällä ollaan taas kuukauden kesätauon jäljiltä. Osa ehkä luuli minun jäävän lomalle, mutta ehei, ihan normiarjessa täällä on menty, koko kuukausi jopa ilman vapaapäiviä. Ja jokaikinen päivä on mennyt aikalailla samalla kaavalla, on sitten kyseessä maanantai tai lauantai, maatilalla ja ravintolassa kun ei viikonpäiviä sen kummemmin tunneta. Eläköön rutiinit!
Työ ja velvoitteet
Mathias on ollut koko tämän ajan päiväleirillä. Eli aamut alkaa kundin kuskaamisella leirille, ja haen hänet kotiin lounaaksi klo13. Hyvin hän on siellä viihtynyt, mutta viikon kuluttua alkaa 5viikon loma kotona, ennen kuin koulut alkaa 14.9.
Moni on kysellyt miten ravintolan kanssa menee koronakaranteenin jälkeen, ja täytyy sanoa, että hyvin. Töitä riittää jopa enemmän kuin ennen koronaa, ja olemme joutuneet palkkaamaan työntekijöitä normaalia enemmän kesäksi. Ja toki mieheni Leo tekee pitkää päivää, ja harvemmin näkyy kotona. Ja kotonakin yleensä tekee töitä.
Maatilalla taas aloitan hommat aamusta, kun Mathias on kuskattu leirille. Rannekanavanoireyhtymän takia delegoin tarhojen siivoukset maatilan työntekijälleni, joten minulle on jäänyt enemmän aikaa aamusta ratsastaa tai juoksuttaa hevonen ennen kuin kuumuus iskee. Sen jälkeen kerään päivän sadon kasvimaalta, hedelmätarhasta ja kanalasta.
Iltapäivällä lounaan jälkeen, eli siestan aikaan, joko lepään, tai sitten purkitan hilloja ja hunajaa, isken etikettejä purkkien kylkeen jne. Illalla vielä sitten siivoan tarhat, annan iltaheinät ja puuhailen hetken hevosten kanssa.
Vapaa-aika
Vapaa-aika on aikalailla keskittynyt iltapäiviin klo17-19 välille, jolloin joko minulla tai Mathiaksella on tennis. Silloin olemme tunnin pari altaalla ennen tai jälkeen pelin. Illalla taas kävelen koirien kanssa pikkulenkin, ja olemme omalla pihalla, vaikkakin siellä saattaa olla seurana myös ravintolan asiakkaita.
Minkäänlaista yksinäisyyttä ja omaa rauhaa meiltä kotoota on siis turha hakea. Yhtenäkin iltana söimme katoksen alla Mathiaksen kanssa, ja joku mies makoili sohvallamme siinä vieressä. En kehdannut ajaa häntä poiskaan. Olisi varmaan pitänyt, mutta tilanne oli jotenkin niin absurdi. Lopulta itse poistuimme paikalta.
Perheen yhteinen aika
Perheen kesken vietimme kesäkuun lopussa yhden illan meidän 12-vuotishääpäivää juhlien käyden ulkona syömässä, ja yhtenä lauantaina olimme pari tuntia altaalla koko perheen voimin. Muuten emme ole yhteistä aikaa viettäneet, lounaita lukuunottamatta. Ja täytyy sanoa, että muutaman kerran muiden lomakuvia katsellessa somen ihmeellisessä maailmassa mietin, että miten meillä asiat onkin mennyt näin, että elämä on pelkkää työtä?!?
Sosiaalinen elämä
Kuukauden aikana näin muita ihmisiä muutaman kerran. Mathiaksella oli parit kaverisynttärit, missä kävin moikkaamassa muita mammoja.
Yhtenä iltana taas kaverini Laura kutsui minut ja Mathiaksen hänen luokseen illanviettoon. Istuimme ulkona katsellen auringonlaskua kuplivaa lasissa, ja sen jälkeen grillasimme. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun minut on kutsuttu jonkun kotiin iltaa viettämään ilman Leoa. 16 vuoden aikana, kun täällä olen asunut.
Kävin myös Umbrian suomalaisten naisten kanssa ulkona syömässä, olimme meillä ravintolassa alakerrassa ja meillä oli oikein mukava ilta. Oli kiva puhua suomea ja olla oma itsensä. Ei kuunnella taivastelua sitä miten paljon tuli syötyä, ja miten seuraavana päivänä mahtuisi vaatteisiin. Tai saati sitten miettiä kuinka muut kyttää paljon itse syön, ja sitä taivastelua ettei mikään ihme etten mahdu vaatteisiin…
Kävimme myös tennisryhmän naisten kanssa syömässä sushia yhtenä iltana, muuten olen nähnyt heitä pariin otteeseen pelatessa. Heidän kanssaan jään vaan helposti ulos kaikesta keskustelusta, kun he puhuvat ihmisistä, joita en tunne.
Miten täällä voidaan
Ja ehkä teitä kiinnostaa myös vointini, näin reilun kuukauden holististen hoitojen jälkeen. No, mieli on pysynyt suht positiivisena, mutta fyysisesti suurin rupeama on ollut väsymys. Asiaa ei helpota se, ettei meillä edelleenkään nukuta, vaan kitkuttelen 4-5h yöunilla, ja nekin pätkissä.
40asteen helteet on kuitenkin pakottanut hiljentämään tahtia. Migreenikin on usein nostanut päätään iltapäivästä, ja olo on ollut monena päivänä kun olisi kovassa krapulassa, vaikka mitään en olisi ottanut.
Menen myös edelleen helposti ylikierroksilla, enkä osaisi tehdä yhtä asiaa kerrallaan. Olen suorittaja, tiedostan sen, ja tuntuu etten elä, ellei ole monta rautaa aina tulessa. Olen kuitenkin keskittynyt siihen, että teen vaan yhtä asiaa kerrallaan. Ihan mitään tekemättömänä en osaa edelleenkään olla. Ehkä sekin onnistuu sitten joskus. Tai sitten ei.
Ensi viikon jatkamme siis vielä samaan tahtiin, sitten Mathias jää kotiin, tenniskin jää elokuuksi tauolle, samoin kun holistiset hoitoni. Eli täydessä kesässä mennään edelleen, ja nyt pitäsikin varmaan yrittää löytää jotain kivaa ja mielekästä tekemistä päivittäin, jos se korvaisi edes jotenkin kesäloman ja vapaapäivien puuttumisen.
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, kuka palaa töihin lomilta, ja kuka on vielä lomille lähdössä!!! Ja niillekin joilla lomaa ei ollenkaan. I feel you!